Kyllä meitä nyt hellitään. Sade kiertää Pyörrepoukamaa kohteliaasti kauempaa. Aamukahvilla meinaa ripsauttaa, mutta ei sitten kehtaakaan. Me istumme kahville ja syömään. Teemme hieman puhdetöitä. Pihalla kuuluu lasten nauru, aikuisten kutsuhuudot ja puheen sorina. Silloin kun kaikki vaikenee, kuulee miten hiljaista täällä olisi ilman meitä.
Yhdet kokkaa ja toiset tiskaa...
…kolmannet pinoavat puita...
…neljänsien pitää ulkoiluttaa hepat...
…tai riippua riippukeinussa.
Ruoan jälkeen suuntaamme uudelle perinteiselle reissullemme. M-täti on kuljettanut Syväjärvelle veneen ja lähdemme joukolla sinne kaloja narraamaan. Viime kerralla Ahti soi antejaan, mutta tällä kertaa hän on hieman kitsaampi. Miehen veli putoaa suonsilmään. Saadaan soudella. Löydetään nuijapäiden yhdyskunta. Poimitaan lakkoja ja lumpeenkukkia. Huokaillaan kesäpäivän kauneutta, tuoksutellaan suopursuja ja hätistellään pois paarmoja. Kaikkea on, mitään ei taaskaan puutu.
On karistettu työt ja salaojat mielen päältä, nollattu kovalevyt, unohdettu päiväksi puhelimet, netit ja televisiot. Illalla palatessamme tänne kylän asunnolle muistuu mieleen, että on tämäkin todellisuus. Kuvia on nyt hurja määrä. En osannut karsia, kun kaikkiin liittyi joku muisto ja hyvä hetki. Nämä kuulumiset illan päätteeksi kirjaan erityisesti esikoista ja pappaa varten, jotka eivät ole matkassamme mukana.
Huomenna seurueemme tiet jo erkanee. Osa palailee jo omiin elämiinsä. Me vielä jatkamme mökkeilyä sunnuntaihin asti.
12 kommenttia:
Kiitos äiti, että jaksat vielä pitkien päivien päätteeksi tulla kirjoittelemaan kuulumisia. Blogiasi on aina ollut ilo lukea, erityisesti niillä hetkillä kun en ole itse paikalla. Tämä blogi on sinun näköisesi; kaunis ulkomuodoltaan ja kuviltaan, koskettava ja viisas sanoiltaan.
Älä koskaan lopeta kirjoittamista, sillä sinulla on lahja. Sanasi tuovat kasvoille niin onnen kuin surun kyyneleet. Ne inspiroivat, opastavat ja neuvovat. Ne tarjoavat lohtua ja tukea ja opettavat positiivisempaan ajatteluun.
Kun IGA:n äidinkielen (tai no englannin) tunneilla käsittelimme näytelmää, The Importance of Being Earnest. Mieleeni jäi hyvin hauskat sanat, "All women become like their mothers. That is their tragedy. No man does. That's his." Ainakin omalla kohdallani toivon, että nämä sanat olisivat todet. Äiti, haluan sinun positiivisen elämänasenteesi, epäitsekkään luontosi, taiteellisen silmäsi ja rakastavan sydämesi. Puhumattakaan siitä luottamuksesta, joka sinulla on Jumalan lupauksiin ja huolenpitoon.
Tällaisia ajatuksia näin aamusta. Siunattua loppureissua! Rakkaudella, Aino
Pakahdun näihin kuviin, niiden tunnelmaan ja tyttäresi kommenttiin! ♥ Rakkaus. Se välittyy niin kuvista kuin kommentista. Olen samaa mieltä, tämä on sinun näköisesi blogi, joka tuottaa iloa hyvin monelle, tunsi sinut henkilökohtaisesti tai ei. Kiitos. :)
Voi Sinua Suloinen Aino ! Ihan suotta toivot, että sinusta tulisi äitisi kaltainen, sillä taidat OLLA JO sitä ! Niin kauniisti ja koskettavasti olit juuri aamusta äitisi blogiin kirjoittanut. Sanasi tuntuivat tärkeiltä ja merkittäviltä - olet kyllä hieno nuori neito, josta vanhempasi saavat iloita !
