MOOTTORI TULI RANTAAN

Moottori tuli taloon. Tai oikeammin venerantaan. Uuden työni myötä yhden auton omistajuus on osoittautunut astetta hankalammaksi. Mies lähtee aamulla ihan päinvastaiseen suuntaan kuin vaimo. Molemmilla on töihin yli kuusi kilometriä matkaa. Työajat ovat eri ja heittäminen haasteellista. Mies on toistaiseksi polkenut pyörällä ja  vaimo ajanut autolla miettien bussikortin ostamista. Esikoinen aloitti kesällä miehen autokoulussa, joten perheeseen on tulossa yksi autoa tarvitseva henkilö lisää.  Toista autoa ei raaskita millään ostaa, kun on nykyisessäkin budjetissa pysymistä. Mitä siis jos mies kelien salliessa menisikin veneellä töihin?

Veneenhän saimme lahjaksi. Oikeastaan kaksikin venettä. Sellaisia tavallisia soutuveneitä, joilla on käyty muutamia kertoja kesässä kaloja narraamassa. Minä en ollut vielä tänä kesänä kertaakaan kerennyt kyytiin. Nyt löytyi halvalla pieni käytetty moottori, jonka mies kävi hakemassa. Lähdettiin testaamaan, että pysyykö paatti pinnalla.

Kolmonen innostui ajelusta heti ja muutamana iltana ovat isänsä kanssa tehneet venelenkkejä. Minäkin pääsin mukaan tälle yhdelle testimatkalle. Ilta oli erittäin kaunis. Vene pysyi pystyssä ja pinnalla. Ei kulje lujaa, mutta nopeammin kuin soutaen. Tyynellä säällä kaikki on hyvin, mutta jo aika pienissä laineissa keikuttaa. Hyvä tapa kulkea töihin siis tyynellä säällä? Miehen työt on  kotirannasta katsottuna toisella puolen joenuomaa, veneily lyhentäisi matkaa huomattavasti. Saataisiin taas joku viikko tai kuukausi lisää aikaa kulkuongelmien ratkomiseen. 

Miten kaunista kaikki onkaan veden päältä katsottuna. Aurinko teki laskuaan. Kurvailimme kolmosen ohjaamana Langinkoskelle ja kaislojen välistä takaisin. Ilta oli lämmin. Vesillä oli kaikenlaista kulkijaa linnuista kalamiehiin. Mielikuvitellaan siis kaunis kuulas alkusyksyn aamu. Aamunvalo. Putputella tästä kaislojen ohitse kohti työmaata. Lintujen lentonäytökset ja kalan loikka veden pinnalla. Ei ihan paha, eihän?

Nälkähän se tietysti kasvaa siinä veneillessä. Jospa voisi ostaa sellaisen vähän isomman ja vakaamman veneen ja tehokkaamman moottorin. Sellaisen, johon koko perhe mahtuisi mukaan ja jolla uskaltaisi ajaa saaristoon… Mutta sitä lottovoittoa odotellessa kiitellään tästä kokemuksesta. Toivotaan tyyntä ja lämmintä syksyä. Turvallista työ- ja koulumatkaa itse kullekin. Millä ikinä se sitten taittuukin.

Tämä alkava syksy on muuten antelias. Luumu ja omena ovat niin täynnä satoa, että oksat kumartuvat niiden painosta kohti maata. Sellainen kiitollinen on mieli, että itsenkin tekisi mieli kumartua tai niiata kiitoksen  painon alla. Kaikki on järjestynyt. Kaikki on hyvin. Työtä on. Auto on. Moottori ja vene on. Terveyttä on, jolla kävellä tarvittaessa bussille tai polkea töihin. 

ps. Olen viime päivinä lasten kehotuksesta kaivannut vanhat kovalevyt esiin ja ryhtynyt taas tekemään matkoistamme kuvakirjoja. Miten ihania muistoja olenkaan saanut taas niiden myötä elää. Uudelleen reissun Anamurin baaniviljelyksille ja Ayvalikin rannoille. Nyt olen antanut itselleni luvan tehdä kuvakirjan kuukaudessa. Siihen ei ehkä budjettikaan kaadu. Tapaatkos sinä katsella vanhoja valokuvia? Mistä ne ovat mielestäsi parhaiten nähtävissä?

