Viime päivinä on taas saatu iltapäivälehdistä lukea, että mitä ne eri ammattien edustajat (muka) saavat palkkaa. En vieläkään oikein ymmärrä, että mikä tämän listan tarkoitus oikein on? Pitäisikö sen herättää kateutta? Auttaa valitsemaan ammatti, jossa tienaa hyvin? Sen kuitenkin huomasin, että tiedot oman ammattiryhmäni osalta oli ainakin omalta kohdaltani ihan silkkaa utopiaa. Ehkä listan tarkoitus olikin siis se? Herättää kateutta ja agressiota omaa työnantajaa kohtaan, kun luulee, että kaikki muut oman ammattiryhmän edustajat tienaavat melkein tuhat euroa ennemmän kuin minä:)?
Muutama postaus sitten jo hieman sivusinkin tätä merkille panemaani suomettumisen ilmiötä, eli eriarvoisuuden lisääntymistä Suomessa. Turkissahan eri ihmiset ovat ammattinsa ja varallisuutensa perusteella jaettu ikään kuin ryhmiin, joissa jokainen tietää oman paikkansa. Eri ryhmien välillä oli tietyt kirjoittamattomat säännöt ja esim. ystävyyssuhteet muodostettiin hyvin pitkälle kunkin ryhmän sisällä, ei ryhmän rajojen ylitse. Syntyminen tiettyyn luokkaan viitoitti jo pitkälle syntyneen lapsen tulevaisuuden. Vakuuttelin usein sitä, että meillä Suomessa tuollaisilla asioilla ei ole merkitystä. Ystäväpiiriini voi ihan hyvin kuulua eri ammattien edustajia, eikä ihmisten palkkapussien suuruus merkitse yhtään mitään siinä vaiheessa, kun ystävyyssuhteita luodaan. Nyt en enää tiedä, että pitääkö tämä oikeastaan paikkansa tämän päivän Suomessa.
Nykypäivän Suomi näyttää siis huomattavasti jakaantuneemmalle, kun se Suomi, jossa elimme ennen maailmalle lähtöä. Täälläkin alkaa olla se porukka, jolla on rahaa ja halua näyttää se kaikille muille. Elämään etsitään luksusta ja tahdotaan, että mahdollisimman moni muukin huomaa, kuinka hyvin minulla pyyhkii. Blogimaailman päivänasut, uudet laukut, shamppanja-aamiaiset ja matkat esitellään ihan jokapäiväisenä asiana. Toisaalta naistenlehdet tuovat esiin myös sen puolen, jossa nuukailusta ja säästämisestä tehdään jo ihan taidetta. Taisi olla uusin Kodin kuvalehti, jossa eri henkilöt kertoivat dyykkaavansa ruokansa roskiksesta ja tuunaavansa vaatteensa ja huonekalunsa kierrätyskeskus- ja roskislöydöistä. Ja kaikki muut sitten näiden kahden ryhmän välistä ja ylimenevistä ääripäistä.
Omassa elämässä on nyt huudossa sellainen tavallinen arki. Ei ole kaipuuta ulkomaille. Ei ole ollut tarvetta uusille vaatteille eikä ainakaan merkkilaukuille. Kotiin ei tarvita mitään uutta, eikä tänne edes oikein mitään mahtuisikaan. Shamppanja-aamiaisten sijaan kelpaa oikein hyvin kuppi kahvia ja ruisleipä sunnuntai-aamuna sängyssä. Kunhan saisi nukkua joskus pitkään, kotona on lämmin, laskut tulee maksettua ja asukkailla on kaikki hyvin, niin siinä olisi ihan meille riittävä suomalainen unelma.
Mitäs mieltä olette? Onko teidän mielestä Suomi muuttunut tässä suhteessa? Entä onko eriarvoisuus aina huono asia?
