Se on lumen syytä. Olisin kiltisti odottanut sinne 1. adventtisunnuntaihin asti, mutta valkoinen maa pisti joulutunnelman luontiin vauhtia. Perheen miesväki keräsi sunnuntaiaamuna luistimiaan ja kuopus kaipasi jotakin ihan muuta tekemistä. "Paistetaanpas pipareita," livahti suustani kuin ihan itsekseen ja samassa jo taikina oli sulamassa pöydällä. Kyllä meillä joka vuosi tehdään piparitaikina, mutta kaupan taikinaakin meinaan käyttää ihan surutta, kun sitä sattuneista syistä on tänä vuonna niin helposti saatavilla.
Tarkoituksena oli leipoa koristepiparit keittiön ikkunaan ja saada kotiin vähän piparin tuoksua. Kun oli alkuun päästy, seisoi ovella serkkupoika ja kaksinhan tuo sujui serkuksilta kaunihimmin. Syntyi possuja, tähtiä ja sydämiä. Poro, muumimamma ja enkelikuoro. Paistohommat jäi äidille, kun piparinleipojat jo pujahtivat ulos lumitöihin.
Meillä asiat tuppaavat johtamaan toiseen. Kun piparinauha oli viritetty ikkunalle, kaipasi se seurakseen kynttelikköä. Ja samahan se oli sitten viritellä ne kaikki. Rappuun ripustettiin tähti, joka vielä kaipaa sähköä tuikkeensa saavuttamiseen. Tämän lisäksi en taida kaivata enempää valoja, paitsi tietysti kuuseen. Mutta se saa nyt kyllä odottaa ainakin sinne joulunalusviikolle asti. Tai jos nyt joku pieni kuusi löytyy, voidaan sellainen ottaa vastaan jo pikkujouluaikana...
7 kommenttia:
Minakin kerasin eilen superista torttutaikinoita ja tarvikkeita piparitaikinaan ja piparitaloon.Lapset jo kysyivat milloin leivotaan pipareita,joten kohta meillakin taalla tehdaan taikinaa...
Mikä tunnelma! Tuommoista rauhaisaa hämärää on täällä Etelä-Ranskassa just nyt ikävä. Oma piparkakkuvirityskin epäonnistui kammottavalla tavalla ilmankosteuden takia.
No niin sisätiloihin laitettu ensimmäiset kaamos/jouluvalot, kovasti näyttävät samantapaisilta kuin mitä teillä näyttää olevan keittiössä;)Periaatteista luovuin tämän aamuisessa tihkusateessa ja synkkääkin synkemmässä aamussa ja bussikin oli välistä poissa...kyllä siihen ankeuteen jotakin valoa oli hankittava ja heti töistä päästyäni hain nuo valot;)Meillä leivotaan itsenäisyyspäivänä aina piparit, pakkaseen on jo hamstrattu myös torttutaikinaa...kuten sanoin olen jouluhömppä!Hauskat kuvat jälleen blogissasi leipureista.
Ihania kuvia, ihana tunnelma. Nuo ylläolevat pihlanmarjat koskettavat sisintä myöten. Meillä ei ole valmistaikinaa, mutta lapset ovat tehneet jo pari taikinaa ihan vain syötäväksi. Ehkä seuraava taikina jo leivotaan. Kuopus katselee säätiedotusta, josko lunta sataisi. Yritän vakuuttaa, ettei täällä koskaan sada lunta marraskuussa. Jos adventin jouluvalot toisivat hieman lohdutusta.
Tunnelmalliset kuvat:) Minua odottaa suuri(vähintään 150 piparia) pipariurakka,sillä olen jo 4 vuoden ajan leiponut toisen vapaaehtoispaikkani lapsille pipareita jouluksi ja he odottavat saavansa niitä taas. Ehkä teen ne jo ensi viikolla...
Lisay: Piparit tulee tässä talossa syötyä niin nopeasti, että odotan oman taikinan kanssa vielä muutaman viikon. Kaupan taikinaa voi leipasta piparin tuskaan tiheämmin.
Helena: Meilläkin Istanbulissa piparitalot romahtelivat. Katsotaanpa kuinka tänä vuonna käy?
Kirsi: Tuoksut on niin tärkeitä. En itse halua syödä pipareita, mutta haluan kyllä piparintuoksun taloon. Muut pakolliset on glögimausteet, hyasintti ja kinkku.
H-M: Täälläkin kaunis lumi on sulamassa ja ilma on harmaatakin harmaampi. Toivomme valkeaa joulua. Joskin Istanbul on opettanut, että joulu tulee mustaankin maahan. Ja marraskuu on pelkkä mielentila:D.
Jael: Onnea vaan urakkaan. Minun taas pitäisi leipoa jotakin kuopuksen jumppanäytöksen kahvilaan. Mistähän sekin aika löydetään?
Onko koskaan liian aikaista joululle;)
Ihanat nuo valopallot ikkunoissa<3
Lähetä kommentti