VAPAAPÄIVÄ

Muuttaessamme kaksi vuotta sitten Suomeen, oli toivomuslistallani ehdottomasti päivätyö. Lasten asettuminen suomalaiseen koulumaailmaan tuntui isolle asialle ja vuorotyön yhdistäminen siihen alkuhässäkkään tuntui vaikealle. Onni suosi Paluumuuttajatarta ja sain kaksi vuotta tehdä työtä koulumaailmassa valtion tasa-arvorahan turvin, päivätyössä. Mikä kaikkein suurenmoisinta, tein työtä nimenomaan niillä kouluilla, joissa kolme nuorinta lastani aloittelivat eloaan suomalaisina koululaisina. Näin sain omin silmin todistaa jälkikasvun mutkattoman sujahtamisen koulumaailmaan, tutustua heidän oppimisympäristöönsä, luokkatovereihin ja heitä opettaviin opettajiin. Keväällä projekti loppui ja sitä myöten työt, kuten blogia seuranneet hyvin tiedättekin. Harmitti niiden lasten puolesta, jotka ovat kahden vuoden aikana apuani tarvinneet. Omien lasten puolesta en kyllä huolehdi. Omat siivet tuntuvat kaikilla hyvin kantavan.

Uutta paikkaa hakiessani päivätyö ei enää ollut itselleni ehdoton vaatimus. Toki perhe-elämän suhteen tuntuu järkevälle, että työ on edes pääosin päiviin keskittyvää. Iltaisin kun sitä ehtii perhettä näkemään ja  vanhempia tarvitaan mm. siinä kuljetusrumbassa. Iltatyö silloin tällöin ja joskus kiinni olevat viikonloput eivät kuitenkaan haitanneet enää tätä äitiä, joten pistin nykyiseen työhön hakupaperit menemään ja hyvin kävi. Nyt olen nelisen viikkoa harjoitellut vuorotyöläisen arkea. Öitä en joudu, Luojan kiitos, valvomaan. Olen pääosin aamuvuoroissa. Viikonloput ovat kiinni suhteessa yksi kolmesta. Kellon soidessa tarpeeksi monta kertaa kello kuusi, alkaa jo toivomaan silloin tällöin niitä iltavuorojakin. Aamupäivässä kun ehtii tehdä kotona monenlaista ennen töihin lähtöä, vaikka olisi nukkunut ruhtinaallisesti jopa sinne seitsemään tai kahdeksaan:). 

Työvuoroissani vaihtelee aamujen ja iltojen ja viikonloppuvapaiden lisäksi myös viikon vapaapäivien määrä. Tällä viikolla minulla on töitä kuusi päivää ja vain yksi vapaapäivä. Ensi viikolla vahinko otetaan takaisin ja vapaapäiviä on kolme. Tämän viikon ainoa vapaapäiväni osui tälle perjantaille. Huomasin oitis, että arkivapaa on aikamoisen ihana ja ihan erilainen tunnelmaltaan, kun viikonlopulle osunut vapaapäivä. Nythän koko muu perhe on töissä ja koulussa ja minä hallitsen tämän päivän kulkua ihan yksin:). Ja mitä se tämä vapaapäiväni sitten sisälsikään?

Heräsin kello 6:20 ihan pirteänä. Kävin viemässä kakkosen kouluun ja isänsä töihin. Aurinko paisteli ihanasti joten päätin lähteä aamukuvauksille Mussaloon. Satama-alueen vieressä muistelin joskus sijaineen sellaisen Tuulipuiston, jossa vuosia aikaisemmin paisteltiin makkaraa. Hyvin pian kävi selväksi, että sataman laajennus on muuttanut asioita ja puisto on todennäköisesti mennyttä. Aidan vierestä kuitenkin meni kapea polku, joten päätin kävellä tuulimyllyille joka tapauksessa. Muutama mökki jäi polun vierelle. Oli myös luvattoman paljon roskaa, jonka perusteella metsikössä taidetaan juoda mm. ulkomaan viinaksia. Ranta oli kuitenkin edelleen kaunis ja metsäpolku osittain kaunis ja rauhallinen. Sataman äänet kuului toki koko ajan ja kun pääsin tuulimyllyille ilman täytti niiden hurina. Tässä vaiheessa mietin, että miksi ihmeessä en ottanut mukaani aamukahveja rannassa nautittavaksi? Muista siis kahvit mukaan ensi viikon arkivapaapäivänä!