18 kommenttia:
Hei, ihania kuvia! Näitä on ilo katsella! Olen ollut Suomesta poissa jo 13 vuotta, mutta uutisia seuraamalla ja matkojen aikana olen kyllä huomannut, että eriarvoisuus on lisääntymään päin. Omassa nuoruudessani 70-80-luvuilla oli esimerkiksi vähävaraisten lapsille vaikka mitä harrastuksia tarjolla (itsekin kävin mm. kanteleen soiton, valokuvauksen ja öljymaalauksen kursseilla ilman että vanhempieni täytyi maksaa itseään kipeiksi), mutta nykyään on kuulemma esim. jääkiekosta tullut sellainen eliittiharrastus, johon vain rikkaiden muksuilla on varaa. Voin vain kuvitella kuinka perheen varallisuus nykyisin näkyy koululaisten "varustustasossa", mitä omana aikanani ei tosiaankaan näkynyt. Oltiin kaikki luokalla samanarvoisia; vain luonne ratkaisi kenen kanssa pääsi/joutui kaveeraamaan.
Kyllä tuo on vissiin totta ja totta on sekin, että kateus kukoistaa. Mielestäni sitä lietsotaa noilla kaikilla juorukalenteilla. Mielestäni jos joku omalla bisneksellään tienaa miljoonia, niin siitä vaan. Suomessa on jokaisella samat mahdollisuudet. Ainakin luulen niin. Se on kuitenkin väärin, että pomoille maksetaan miljoonia, samalla, kun työntekijät pannaan pihalle, tai vaaditaan joustoja.
Eriarvoistuminen lisääntyy ja jatkuu. Pian eletään kuin USA:ssa. Yläpäässä melkein ääretön rikkaus ja ylellisyys ja alapäässä kerjätään. Sillä välillä hyvätuloiset, keskituloiset ja köyhät, jotka eivät kerjää. Sellaisiakin on, vaikka ei uskoisi!
Kiitos kirjoituksesta, Mine, se herättää ajatuksia. Minusta teidän elämänne on hyvin, kun olette itse siihen tyytyväisiä!
♥♥
Eriarvoisuudesta on tullut niin jokapaivaista enka enaa tunne nykyista Suomea tarpeeksi hyvin mutta samantyylisia ajatuksia olen kuullut ja lukenut joten eriarvoisuus on varmasti lisaantymassa siellakin. Olen 70-l. lapsi ja silloin oli aika eri arvot kuin nykyisin, oltiin aatteellisempia ja kaikilla lapsilla samanlaiset sinapinvihreat ulkoilupuvut ja puulelut, suklaata saatiin Venajan tuliaisina ja suurin osa perheista asui isovanhempien talojen ylakerrassa. Nykyaan on vahan toisin. Ajan arvot tuntuvat kovilta, ihan joka paikassa eika se tunnu hyvalta.
Kyllä, Suomi on muuttunut ja ainakin omalla kohdallani suhtautumisen muutos on tapahtunut juuri blogeista välittyvän mielikuvan kautta. Se todellinen arki sattuu unohtumaan lukijoilta, minultakin, sinne luksusaamiaisten, matkojen, vaatteiden ja kodin alle. Sitä ei aina muista, että nuo blogityypit ovat tehneet harrastuksestaan ammatin ja saavat sen vuoksi palkkaa työstään. Sitä muovautuu väkisinkin ajatus, että "sen pitäisi olla normaalia elämää" mikä blogeissa näkyy. Odotukset ovat melko suuret oman elämän suhteen. Kunnes sitten tajuaa, että MINUN ELÄMÄNI on tässä ja nyt ja se näyttää siltä miltä näyttää. Piste. Välillä sitä voi naureskella itselleen, että haksahtaa siihen muoti- ja sisustusblogien mainoselämään. Ihan kuin elämänlaatu jotenkin paranisi sillä millainen matto on lattialla tai millainen takki on päällä...? :P
Mutta tuota en ole vielä omassa lähipiirissäni huomannut että ystävät tai tuttavat määrittyisivät tilipussin tai yhteiskunnallisen aseman/luokan mukaan. Toisaalta olen opiskelijana ehkä vähän huono kommentoimaan, kun ympärillä on lähinnä opiskelijoita, samassa elämäntilanteessa olevia. Saa nähdä kuinka käy sitten kun (toivottavasti) pääsen työelämään. Erilaisuus on rikkaus. Eriarvoisuudesta en osaa sanoa. Toivon kuitenkin ettei tulevaisuudessa tarvitsisi taistella niin paljon leipänsä eteen. Vähälläkin voi tulla toimeen ja olla onnellinen, mutta soisin ihmisille kuitenkin nykyistä enemmän töitä.
