Paluumatkalle saimme seuraa miehen veljestä ja veljenpojasta. Minun kännykkäni oli unohtunut kotiin ja miehen kännykästä akku oli loppumassa. Sovittiin siis, että tavataan veneellä klo. 22. Veneelle kävellesämme torin lavalla soitti Suuri tuntematon ja pakkohan se oli käydä naapurin mies kuvaamassa siinä ohi mennessä. Kuka tunnistaa, että missä muussa tämä naapurin mies on kunnostautunut, kun laulamisessa ja persoonallisessa esiintymisasussa:)?
Aurinko laski ja tuuli oli tyyntynyt. Laskeva aurinko maalasi tehtaan savut punaiseen ja kultaan. Aloiteltiin paluumatkaa leppeissä tunnelmissa. Venematka meille kestäisi sellaisen reilun puolen tunnin ajan, jos ajetaan suorinta reittiä. Tällä menomatkalla kurvailtiin hieman veneiden reunoja hivutellen ja se luonnollisesti pidensi hieman matkaa.
Oletteko koskaan ajatelleet noita purjeveneiden lippuja? Olin kyllä pistänyt liput useasti merkille, mutta en tiennyt, että niillä on oma tarkoituksensa. Kyseessä on siis viestiliput, joiden merkityksen voi käydä lukemassa linkistä. Hyödylliset ja kauniit. Niin kuin purjevene itsessään. Erityisen kauniit ne olivat illan valossa siinä levätessään satamassa. Tänään käymme katsomassa klo. 15, kun lähtevät täysin purjein taas maailmalle.
Miten armollinen onkaan ihmisen mieli. Minusta tuntuu, että mitään huonoa kesää ei ole ollutkaan. On vain ollut ihania kesäisiä kokemuksia nyt viikko pullollaan. Lämpimiä hetkiä ja ihania ihmisiä. Lämmin pintavesi kätteni alla, kun uitan sitä laidan yli. Valo, joka vaihtaa väriään ja tunnelmaa sen myötä. Kaunein taivas löytyy tietenkin kotirannasta. Oi kesäyö.
Kuvaaja työssään.
Tähän loppuun täytyy tietenkin soittaa Pariisin kevään Kesäyö.
Tänään on siis 23. hääpäivämme. Kiitos jokaisesta vuodesta, Rakas. Elämä kanssasi on ollut ihmeellinen ihana seikkailu!