Kotiin tullessa pistin paistin uuniin ja keräsin pihalle tippuneet omenat. Omenoita ja luumuja tulee tänä vuonna ihan hirveän paljon. Vieläkään en kerennyt kahveja juomaan, sillä oli aika lähteä viemään kakkoselle kassi kaupunkiin. Poika lähti bussilla kohti Tamperetta. Sitten olikin aika hoitaa monta rästiasiaa. Pankissa kävin selvittämässä, että miten lunastetaan amerikkalainen shekki. Lue: hankalasti. Vakuutusyhtiössä istuin pitkän tovin odottamassa esikoisen matkavakuutuksen peruuttamista. Sain siinä odotellessa varattua kolmoselle ajan korvalääkäriin. Ostin kakkoselle puuttuvat lukion kirjat. Lampsuttelin hetken torilla ja hypistelin kaupoissa sitä ja tätä. Tulin kotiin kahville. Hain miehen töistä. Ja kappas, kello ei ole vasta kun kolme. Vapaapäivästä on vielä melkein puolet jäljellä:). 

Mitenkäs siellä? Päivätyöläisiä, vuorotyöläisiä, eläkeläisiä, työttömiä, vuorotteluvapaalaisia? Voisitko tehdä vuorotyötä vai käytkö mieluummin töissä vain päivisin? Ja kotkalaiset: Mitä sille Tuulipuistolle oikein tapahtui?

PUKKIEN HAKU

Viimeisiä viedään muun perheen lomankin suhteen. Kotkassa koulut avaavat ovensa ensi viikon tiistaina. Jääkaapin oven lista lyhenee samaan tahtiin hupenevien lomapäivien myötä. Eilen tullessani töistä kotiin mies tuumasi, että sadepäivän vuoksi ei ollut laittaa yhtään viivaa tehdyn työn päälle. Eihän se vaarallista olisi ollut niinkään, mutta kun keli oli kirkastunut, päätettiin hakea rannasta ne kalamiehen veneen pukit. Vene oli saapunut jo kesän alkupuolella miehen veljen soudettua se uuteen kotirantaan, mutta pukit oli odottanut noutajaa jo pitkän tovin. Nyt odotus päättyi ja lista sai uuden viivansa. 

Tänne Niinlahteen päättyi kalastajan matka. Tänne liittyy myös valoisampi muisto. Harrastin lapsena hetken aikaa tanhua ja täällä pidettiin tanhuleiri. Nukuttiin teltoissa ja paistettiin nuotiolla tikkupullaa. Rannassa piti jokaisen tiskata omat astiat. Leirielämä tuntui ihmeellisen ihanalle. Pienestä leiripaikasta kuului eilenkin ääniä, mutta ei siellä mikään leiri ollut käynnissä. Netistä katsoin, että paikkaa voisi edulliseen hintaan vuokrata vaikka illaksi. Mikäs siellä olisi saunoessa  kauniina kesäiltana.

Toinen mahdollisuus on taidettu käyttää?

Minä olen nyt harjoitellut kolme viikkoa työelämää. Tänään kysyivät, että olenko viihtynyt? Olen kyllä. Jokainen päivä on helpompi, kun asiat ja ihmiset tulevat tutuksi. Rutiineissa on puolensa. Aamuherätyksissä on sen sijaan ollut välillä tekemistä. Illalla ei millään malttaisi mennä ajoissa maate, kun koko muu perhe vielä jatkaa iltaeloaan. Aamu kuudelta sitten kaduttaa kukuttu ilta. No, ensi viikolla tulee tähänkin muutos, kun koko perhe ottaa illoissa ryhtiliikkeen?

Nyt on kuittenkin edessä viikonloppu vapaalla jalalla. Suunnitelmissa mennä pistämään kirpputoripöytä tuohon läheiselle kirpputorille. Ja kun vanhasta tavarasta pääsee eroon, voi ostaa uutta tilalle. Huomenna meinasin ajaa tyttöjen kanssa IKEAan. Toivottavasti pihakalusteet on siellä hyvissä alennuksissa. Muuten on ostoslistalla lähinnä tuoksukynttilöitä. Elokuussa viimeistään kun alkaa kynttilöiden ketjupoltto. Mukavaa viikonloppua myös sinulle!

MITÄ JOS

Meidän pojat ovat tänään jahdanneet pokemoneja Helsingissä serkkunsa syntymäpäivien merkeissä. Tyttöjen ja miehen kanssa keksittiin vaihtoehtoista ohjelmaa vapaapäivän kunniaksi. Naapurikaupungissa Haminassa on menossa Tattoo, joten päätettiin käydä tutkailemassa juhlia paikan päällä. Ensin käytiin syömässä Rooman pizzat Rossossa ja täydellä vatsalla oli sitten mukava kiertää aurinkoista Haminaa. Liput konsertteihin oli loppuunmyyty, mutta musiikki kantautui mukavasti puutalokorttelien kaduille asti. Minua kiinnosti eniten ne puutalojen avoimet pihapiirit. Muu perhe seurasi ystävällisesti perässä.

Nämä hurmaavat naiset nähtiin muutamaankin kertaan. Miksei edelleen voisi pukeutua noin?