Kyllä Suomessa on oltu eriarvoisia jo jonkun aikaa. Minulle kävi noin kymmenen vuotta sitten sellainen homma, että sain viikon sisällä uusia "kavereita" ihan kamalasti. Minut ylennettiin töissä ja ihmiset jotka olivat samalla "tasolla" eivät juuri sitä ennen olleet edes tervehtineet, yhtäkkiä olivat olevinaan parhaita ystäviä. Katosivat myös yhtä nopeaa, kun lopetin kyseiset hommat. Vastaavia esimerkkejä on paljon!
Taas hyvä aihe...keskusteltavaksi ja kommentoitavaksi...joskus pitää mennä kauas , että huomaa asioita ...
niin onko todella niin, että ystävät, kaverit ja tuttavat valitaan tilipussin mukaan??Toivon totisesti että ei, jos joku menestyy olen siitä aidosti iloinen, kateus vie kalatkin vedestä, enkä sellaista ymmärrä, mutta varmasti on niinkin että seura tekee kaltaisakseen ja samanhenkiset ihmiset löytävät tai lyöttäytyvät yhteen.
Tämä aika "syötetään "meille jotenkin sellaisena joka ruokkii eriarvoisuutta, jotenkin jo lapset vertailevat mitä kullakin on ja kenellä taas ei, teineistä puhumattakaan...perinteiset arvot ja vähään tyytyminen eivät vaan jotenkin myy...sehän kaiken takana enimmäkseen taitaa olla markkinointikanavat ; osta, osta ja olet onnellinen?!!Mutta, mutta kiiltokuvamaailmaan mahtuu paljon muutakin ja kaikilla arvot ei ole onneksi näin...ja jos on toivottavasti jossainkohtaa tulee jonkinmoinen herätys!Aika nopeasti kiiltokuvamaailma voi myös hajota sirpaleiksi ja mitäs sitten...?
Juu kyllä tää maa on pirun eriarvoinen. Miä kävin neljä vuotta koulua josta sain ittelleni tittelin jolla pääsi isoon suomalaisruåtsalaiseen metsäteollisuusfirmaan ylemmäksi toimihenkilöksi, mutta kuitenkin tälläseks duunaripikkupomoks vaan... kuukausipalkka on kohtalainen, mutta muuta ei sitten maksetakkaan, ylitöitä saa tehdä mutta ne kuuluu siihen samaan liksaan. No ainoa etu on, että itte pystyy pikkusen muljailemaan työaikojen kanssa mutta sitäkin on kuristettu, että ei ihan oman mielen mukaan. Tosin jos yöllä joutuu hommiin menee niin silloin ei kerry plussaa saldoon, koska helsingin konttorirotat tekee pääsääntöisesti työnsä 6:30 - 20:00 välillä. Sitten jos käyttöinsinöörin on lähettävä selvimään teknisiä murheita tuon ajan ulkopuolella tai viikonloppuna niin siitä ei ole kohtuullista ees vaatia niitä saldotunteja... No vuositulot on kuitenkin sitä luokkaa, että maksan veroja sen verran ku joku osa-aikainen siivooja tms. tienaa koko vuodessa.
Silloin ku kakarat oli pieniä, niin yksin mun tulot riitti ylittämään sen kakaroitten päivähoitomaksun kalleimman katekorian. Silloinen vaimo oli pienipalkkaisessa teollisuus duunissa. Oikeesti sen ei ois kannattanu koska se kakaroitten tarhassa käynti oli niin jumalattoman kallista, ku sitten joku yksinhuoltaja tai muuten syrjäytyny pariskunta sai tuoda kolme kakaraa päivähoitoon vaikka itse olivat kotona työttöminä ku niillä oli niin rankkaa ja ne ei siitä maksanu mitään... helpottihan tuo sitten ku muksut meni kouluun, silloin alko vaimon liksastakin jäämään muutakin ku tekemisen ilo. Verottajahan sitte katso, että koska mun tienestit on niin isot, että mulla on varaa maksaa suuremmalla rosentilla veroja, melko reiluu. No entäs sitte nyt ku asun yksin. Miähän olen tän yhteiskunnan riiston kohde numero yksi... Tienaan kohtuullisesti, en kuitenkaan lähellekkään sitä mitä pääministeri, en lähellekkään, ei oo velkaa, tosin en omistakkaan mitään... taas saa verottaja syyn rokottaa ja sitten kaikki maksaa muuten samalla lailla kun pariskunnille, vuokrat, polttoaineet, vakuutukset... ja sitten kun satut kuulumaan sopivaan vähemmistöön niin sossu hoitaa... ja mun maksamilla veroilla saa aika paljo, mutta ei kuitenkaan riittävästi... kyllä täällä ihan oikeesti työtä tekemällä saa lähinnä hyvän omantunnon ja tekemisen ilon...
