Elämä on ollut arjen viemää. Olen katsonut kalenterista, että missä minun seuraavaksi tulee olla. On ollut pahoja päiviä, ilon hetkiä ja valaistuvia iltoja. Onneksi viikonloppu pisti arkeen stopin ja oli juhlan vuoro. Meidät oli miehen kanssa kutsuttu 50-vuotisjuhliin. Sen sijaan, että kertoisi mitä hän on saanut elämässään aikaan, sankari päätti kutsua salin täydeltä ystäviä ja sukulaisia juhliin. Katsoa, että mitä hän oli elämässään saanut. Liikutti se ajatus, että hän koki saaneensa elämältä vaikka nyt meidät. Ja me olimme saaneet hänet, heidät. Koska satuimme tutustumaan, meillä on hänen kokoisensa siunaus elämässämme. Ja kaikki, jotka sankarin tuntevat, tietävät, että se ei ole ihan pieni siunaus se. Monia armorikkaita vuosia, Jari. Kiitos kutsusta ja ihanista juhlista.
Kun nyt juhliin lähdettiin, päätettiin juhlia koko matkan edestä. Varattiin hotellihuone juhlapaikasta ja jäätiin Helsinkiin yöksi. Aamulla syötiin hyvin hotellin aamupalapöydässä, ilman mitään itsekuria. Sen jälkeen otettiin startti hiljaiseen viikkoon Roihuvuoren kirkon Torinon käärinliina-näyttelyssä. Sen oikean Torinon ohihan me ajoimme joitakin vuosia sitten. Silloin oli kuultu näistä käärinliinoista, mutta en oikein osanut ajatella niitä sen enempää. Tämän näyttelyn jälkeen en enää ajaisi ohi. Sain myös yhden syyn lisää haluta sitten joskus pyhiinvaellukselle Santiago De Compostelaan.
Torinon käärinliina on saanut nimensä Torinon kaupungista, jossa sitä tällä hetkellä säilytetään Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa. Kyseessä on siis pellavakangas, jossa näkyy ristiinnaulitun miehen hahmo. Tätä kangasta on varmasti tutkittu enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Osa uskoo, että kankaassa on ristiinnaulitun Jeesuksen kuva, joka on siirtynyt liinaan ylösnousemuksen hetkellä. Epäilijöitäkin riittää ja liinaa on väitetty mm. keskiaikaiseksi väärennökseksi. Minä taidan liittyä niihin, jotka uskovat. Uskoni ei kuitenkaan riipu tästä liinasta, eikä liina ole uskoni kohde. Uskoo tai ei, näyttely oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen.
Kasvojen hahmo tuli erityisen hyvin esiin negatiivikuvana.
Piikkikruunu ei ollut seppele, vaan tällainen hattu, joka pisti haavoja otsan lisäksi muualle päähän.
Käärinliinan kopio oli levitetty seinälle. Se oli pitkä, yhdestä kappaleesta valmistettu pellavakangas. Tällaisiin vainajat kiedottiin aikanaan ennen hautaamista siten, että liina oli kaksinkerroin, puolet vainajan alla ja puolet päällä. Kankaalta erottuu paljan silmin heikohkosti hahmo, joka on piirtynyt kankaaseen niin etu- kuin selkäpuoleltakin. Punertavat veriläiskät, joiden on tutkimuksissa todettu olevan verta, erottuvat selkeämmin kuin hahmo. Hahmossa näkyy jälkiä pistohaavoista ranteessa, jalkapöydässä, oikeassa kyljessä. Pieniä pistohaavoja on otsalla ja päänahassa. Lukuisia pitkittäisiä haavoja eri puolella ruumista, mutta eniten selässä. Kasvojen ruhjeita ja hiertymät olkapäillä. Nämä vammat ovat yhtenäisiä Raamatun kertomukselle Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja sitä edeltävästä pahoinpitelystä ja ruoskimisesta. Näyttely kävi läpi jokaisen vamman ja kuvasi sen liinaan piirtyneen kuvan kanssa selityksineen.
Olkapään vammat. Näyttelyssä voi kokeilla miten paljon painaa ristin poikkipuu, jonka tuomittu joutui itse kantamaan teloituspaikalle. Puulajista riippuen sen on arvioitu painaneen 35-55kg.
Todellisuudessa tuomituilla ei ollut suojaa lanteillakaan. Häpeärangaistukseen kuului naulata ristille ilkosillaan. Ruoskaniskuissa ei säästelty.
Naula lyötiin kädestä läpi kohdasta, jossa on erityisen paljon hermoja. Tarkoituksena aiheuttaa mahdollisimman paljon tuskaa.
Mielenkiintoinen oli myös käärinliinan ja sen alla olleen hikiliinan tie maailmalle. Monen mutkan kautta käärinliina päätyi Torinoon ja hikiliina sinne Santiago De Compostelaan. Monien reliikkien tiet ovat taineet käydä rakkaan Konstantinopolimme kautta, niin tämän käärinliinankin. Jos historia olisi ollut toinen, voisimme puhua tänään vaikka Konstantinopolin käärinliinoista tai Pellan käärinliinoista. Torinoon päätymisen syyt ovat siis olleet historiasta johtuvia. Alla olevassa kuvassa Sindon on yhtä kuin käärinliina ja Sudarium hikiliina.
Satuimme näyttelyyn samaan aikaan jonkun ryhmän kanssa. Roihuvuoren kirkkoherra Timo Pekka Kaskinen oli ryhmälle aiheesta puhumassa ja kuuntelimme siinä sivukorvalla. Näyttelyyn liittyen olisi ollut muitakin mielenkiintoisia esitelmiä, mutta ne jäivät meiltä kuulematta.
Näyttelyn lopussa oli mahdollisuus juoda kahvit. Hetken siinä kahvia hörpittyämme istui seuraamme eräs mies. Ei aikaakaan, kun kuulimme miehen henkilökohtaisen kärsimyskokemuksen. Helmikuussa olivat haudanneet esikoisensa seitsemän vuoden taistelun jälkeen. Aivokasvain oli voittanut ja kuolema vieraillut kodissa. Sellaisen surun äärellä en itse osaa tarttua muuhun, kun ylösnousemuksen toivoon. Silloin aikanaan Jerusalemissa hauta oli tyhjä. Käärinliinoja lukuunottamatta.
"Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään." Joh. 20:6-7.
Hiljaista viikkoa kohden. Katsotaan kuinka hiljainen siitä tulee.