Minä täällä murehdin viittä ylimääräisä kiloa tuossa vyötäröllä ja harmittelin, kun yksi hame ei mahdu kunnolla päälle - kauniin kommenttisi jälkeen muistin taas, kuinka merkittävä asia on perhe ja omat lapset (nuoret). Kiitos muistutuksesta ! t: Tiina
...ja silti keitän kohta itselleni ylimääräiset kahvit ja haukkaan herkullista omena-lörtsyä, joita Mies toi eilen Savonlinnasta... t: Ikävän pullea Tiina
Voi niin liikuttavan ihana kommentti esikoiselta!! Kuule Aino, minäkin luulen kommenttisi perusteella, että olet kovastikin äitisi kaltainen. Hyvällä tiellä olet, neitonen! Hyvää kesää koko teidän suurisydämiselle perheellenne 💜
...ja tuossahan piti olla sydän lopussa, mutta ainakin omalla koneellani näkyy kaksi kysymysmerkkiä. Otetaas uusiksi: <3
Mitäpä tänne enää juuri muuta :)
Aino sen sanoi kauniisti ❤️
Kiitos ihanasta mutta lyhyestä tapaamisesta! Oli ilo nähdä 'livenä' melkein koko perheenne. Siunausta ja onnea jatkossakin elämänne tielle! ♥♥♥
Ihania kuvia jälleen kerran ja tyttäresi kauniit kommentit sinulle!
Kesän kauniit hetket ja muistot jotka säilyy...tähän ei paljoa ole lisättävää.
Aino: Ihanat on ajatuksesi heti aamusta. Sinusta tulee juuri sellainen, kuin sinusta on tarkoitettu. Ihana oma itsesi. Peilistä minä ainakin näen joka vuosi enemmän ja enemmän äitini. Ehkä se sana tarkoitti sitä:)?
Isin uni vei joka ilta ennen kuin ehdin naputtaa ajatukseni blogiin. Tänään tuo jäi poikien kanssa mökille yöksi, joten voin rauhassa täällä kirjoitella ja latailla kuvia. Huomenna nähdään! Halaus!
Hurmioitunut: Kiitos sinulle! Meillä on aika hauska porukka. Sitä on helppo rakastaa. Ja kaikki on ollut niin kaunista ja ihanaa, että tällä hetkellä on helppo rakastaa myös Suomen kesää.
Tiina: Täällä on myön kerrytetty kiloja. Syöty siitäkin huolimatta lettuja mansikkahillolla ja kermavaahdolla ja karkkeja joka päivä. Lomalla se vähän niin kuin kuuluu asiaan? Joten ei mitään ikävän pulleilta vaan kesäisen reheviä, eikös vain?
Saga: Sydämiä tuli. Kiitos. Ja tulin iloiseksi, kun olet siellä!
Pepi: Ihana Aino!
Aili: Miten hauskaa, että jätit vihjeen blogiisi. Nyt osaan paremmin taas nähdä blogisi taakse. Toivottavasti ette myöhästyneet oleellisesti esityksestä:).
Kirsi: Nämä ne muistaa ja näistä muodostuu lapsuus, nuoruus, aikuisuus. Ja näissä hetkissä sidotaan perheitä ja sukuja yhteen. Yhteisin muistoin.
Hienoa että kesäretkenne onnistui, sääkin oli ihan mallikelpoisen kesäinen:)
En menttänyt, minua odotettiin näytöksen alkuun, olipa ihmeellistä porukkaa!
Onnellista sunnuntai-iltaa teille kaikille, ja terveiset Aino-tyttärellenne♥♥
Aili: säät suosi. Viimeiseksi meinasi hieman sade häiritä, mutta ymmärsi sitten lopettaa. vai oikein odottivat teitä, miten hieno ele:).
Lähetä kommentti