Tuollaiset asiat huomaa varmaan paremmin kun katsoo kauempaa ja on jonkin aikaa pois kuvioista. Sen olen huomannut, että arvot ovat muuttuneet itsekkyyden suuntaan. Yhä lisääntyvä työttömyys luo eriarvoisuutta. Olen tyytyväinen siihen, että on tarpeeksi, varsinainen hyvinvoinnin lähde on ihan muualla kuin palkkapussissa ja shamppanja-aamiaisetkin alkavat varmaan kyllästyttää ennen pitkää.
Auringon alla: Juuri niin, lapset haluaa kaikenlaista, "kun muillakin on". Ei varmasti ole kivaa olla se vanhempi, joka ei vaan pysty sitä tarvittavaa hankkimaan. Niille haluaisin sanoa, että hyvä oppi elämään on sekin, että kaikkea ei vaan saa, vaikka kuinka haluaa. Ja ps. Ei niillä kaikilla muillakaan ole.
Amalia: Minäkin olen luullut, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet, mutta eihän se ihan niin taida olla. Aika moni seuraa vanhempiensa jalan jälkiä ja turhasta ei ole syntynyt sekään sananlasku, joka toteaa, että ei ole omena kauas puusta pudonnut? Mutta jos on päättäväisyyttä, motivaatiota ja lahjoja, on kaikki mahdollisuudet olemassa. Siihen tahdon vieläkin uskoa.
Aili: Asuuhan ne ihmiset Amerikassakin. Ja etsivät amerikkalaista unelmaa. Sosiaaliturva on hieno asia, mutta kyllä minua vaivaa se, että sillä elätetään sellaisiakin ihmisiä, joita ei huvita tehdä töitä.
Petra: Saahan sitä jokainen elää omaa elämäänsä miten parhaaksi taitaa, mutta se on kurjaa, jos rikastutaan toisten kustannuksella ja vain oma napa on kaiken keskus. Kunnat säästää ja säästää, ihmisiä irtisanotaan ja sitten kerrotaan lehdessä, että johtajilla menee hyvin.
Hurmioitunut: Ja työstä sen vaativuuteen edes jollakin lailla verrattavissa olevaa palkkaa. Ja jotakin tolkkua noihin veroihin ja hinnoitteluihin, kun pienituloistenkin tulisi täällä voidsa elää.
Kolme Vuotta Turkissa: No huh, olipas siinä kaverit. Se tietysti on meikäläisellä hyvä, että ei tarvitse pelätä kenenkään änkeytyvän seuraan varallisuuden tai aseman takia:D.
Kirsi: Minustakin tämä aika on kova ja itsekäs. Mutta onneksi kaikki ei kulje ajan mukana. Juuri lapset ja nuoret ne on vaaravyöhykkeessä, kun se median syöttämä malli voi tuntua ihan oikealle ja sellaiselle, jota kaikilla muilla on. Aikuinen nyt toivottavasti osaa edes jotakin suodattaa?
Vilho: Verotus tasaa jotakin, mutta ei kaikkea. Eikä vertaileminen enää tässä vaiheessa kannata, kun ammatti on jo hankittu. Aina on niitä joilla menee paremmin ja niitä joilla menee huonommin. Me päästiin tuosta päivähoitorumbasta, kun hoidettiin mukulat ihan itse:).
