lauantai 12. maaliskuuta 2016

HUIPPUHETKIÄ

Radiossa etsivät päivän ankeinta hetkeä. Sitä, mikä aiheutti mielipahaa ja harmia. Sitä mikä minua tässä päivässä ärsytti. Miksi ihmeessä? Eiköhän se mielipaha ja harmi löydä meidät ihan ilman etsimistäkin?  Kuka meistä tarvitsee apua siihen, että osaisi ärsyyntyä? Mutta mikä teki meidät onnelliseksi ja iloiseksi, se on monen vaikeampi löytää. Tai vaikeampi tiedostaa. Miksi ei siis etsittäisi sitä? Vaikka niitä lauantain huippuhetkiä. 




Valmiina tai ette, tässä sitä tulee: Valo. Valo. Valo. Miten paljon helpompaa on herätä vaikka kesken unien, kun ulkona on valoisaa. Miten paljon energisempi ja aikaansaavampi sitä onkaan maaliskuun alussa kuin marraskuun pimeässä. Torkuttamisen on saanut unohtaa ja keho on valmis uuteen päivään kellon soittaessa. Siinä missä viime kuussa jäi vielä aamukahvit juomatta aamun kiireen vuoksi, on maaliskuussa aamut parantuneet ja olen arkisin viimeistään 7:30 aamukahvi nokkani edessä valmiina ottamaan vastaan uuden aamun. Tai entäs tänään, kun lainalapset herättivät meidät uuteen aamuun 6:48.? Ei mitään hätää, kahvit kiehumaan ja tästä selvitään. Olen olemassa, muisti pelaa ja ulkona on valoisaa.






Onneksi olkoon Reijot ja Rekot. Tänään vietetiin appiukon nimipäivää. Onneksi ovat juhlivaa porukkaa ja niin saimme syyn taas päätyä saman pöydän ääreen. Olen niin iloinen, että emme hakeutuneet Suomessa minne tahansa, vaan tajusimme hakeutua sinne, missä rakkaamme ovat. Mitä vanhemmaksi elän, sitä arvokkaammaksi koen yhteyden muihin ihmisiin. Minua ympäröi monta hyvää tyyppiä. Se tekee minut onnelliseksi tänään. Olen siunattu!







On kulunut noin vuosi siitä, kun päätimme alkaa tukiperheeksi. Miten osasimmekaan ottaa ne askeleet? Silloin mietittiin kaikenlaista mikä voisi mennä vikaan. No, ei mennyt. Meillä on ollut hassun hauska vuosi ja tukiperheviikonloppuja oikein odotetaan. Pienistä pojista on tullut osa perhettä. Tietävät, että meillä lauletaan saunalauluja ja jos saunasta ei voi mennä uimaan, voi mennä vaikka istumaan lumeen. Perheessä on paljon toimintaa tukiperheviikonloppuina ja siitä vastaa pääsosin meidän lapset. Kerätään yhdessä muistoja. Tälläkin hetkellä yläkerrasta kuuluu sydäntä virkistävä kikatus.



Muita mainitsemisen arvoisia: 

-Esikoisen kanssa olemme saaneet matkarahat kerättyä. Loppuajan mainokset on silkkaa ostosrahaa. Joka kerta ottaa lähtiessä hermoon, niin tänäänkin, mutta jälkikäteen on niin hyvä mieli. 100 päivää matkaan. Tänään koko konkkaronkka lähti apulaisiksi ja mainokset jaettiin ennätysvauhdilla.
-  Tulevaisuus on töiden suhteen ihan auki, mutta juuri tällä hetkellä olen niin levollisella mielellä, että ei uskoisikaan. On onnea, kun voi uskoa  siihen, että asiat järjestyy.
-Päätin pitää paaston paastosta. Hyvä ruoka ja parempi mieli.
- Ulkoiset kovalevyt temppuilee ja luulin jo menettäneeni kaikki kuvat. Nyt taas toimii.
-Minua odotetaan tuolla pedissä. On se niin onnea omistaa tuo mies, joka haluaa minut viereensä kaikkien näiden vuosien jälkeen. 

Mitenkäs sinun lauantain huippuhetkesi?

12 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Kevaan alku on ihanaa! Paivan huippuhetket oli nukketeatteri, kahvilassa ystavien kanssa juustokakut ja hyvat kahvit seka leppoisa ilta kotona, ei mihinkaan kiire ja pyykkikori kerrankin tyhja :)

Pepi kirjoitti...

Huippuhetket oli pieniä iloja, kahvit kaverin kanssa Lillan kuistilla auringon vielä kurkkiessa puskien läpi, pienet, mutta tärkeät viestittelyt miniän kanssa, illan kynttilänvalo siinä missä päivän auringonvalokin.
Ja koko ajan mennään kesää kohti!!

Monesti olen muuten talven pimeinä aamuina siunannut sarastusvalon lempeän herätyksen, ei voi kuin suositella!!

sannabanana kirjoitti...

Ihania 'uutisia'!
Ja tuo valo! Vaikkei täällä ole puutetta, muistan niin selvästi tuon tunteen talven pimeyden jälkeen :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Juuri sitähän se on. Harvalla meillä huiput ylittää Saana-tunturin tai Araratin tasolle, mutta muuten latteassa on metrinkin kokoisen mäen päällä huippu:). Nyt kahvihuiput on ollut entistä matalammat, kun ei ole raaskittu ostaa kapseleita kahvikoneeseen. Siksi piti rikkoa paastokin, kun tuntui, että elämässä ei ollut mitään herkkua. No, nyt taas pistän herkut viikoksi pannaan.

Pepi: Ihanko oikeasti jo pääsitte terassikahville!? Tosin tuossa ilta-auringossa tarpoessani tajusin, että ei se meilläkään olisi ollut mahdotonta. Ja eilen lukaisin mitä vuosi sitten kirjoitin maaliskuussa blogiin ja tajusin, että silloin jo tehtiin pihahommia. Kevät<3. Täytyy ottaa tuo sarastusvalo harkintaan.

Sannabanana: Hyvät uutiset on huonoja kivempia. Onko siellä teillä sama valotilanne ympäri vuoden?

sannabanana kirjoitti...

Jep, valotilanne on suurin piirtein sama ympäri vuoden, talvella aurinko nousee himpun verran myöhemmin, muttei mitään Suomeen verrattuna. Ja aurinko paistaa kunnolla 90% (näppituntuma) ajasta, kesät talvet, näin siis näillä leveysasteilla.

Matkatar kirjoitti...

Ihanaa että teillä alkaa olla matkakassa koottuna, olen iloinen puolestanne!
Hienoa että olette tukiperheenä, teiltä se varmasti onnistuu. Minullakin kävi mielessä että otettaisiko kesälapsia miehen kanssa mutta vielä emme ole ihan sopineet asiasta, olisiko aikaa tarpeeksi. Asia on kyllä tosi tärkeä, itsekin lapsena tukiperheeseen muuttanut.
Meillä oli huippu lauantai. Otimme koiran kainaloon ja lähdimme Mont Serratin vuoristoon yhdessä ystävämme kanssa jolla on kaksi koiraa. Oli rankka mutta ihana patikointi!

Pepi kirjoitti...

Pääsimmepä hyvinkin :) on siinä jo pariin kertaan seisoskeltu kahvimukin kanssa, nyt kaiveltiin tuolit pressun alta ja lampaankarvat sisältä. Ja kahvi maistui taas niin hyvältä :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sannabanana: Turksissa oli sentään himpun lyhyemmät päivät talvella, mutta kun oli valoisaa, oli valoisaa. En uskonut, että kaamos kävisi näin raskaaksi, kun se oikeasti käy.

Matkatar: Se on tosiaan onnistunut oikein hyvin, helpommin kuin ajattelinkaan. Tosin täytyy kyllä tunnustaa, että kun lähtevät aina näin sunnuntai iltapäivänä, meillä on tosi tosi hiljaista ja koko perhe pakenee hetkeksi omiin koloihinsa huokaisemaan:). Ovat aikaisia lintuja nämä meidän pienet pojat, joten levollisiksi näitä viikonloppuja ei voi väittää:).

Pepi: Tänään olisi meidänkin terassille voinut käydä kahvittelemaan, paistoi aurinko niin makoisasti. On se vaan niin ihanaa, että pahin talvi on selätetty ja mennään kesää kohti.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hieno keväinen viikonloppu takana ja ihana kuvaussää!
Joutsenet ovar riemuissaan avovedestä;) Hieno yhteinen projektinne, se matkakassan kerääminen on siis nyt saatu päätökseen ja nyt sitten ehditte kerätä vielä reissuun käyttörahaa, tosi hieno suoritus, matkastanne tulee varmasti upea, hyvä te!

Olet onnekas kun sinulla/teillä on balanssissa elämä ja positiivisuutesi on ihailtavaa., silloin sitä on helpompi suhtautua niihin ikävämpiinkin päiviin, kun niitäkin mahtuu jokaisen elämään.
Aurinkoista toivottavasti keväisen aurinkoista viikonalkua!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Carola: Aivan ihanat ilmat! Kävin nopeasti kuvaamassa päivän valon lainalapsia kotiin palauttaessani. Ja sinä inspiroit tällä kommentillasi minut uuteen postaukseen. Minulla on kaikki suurenmoisesti. Olen onnellinen. Minulla on omat haasteeni, mutta nekin ihan mitättömän pieniä vaikka sen perheen rinnalla, joiden pieni kolmevuotias tänään käveli jokeen ja hukkui. Mikä suru.

Allu kirjoitti...

Ihana kun pidätte noita lainalapsia♥♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Lainaa vain, lainaa vain,
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.