KELLO KAHDEKSAN KAUPUNKI TORKKUI

Koska mekin olemme nykyään niitä hyväosaisia suomalaisia, on meillä silloin tällöin mahdollisuus tehdä jotakin sellaista, johon suurimmalla osalla maapallon ihmisistä ei ole ikinä varaa: lähteä yöksi Helsinkiin. Kuopuksen jumppajoukkuella oli ensimmäinen näytös tänään Espoossa ja täytyihän meidän nyt se  esitys lähteä paikan päälle katsomaan. Esikoinen taas on eniten ikävöinyt Istanbuliaan ja sen ostoskeskuksia. Yhdistettiin siis tämä kuopuksen esitys ja esikoisen ikävä ja varattiin esikoiselle ja hänen äidilleen Onni-bussilla meno Helsinkiin (5€/suunta - uskomatonta, mutta onneksi totta!) ja yksi yö hotellissa mahdollisimman lähellä keskustaa. Perjantai-iltapäivästä iltaan pyörittiin Forumissa ja Stocmannilla. Tärkeintä ei selvästikään ollut ostaminen, vaan se pyöriminen ja ostarilla oleilu.

Lauantaina pistettiin kello soimaan ja käytiin aikaisella aamupalalla. Silmät veti taas enemmän kuin napa olisi sallinut, mutta jaksettiinpa sitten pitkälle päivään sillä juustokakku-munakokkeli-leipä-jugurtti-satsilla. Kello kahdeksan kaupunki vielä torkkui hämärän rajamailla. Ei ollut teillä montakaan kulkijaa, mutta meidän jalkamme veivät meitä määrätietoisesti kohti rantaa ja kahdeksalta aukeavaa vanhaa kauppahallia. Tämä oli siis se äidin Helsingin reissun toive-osio.

Vaikka en olekaan kovin kateellinen ihminen, täytyi siellä kauppahallissa moneen kertaan huokaista syvään. Meitä kotkalaisia kun kaivertaa sellainen historiassa tapahtunut tyhmyys, että vuonna 1974 (joka muuten on Paluumuuttajattaren synnyinvuosi) Kotkasta purettiin vanha kauppahalli. Tähän purkuun liittyy monenlaisia tarinoita ja ajan myötä on syntynyt myös sellainen selitys, että kaupahalli purettiin kaupunkilaisita salaa. Totuus taisi kuitenkin olla se, että kauppahallin arvo ymmärrettiin vasta sitten, kun se oli liian myöhäistä. Nyt meillä ei ole tällaista ihanaa keidasta, vaan erittäin ruma ja turha marketti torin kulmalla. Mutta helsinkiläisilläpä on kauppahalli, tai oikeastaan laskujeni mukaan KOLME kauppahallia.  Tasan ei käy onnenlahjat:(.

Näkisin itseni hyvinkin ostoksilla kauppahallissa. Siitä tulee sellainen basaari-olo. Nyt ei kyllä tullut ostettua mitään, mutta katseltua sitäkin tarkemmin. Tuolta saisi hakea lihat, tai tuolta kalat. Olisi tuoreet laadukkaat vihannekset ja ihanan rapeat ja hyvän tuoksuiset leivät. Ostosten välillä voisi istahtaa Soppakeittiöön keitolle tai juoda kahvit jossakin kauppahallin kahvilassa. Lopuksi hakea jälkiruokaherkut sieltä yhdeltä tiskiltä. Jos olisin kauppias, haluaisin ilman muuta olla kauppahallin kauppias. Keskittyä tuotteiden esillepanoon, omistaa kauniin kuppilan tai pienen laadukkaan kaupan kauppahallissa.

Mietittiin muuten moneen kertaan, että helsinkiläiset taitaa olla sitä parempaa monessa suhteessa. Sekä kauppahallissa että Stocmannin herkussa, jossa myös vietettiin oiva tovi katselemassa ruokia, oli tarjolla sellaista "äärisapuskaa", jota ei takuulla ihan joka perussuomalainen pupella. Kadulla näki monenlaista pukeutujaa ja kuuli monenlaista kieltä.  Asuntojen hinnat asunnonvälityksen ikkunassa oli melkoisia ja limusiinilla kulki ohi useampikin ihminen. Tyhmää yleistämistä, mutta laskettaanko tämä sellaiseksi "kun maalainen tuli kaupunkiin-ilmiöksi"?

Kauppahallin lisäki nautiskelin torin rakentumisesta rantaan aamuhämärissä. Paremman saattohoidon puolesta sytytetyistä kynttilöistä kirkon portailla. Heräilevästä kaupungista ja sen kauniista vanhoista taloista. Hiljaiseloa viettävästä merestä ja tunteesta, että nurkan takana kaikki voi olla toisin. Sekä siitä ajatuksesta, että minä voin piipahtaa täällä aika helposti, mutta en kaipaa asua täällä. Saan olla kiinnostunut vierailija ja tuntea oloni ihan tervetulleeksi.

Olen tainnut keksiä keinon tämän bloggaamisen, pikaisesti pimenevän päivän ja työn yhdistämiseen. Se on: kuvaa mahdollisimman paljon lauantaiaamuna ja kerro sitten siitä koko viikko:D. Eli, Helsinkiä tiedossa vielä lisää….