Pietari
oli kaunis ja kultturelli. Moskova ihana ja ihmeellinen. Mutta Suzdal
on silkkaa satua. Olemme matkustaneet aika monessa kaupungissa elämämme
aikana, mutta Suzdalin läpi kuljettuamme, tuumasimme miehen kanssa yhteen
ääneen, että vaikea on muistaa montaakaan tätä kauniimpaa kaupunkia. Matkaopas kehoittaakin, että jos haluaa tutustua vain yhteen Kultaisen renkaan kaupunkiin, sen on oltava tämä. Ymmärrän, vaikka en niitä muita ole vielä nähnytkään.
Asumme täällä kaupungin
pohjoispuolella puutalokorttelissa, luostarin muurien vieressä. Kiven
heiton päässä virtaa kaupungin läpi mutkitteleva joki. Kirkon torneja
nousee jokapuolella. Luostareitakin on useita, mutta kaunein niistä on mielestäni
tämä meidän naapurissamme oleva Saviour Monastery of St.Euthymius. Jos
ryhdyn nunnaksi, anon päästä sinne. (Munkit älköön vaivautuko
vastustelemaan!) Kaupungin keskivaiheella oleva luostari on päässyt osittain romahtamaan. Sitten on vielä muutama muukin. Emme edes yritä ehtiä niihin kaikkiin.
Puutaloidylliä kaunistaa pihojen kukkaistutukset
ja monet omena- ja luumupuut. Viikon helteen jälkeen oli viileä päivä,
mutta Suzdalin ilta helli meitä vielä auringolla, kun kävelimme joen
vartta takaisin majapaikkaan. Niin paljon kaunista. Kiinnitän katseen mm. mitä koristeellisempiin ikkunanpuitteisiin. Miksi olinkaan kuvitellut kaikkien venäläisten elävän rumissa kerrostaloissa?
Kuin kaunis uni. Mutta niin tosi. Hyvää yötä!
Myös ravintola on kaunis ja niin persoonallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti