VIRKISTYTÄÄN JA VÄSYTÄÄN

Päivät ovat täynnä kuin Turusen pyssy. Välillä pelottaa, että se laukeaa. Samaan aikaan virkistytään ja väsytään. Kerätään univelkaa, joka kuittaantuu hiljaisissa hetkissä vähän kuin väkisin. Nukahtelen sopivissa ja sopimattomissakin tilanteissa. Miehellä on tutkimus välillä "melko hyvässä vaiheessa", seuraavassa taas kaikki on kesken ja paniikki mieliala valtaa alaa. Viisainta olisi hautautua kotiin ja kirjoittaa. Minulla on töissä lomaa edeltävä loppukiri ja kotona kotityöt. Mutta samalla kesä kutsuu ja on tarve ottaa hetkistä kiinni. Kuten vaikka sunnuntaina, kun laivat tekivät lähtöä. Työnsimme veneen vesille ja ajoimme sitä katsomaan.

Koko Kotka oli saanut saman idean. Rannat olivat mustanaan porukkaa ja ohitse ajoi kaikki ne, joilla oli jonkunlainen vene. Pikkuinen paattimme keikkui ja vettä pärski sisään.

Muu perhe ajoi autolla Katariinan niemeen, mutta minä, mies ja miehen veli parkkeerasimme Varissaaren kupeeseen. Laivat etenivät vastatuulessa, eikä purjeiden paraatia siis ollut. Harmi. Mutta kokemus tämäkin. Ohittivat meidät yksi toisensa jälkeen ja purjehtivat uusille vesille. 

Kiersin saaren. Veljekset pysyivät asemissaan. Toinen kuvasi ja toinen piirsi. Varissaaren ravintolassa soitto soi. Jokaisella rannalla istui katsojia seuraamassa laivojen lähtöä. Oli porukat piknikillä ja ilman. Aurinko lämmitti ja häikäisi. Tuntui niin kesälle. Vastarannalta tuli viestiä: milloin tulette?

Vaihdettiin miehistöä. Miehen veli jatkoi Katariinasta matkaa autolla ja veneeseen nousi kuopus kaverinsa kanssa. Tuuli oli noussut, vesi loiskui ja vene keikkui aalloilla. Keski penkillä kaksi nauravaa naamaa vain kehottivat miestä ajamaan aaltoja päin. Kuva jäi ottamatta, kun pelkäsin kameran kastuvan. Loppumatkasta sai näes jo vääntää takin hihasta vettä, mutta minkä kesä kastelee sen se kuivaa. Tai jos ei, niin aina voi lämmittää saunan kotiin päästessä.

OI KESÄYÖ

Paluumatkalle saimme seuraa miehen veljestä ja veljenpojasta. Minun kännykkäni oli unohtunut kotiin ja miehen kännykästä akku oli loppumassa. Sovittiin siis, että tavataan veneellä klo. 22. Veneelle kävellesämme torin lavalla soitti Suuri tuntematon ja pakkohan se oli käydä naapurin mies kuvaamassa siinä ohi mennessä. Kuka tunnistaa, että missä muussa tämä naapurin mies on kunnostautunut, kun laulamisessa ja persoonallisessa esiintymisasussa:)?

Aurinko laski ja tuuli oli tyyntynyt. Laskeva aurinko maalasi tehtaan savut punaiseen ja kultaan. Aloiteltiin paluumatkaa leppeissä tunnelmissa. Venematka meille kestäisi sellaisen reilun puolen tunnin ajan, jos ajetaan suorinta reittiä. Tällä menomatkalla kurvailtiin hieman veneiden reunoja hivutellen ja se luonnollisesti pidensi hieman matkaa.

Oletteko koskaan ajatelleet noita purjeveneiden lippuja? Olin kyllä pistänyt liput useasti merkille, mutta en tiennyt, että niillä on oma tarkoituksensa. Kyseessä on siis viestiliput, joiden merkityksen voi käydä lukemassa linkistä. Hyödylliset ja kauniit. Niin kuin purjevene itsessään. Erityisen kauniit ne olivat illan valossa siinä levätessään satamassa. Tänään käymme katsomassa klo. 15, kun lähtevät täysin purjein taas maailmalle. 

Miten armollinen onkaan ihmisen mieli. Minusta tuntuu, että mitään huonoa kesää ei ole ollutkaan. On vain ollut ihania kesäisiä kokemuksia nyt viikko pullollaan. Lämpimiä hetkiä ja ihania ihmisiä. Lämmin pintavesi kätteni alla, kun uitan sitä laidan yli. Valo, joka vaihtaa väriään ja tunnelmaa sen myötä. Kaunein taivas löytyy tietenkin kotirannasta. Oi kesäyö.

Kuvaaja työssään.

Tähän loppuun täytyy tietenkin soittaa Pariisin kevään Kesäyö.

Tänään on siis 23. hääpäivämme. Kiitos jokaisesta vuodesta, Rakas. Elämä kanssasi on ollut ihmeellinen ihana seikkailu! 

HEI ME VENEILLÄÄN

Vuosi sitten juhlistimme hääpäiväämme Kaunissaaressa. Siellä oli niin ihanaa, että ajattelimme tehdä saaressa käynnistä perinteen siiheksi asti, kunnes omistaisimme sen oman veneen. Perinne tosin katkesi ennen kuin ehti oikein alkaakaan. Mieli olisi kyllä Kauniissaareen täksi viikonlopuksi vienyt, mutta aika ja raha ei ollut puolellamme. Jos Luoja suo, poikkeamme saareen vielä syksymmällä. Eilen aloitimme Kaunissaaren sijaan juhlistamaan pian 23-vuotista avioliittoamme veneilemällä Meripäiville.

Ensimmäiset Kotkan meripäivät vietettiin vuonna 1962. Alusta asti tapahtuman tarkoitus oli vahvistaa kaupungin positiivista ja merellistä imagoa. Tänä vuonna Kotkassa juhlitaan meripäiviä jo 51. kerran. Muutama kesä on siis jossakin välissä jäänyt välistä, mutta ainakin vuodesta 1978 juhlat on järjestetty joka kesä. Ja mikä merkillisintä tässä Suomen kesässä, niin Meripäivät juhlitaan lähes poikkeuksetta aina kauniissa säässä. Niin tänäkin vuonna. 

Vuosien saatossa meripäivien oheen on syntynyt hyvin erilaisia tapahtumia. On myös siirrytty keskustasta Kantasatamaan ja Sapokkaan. Tänä vuonna ollaan taas Kantasatamassa mikä itselleni on se "juuri oikea paikka" viettää meripäiviä. Sanoohan jo tapahtuman nimikin, että meren tulee olla tapahtumien keskipiste. Tänä vuonna meripäiville saapui jälleen suuret purjelaivat, jotka parkkeerasivat myös Kantasatamaan. Oli aika huikeaa huristella niiden ohitse pikku paatillamme:). Ja kukas muukaan se saapui juuri samaan aikaan joka vuotiseen tapaansa meripäiville, kun Teemu Selänne. Siitä tuo kurvasi ohitsemme einiinpienellä paatillaan, jonka nimi on tietenkin Lucky Eight.

Kotkan keskusta sijaitsee saarella. Kantasatamaan ei kehdattu parkkeerata omaa venhoamme, vaan kiersimme saaren taakse Kuusisen kupeeseen. Vedettiin vene laiturin viereen kiinni ja käveltiin katsomaan juhlintaa maistakin käsin. Hetki istuttiin tuossa Sapokan laitureiden äärellä ja todettiin, että tämän parempaa kaupunkia ei kyllä voi ollakaan. Kaikki oleellinen on olemassa ja kaupunki kaunis kuin karkki. Ei ihme, että meripäivät vetää vuosittain yli 200 000 kävijää ja kävijämäärä on ollut vuosittain noususuhdanteinen. Huippu osallistujamäärissä oli vuonna 2007, kun Tall Ships Races edellisen kerran sattui meripäivien yhteyteen. Silloin väkeä kävi päivillä 300 000. Katsotaan sitten maanantaina, että kuinka kävi tänä vuonna.

Tämä uiva laituri moottorilla olisi ollut kaupan.

Kotkan puistot ovat meripäivillä kovassa käytössä. Meidän nuoruudessamme kuului kuluttaa Sibeliuspuiston nurmikkoa, mutta nykyään näyttävät hyödyntävän enimmäkseen Isopuistoa. Monelle päivät ovat hyvä tienestin lähde. Monen monta pulloja ja tölkkejä keräävää poikaa ja aikuistakin näkyi alueella pussien kanssa. Me tyydyimme vain kävelemään puiston läpi. Suunnistimme kohti Kantasatamaa. Merikeskus Vellamo on tuttu paikka, mutta ohittaessamme sen veneellä, tajusin ensimmäistä kertaa, että sen katolle pääsi kävelemään. Käytiin siis katselemassa satamaa sieltä ylhäältä käsin.

Mies laittaa kolmoselle viestiä: tölkkejä tarjolla. Samantien tuleekin ne joku mies pussiinsa poimimaan.

Jatkan paluumatkasta ja muusta toisen kerran, ettette aivan näänny:). Tänään on tarkoitus treffata muutamia vanhoja tuttuja kaupungissa kahvittelun merkeissä. Meripäivät kun keräävät näköjään vanhat kotkalaiset kätevästi kaupunkiin mitä kummallisempien syiden vuoksi. Tänään tuli näet kutsu kahvitreffeille ystäviltä, jotka olivat tulossa kaupunkiin kuuntelemaan klo. 15:30  soittavaa Kikattavaa Kakkiaista.

Lopuksi laulu, joka on soinut nyt mielessä eilisestä laivojen näkemisestä asti, eli ei Kikattavat Kakkiaiset vaan Rauli Baddingin LAIVAT.