Cheri: Niin, ehkä se rikkauskin on sellainen liukuva käsite. Sitä joka aloittaa päivänsä shampanja-aamiaisilla, saattaa pian alkaa nyppimään, kun joku saa nauttia sen shamppanja-aamiaisensa omassa suihkarissaan tai hienommassa makkarissa kun hänen omansa. Ja kun noita julkkiksia seuraa, ei se kaikki ole tainnut onnea suoda. Sen verran monta päihdeongelmaista, itsemurhan tehnyttä, eronnutta ja petettyä siellä pyörii jatkuvasti lehtien palstoilla.
Itse olen nyt ollut Suomesta poissa 11 vuotta tai asuin välillä puoli vuotta siellä ja kyllä sen muutoksen jotenkuten huomaa myös kaukaa seurattuna.Enpäs olekaan koskaan saanut samppanjaa aamiaisella....
Ihanat kuvat taas,teillä on tosi kaunista:)
Kyllähän se eriarvoisuus kasvaa. Vaikka kai sitä on aika jonkin verran ollutkin. Mutta silti olen vilpittömän ylpeä ja iloinen suomalaisena siitä koulutusjärjestelmästä ja siitä, että kaikilla on mahdollisuus. Tiedän, ettei sekään ole ihan niin mustavalkoista, mutta lähtökohtaisesti kuitenkin meillä on esim. tasapuoliset yliopistot; jos valmistut yliopistosta (mikä sekään ei vaadi rikkaita vanhempia jne), niin ei työnantajaa lähtökohtaisesti kiinnosta, mikä yliopisto on kyseessä; ne ovat kaikki hyviä. Täällä Koreassa kun nimi on hyvinkin tärkeä ja tietysti parhaimmista opinahjoista valmistuneet pärjäävät automaattisesti elämässä (niin ajatellaan). Siksi niin monet nuoret päätyvät itsemurhaan, kun ajatus on se, että loppuelämä on pilalla jossei päässyt hyvään oppilaitokseen...
Nyt on ihan pakko sanoa, että ainakaan täällä blogimaailmassa EI ole yhtään köyhää tai riistettyä ! Kaikilla on tietokoneet, nettiyhteydet ja vielä aikaakin istua koneen ääressä... t: Tiina
Suomi on rikkaampi kuin 20 vuotta sitten. Kaikkien elintaso on korkeampi kuin tuolloin. Moni asia on paremmin jos jokin huonomminkin. Vaikka elintasomme olisi kuinka korkea, aina on toisia, joilla on vielä paremmin. Kaikki on suhteellista, niin köyhyys kuin rikkauskin. Meille myös syötetään "tarpeita". Haluamme sitä, mitä muillakin, koska luulemme, että niin kuuluu olla. Jos lähden vertailun tielle, löydän taatusti syitä kateudelle ja kaunalle.
Raha tuntuu olevan nykyisin liki ainoa näkökohta, josta käsin asioita yhteiskunnassa tarkastellaan. Bhutanissa elintasoa mitataan onnellisuusindeksillä!
En ole koskaan törmännyt tilanteeseen, että ystäviä valittaisiin pankkitilin saldon mukaan. Ihmisiä yhdistää Suomessa edelleen samanlainen arvomaailma, kiinnostuksen kohteet ja "sielunveljeys".
Voisiko hämmästelyysi palkkasi jälkeen jääneisyydestä ammattiryhmäsi keskimääräiseen ansiotasoon löytyä selitystä palkkausjärjestelmästä? Ainakin julkishallinnon töissä palkkaus kehittyy myös työssäolovuosien kertyessä ja epämukavien työaikojen korvauksista. Näitä verohallinnon julkistuksia en ole koskaan ymmärtänyt. Ovat eräänlaisia juorukalentereita. Anisi
Munua 44 vuotta Suomesta poisolleena ihmetyttää internettimaailmassa liikkuneena kuinka suomalaiset ovat muuttuneet arvosteleviksi, aina rahasta puhuviksi, itsekkäiksi ja omahyväisiksi. Minulle tämä toisten ihmisten arvostelu, muunmaalaisten aliarviointi ja halveksunta on outo ilmiö. En täällä muualla päin puhuta rahasta, eikä valiteta ja surkutella eikä arvostella toisia ihmisiä.Täällä tavataan ihmiset ihmisina ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja tai ennakoasenteita.
