torstai 25. heinäkuuta 2019

KIRKKO POIKINEEN

Viimeisestä yöstämme Pietarissa, muodostuu melkoisen uneton. Huoneeseen on lentänyt pietarilaisia itikoita, jotka piinaavat meitä pitkin yötä. Ne sujahtavat huoneessa ääneti ja nopeasti. Piikittävät uhriaan loputtomasti. Ovat saaneet loistavan piiloutumiskoulutuksenkin mokomat. Joskus aamuyöllä ne ovat syöneet itsensä meistä tainnoksiin tai sitten vain uni vie mukanaan. Nukumme ehkä muutaman tunnin koko yönä.

On aika jatkaa matkaa, mutta ennen lähtöä teemme pikavierailun New Hollandissa, joka on pietarilaisten kesäinen olohuone kaupungin sydämessä. On puistoa, paikkaa ottaa aurinkoa, lapsille leikkitelineitä, konsertteja ja ruokapaikkoja valinnanvaikeuteen asti. Ei tosin meille, sillä vielä ei ole ruoka-aika.
 




Sitten onkin aika ottaa mittaa venäläisestä tiekulttuurista. Autot ovat isoja ja niin myös egot rattien takana. On kaistapäisiä ohituksia, hurjia ajonopeuksia, agressiivista ohittelua. Onnettomuuksia nähdään muutama, mikä tuntuu liikenteen luonteen ottaen aika vähälle. Onneksi vuodet Istanbulissa ovat opettaneet edes jonkunlaisia selviytymistaitoja. Pääsemme siis perille pieneen ja kauniiseen kirkkokaupunkiin, Novgorodiin. Kaupunkiin tutustumisen aloitamme Kremlistä ja tarkemmin sanoen sen muureilta.



Novgorodin Kremli pääsi Unescon peritökohteeksi vuonna 1992.
Sen muurien sisällä sijaitsee Venäjän vanhin kirkko eli 1050 valmistunut Pyhän Sofian katedraali.


Seuraavaksi on jo korkea aika syödä. Matkan varrelle kun ei sattunut sopivaa ruokapaikkaa ja tässä vaiheessa koko porukka on aikalailla nälkäinen. Tuossa alakuvassa näkyvään vanhaan kauppalaivaan tehdyssä ravintolassa, istuimme hyvän tovin vatsojamme täyttämässä. Esikoinen vielä yrittää syödä terveellisesti, mutta on joutunut huomaamaan, että pelkkä salaatti on venäläisille vain pieni alkupala, jolla ei vatsa täyty. Minä olen luovuttanut ja syön kaikkea mitä mieli tekee. Kiva kesäturvotus pitää huolen siitä, että nälkää ei tarvitse nähdä ja vähemmälläkin tulee toimeen. Etenkin kun on automatkalla napsinut sipsejä ja Snickersejä.




Hyvä ruoka, parempi mieli. Vatsat täytettyämme, suuntaamme vielä Yaroslavin vanhalle kauppa-alueelle. Siellä on kirkko poikineen. Kartan mukaan kaupungissa on vähintäään 35 kirkkoa, joista jokainen tässä vaiheessa iltaa kiinni. Ulkoakin on niitä kiva katsella ilta-auringon helliessä. Novgorod on todellakin kirkkojen ja Kremlin kaupunki.




 




Kamerani on todella likainen. Yritimme putsauttaa sitä Vietnamissa, mutta ei onnistunut. Taivaalla näkyy siis joka kuvassa likaparvi. Ärsyttävää. Mutta näillä nyt mennään siiheksi, kun joku osaa kameran putsata tai työpaikan Eurojackpot-voitto osuu kohdille ja ostan itselleni uuden kameran. Osa kuvista miehen kamerasta, kiitos niistä.

4 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Onpa mielenkiintoista! Puhutteko te venäjää vai selviääkö tuolla suomella tai englannilla?

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Emme puhu lainkaan venäjää, mikä on kyllä sääli. Paikalliset puhuvat englantia hyvin vähän, mikä on hieman hanklaa. Mutta jotenkin me vain koko ajan tulemme toimeen:).

SaaraBee kirjoitti...

Tuo viisumi oli kyllä täydellinen lahja sinulle. Tuli tässä mieleen, että keksin sulle uuden harrastuksen. Ei, etteikö sulla olisi tarpeeksi tekemistä... Alat opiskelemaan venäjää netissä. Ekas opettelet kirjaimet ja siitä sitten lisää. Helpottaa varmasti matkantekoa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Saara: venäjän opiskelut houkuttaisi kyllä. Olen katsellut Kotkan opiston kursseja, mutta vuorotyöläiselle se on hankalaa. Minulla on myös kaksi ihanaa venäläistä työkaveria, jotka saisi työpaikalla järjestää kielikylvyn asukkaille ja halukkaille työkavereille.