Aamulla mies jää hotellille. Kun on matkassa kolmen naisen kanssa, saa matka toisenlaisia piirteitä. Tytöt ovat huomanneet, että hotellimme sijaitsee lähellä Pietarin komeinta ostoskeskusta. Ja mikä heille tärkeintä, siellä sijaitsee monta Istanbulista tuttua liikettä. Aamulla me siis shoppaamme. Ja sitten otamme suunnan kohti Pietarhovia.
Kuinkahan moni teistä muistaa vielä retkemme sinne Versaillesin palatsin puutarhaan? Sääolosuhteet tekivät siitä puistosta vielä tarunhohtoisemman kuin se ehkä todellisuudessa olikaan. Tällä kertaa sää suosi tavallisella tavalla. Oli pilvipoutaa, mutta lämmintä. Oivallinen sää kävelyyn. Ylempää puutarhaa saisi ihastella ilmaiseksi, mutta kaikki todella näkemisen arvoinen oli tällä maksullisella puolella. Pistin Sportrackerin päälle ja mietittiin että kuinkahan tiheästi Pietari täällä kävi Versaillesin kopiotaan ihailemassa?
Pietarhovi sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Pietarista, Suomenlahden rannalla. Vuonna 1705 mainitaan ensimmäisen kerran Petergrof-niminen kartano, jota Pietari I käytti levähdyspaikkanaan käydessään Kronstadissa. Ilmeisesti paikka oli miehelle kovasti mieleen, sillä 1709 alettiin alueelle rakentaa Pietarin kesäasuntoa ja 1700- 1800-luvulla Pietarhovista muodostui yksi Venäjän suurimmista palatsi- ja puistoalueista. Sen pinta-ala on noin tuhat hehtaaria. Pietarhovi oli keisariperheen yksi tärkeimmistä kesäasunnoista aina Venäjän vallankumoukseen asti.
Palatsi tuhoutui toisen maailmasodan aikana, mutta on retauroitu loistoonsa. Pömpöösiä riittää niin sisällä kuin ulkonakin.
Kulttuuriähkyn paras tainnuttaja on ruokaähky. Vohvelit syötiin siis palatsin puutarhan kahvilassa kierroksen päätteeksi.
Kiitos, Pietari. Jotenkin tuntuu, että tämä ei ollut tässä. Meidän on ehkä pakko vielä tavata? Mutta kiitos tähänastisesta. Aamulla me pakkaamme laukkumme. Suljemme Nevsky Prospektilla oven ja jatkamme eteenpäin. Venäjän kutsu tuntuu vain voimistuvan.
2 kommenttia:
KIITOS Venäjä-jutuistasi! Voin kokemuksesta kertoa, että kun Venäjä kerran kutsuu, kutsu vain voimistuu... Etenkin Pietari on minulle kaupunkien kaupunki! Mutta kotimaisista ei Kotkakaan huono ole. Asun Järvenpäässä, mutta haaveilemme mieheni kanssa eläkepäivästä Kotkassa, kun tytär perheineen asuu Metsolassa.
Anonyymi: Minä olen kyllä huomannut. Yleensä en mene samoihin paikkoihin uudestaan, mutta Pietariin voisin vieläkin palata. Ja Viipuriin tietysti. Ja sitten ne kaikki vielä käymättä olevat kohteet.... Ja Kotka on koti. Mitä mainioin kaupunki vaikkapa sitten eläkepäivien viettoon.
Lähetä kommentti