Missähän on mennyt pieleen?
Jael: Minä itse asiassa olen saanut. Kun tulimme kesällä Saksasta laivalla Suomeen, niin siellä oli shampanja-lasilliset kaikille tarjolla aamiaisen yhteydessä. Olihan se ihan kiva, mutta ilmankin pärjää:).
Terhi: Ihan totta, täällä kaivataan motivaatiota ja tietty myös sitä potentiaalia, mutta sen jälkeen on kaikki tiet avoinna joka tyypille. Turkissahan suhteet on niin oleellisia, että vaikka pääsisi opiskelemaan, mutta ei olisi suhteita, voi työpaikka jäädä saamatta. Näin sikäläinen luokkajako jatkuu hamaan ikuisuuteen ja valta sekä rahat pysyy tietyillä tyypeillä. Se tuntuu todella epäreilulta hommalta näin suomalaisin silmin.
Tiina: Voi kai sitä blogata vaikka kirjastossa, jos ei ole omaa konetta? Mutta harvemmin Suomesta löytyy ketään ihan riistettyä, sillä sosiaaliturva nyt takaa moneen muuhun maahan verrattuna jo varsin mukavat oltavat, jos ei nyt itse ihan pistä elämää sekaisin. Perusturva on nähdäkseni jokaisen suomalaisen käsillä, mutta sitten se kaikki muu vie kansaa eri tasoille ja kukin ottaa siitä itseensä persoonastaan riippuen.
Anisi: Minun mittapuulla onnellisimmat ihmiset olen tavannut justiinsa siellä missä taloudellisesti on ollut kaikkein heikointa. Ehkä se vain on niin, että tästä rahan oravanpyörästä pääsee vasta sitten pois, kun ei omista mitään?
Ja tuohon kalenteriin vielä: Luulisi, että siihen kerätään se ammattiryhmän joku keskiansio, eikä sitä mitä voi tienata, jos on kaikki ikälisät, iltalisät ja ylityökorvaukset?
Anonyyymi: Täytyy kyllä sen verran puolustaa näitä (siis meitä) suomalaisia, että internetin keskustelupalstat ja juorulehdet taitaa todellakin antaa sen kaikkein kamalimman kuvan meistä suomalaisista. Olen ollut moneen asiaan myös todella iloisesti yllättynyt, sillä itsekin tämän kansan sielunelämää lähinnä netistä seuranneena, odotin jotakin paljon pahempaa:). Täytyykin kirjoittaa siitä sitten ensi kerralla.
Raha siis puhututtaa, mutta ei se ole ONNEKSI mikään puheenaihe nro. yksi, eikä edes kaksi.
44 vuotta poisolleen kommentti saa minut vielä jatkamaan, olivat tosia huomioita. Yhteisöllisyys on kaikonnut, asioita katsotaan yksilön/minun näkökulmasta. Odotetaan, että elämä olisi helppoa ja kaikki tarvitsemani olisi heti saatavissa. Emme osaa nähdä, että ponnistellen voin saavuttaa jotakin tuonnempana. Meillä tuntuu olevan enemmän oikeuksia kuin velvollisuuksia ja yhteiskunnalta odotetaan paljon. Näin ei tietenkään ole jokaisen kohdalla mutta tältäkin suomalainen elämänmeno vaikuttaa.
Politikkoja on moitittu, että he eivät tunne ahdingossa elävien todellisuutta. Melkoisen vieras se taitaa olla monelle muullekin. Mielestäni suurimpia syitä eriarvoistumiselle on itsekkyys ja välinpitämättömyys. Surullista. Toisenlainenkin kehitys on mahdollinen. Riippuu meistä suomalaisista. Anisi
Anisi: Yhteisöllisyys on tosiaan kaikonnut, ainakin kaupungeista. Minä on kaiken mitta. Ja kun vain minä merkitsee, ei kukaan muukaan voi hyvin. Ajatellaan vaikka perheitä. Miten mitään yhteistä voi rakentaa, jos vain Minulla on merkitystä?
Lähetä kommentti