Kiikkutuoli ilman kiikkua?

Linnoitusalueen ympärillä on ihana vanha puutaloalue. 14 yksityispihaa avasi Tattoon ajaksi porttinsa ja pihoilla oli Pop Up-kahviloita, pihakonsertteja, taidenäyttelyitä, myyntipisteitä ja kirppareita. Ja tietenkin ne pihoilla olevat kauniit vanhat puutalot. Muistatteko, että me kävimme täällä katsomassa yhtä taloa silloin kun kodin osto tuli ajankohtaiseksi kesällä 2013. Talo oli ihanalla paikalla tässä puutalokorttelissa. Piha-aidan takana oli Bastion, jossa konsertit oli parasta-aikaa menossa. Talo oli soma kuin mikä, mutta meille ihan liian epäkäytännöllinen ja pieni. No, nyt siellä asui uudet asukkaat, jotka olivat avanneet pihan portit. Käytiin tietysti kurkkimassa suurella mielenkiinnolla. Ja miettimässä, että mitä jos me olisimme sittenkin ostaneet talon silloin? Olisin varmasti pistänyt pihalle Tattoon ajaksi  pystyyn Pop Up-ravintolan tai ainakin kahvilan… Pienen sukkapuodin… Ja ehkä….

Tämä punaovinen kaunokainen meillä oli silloin kiikarissa. Salan talon nimellä kulkeva talo rakennettiin vuonna 1841 ja 1909 taloa laajennettiin. Talolla on ollut useita omistajia, kuten laivuri Carl Gustaf Haimel ja varatuomari Werner Merus. Nimensä talo sai suutari Eero Salalta, joka muutti taloon vuonna 1919. Talo toimi sekä työpaikkana, varastona että kotina. Vuonna 1907 syntynyt Impi-tytär asui talossa aina vuoteen 1980 asti. Me kävimme katsomassa taloa kesällä 2013, mutta myytyä se oli näköjään tullut vasta keväällä 2015, jolloin nykyiset asukkaat asettuivat siihen asumaan. 

Yllä tilanne tänään, alla silloin, kun me kävimme taloa ostoaikeissa tutkimassa. Suuri puu oli saanut lähteä.

Lähtöpassit oli saanut myös ulkosaunan (oikealla) vieressä lahoamispisteessä ollut ulkorakennus. 

Kuva meidän kolmen vuoden takaiselta reissulta alla toisesta suunnasta otettuna. Pihasauna kuvassa vasemmalla ja purettu ulkorakennus oikealla. Toistaiseksi pihassa oli nyt vain soramonttu sen tilalla. Puretusta pihavarastosta oli löytynyt runsaasti suutari Salan puisia kenkälestejä. Suunnitelmissa uusilla asukkailla on rakentaa tilalle uusi piharakennus ja korjata vanhat rakennukset perinteisiä materiaaleja käyttäen. Näyttää siltä, että talo on saanut arvoisensa omistajat. Onnellisia vuosia heille Salan suloisessa talossa!

Salan talon vastapäätä oli pihalla tarjolla Pop Up-hengessä tapaksia ja Sangriaa. Ihana tunnelma ja hauska pihapiiri kerrassaan. Vatsat oli valitettavasti niin täynnä, että ei pystytty syömään yhtään enempää. Ihailtiin vain ja jatkettiin matkaa.

Ja nämäkin ihanat siellä.

Seuraavaksi pysähdyttiin vielä ihastelemaan tätä hieman puutaloista poikkeavaa taloa pihapiireineen. Talo kulkee nimellä Arvilommin talo ja se on rakennettu vuonna 1847. Talo on tehty hirsistä, mutta pinta on rapattu. Talo edustaa uusrokokoota, joka on Suomessa varsin harvinaista. Talon lisäksi tässä pihapiirissä saa ihastella myös piharekennusta, jossa on edelleen viiden hevosen talli, ulkohuussi, lantala, heinävintti, vajoja ja vanha jääkellari. Nimi talolle on peräisin 1930-luvulta, jolloin insinööri W. Arvilommi osti talon ja hänen sukunsa piti taloa hallussa 1980-luvulle asti. Nykyisin tämä kaunis talo ja pihapiiri on kahden perheen kaunis koti.

Bastionin edustalla käytiin sen verran kääntymässä, että nähtiin soittokuntalaisia. Tattooseen tulee soittokuntia eri puolilta maailmaa. Puvut oli tosi hienoja ja teltasta kuuluva soitto todella komeaa. En nyt kuitenkaan osaisi kuvitella itseäni konsertteihin istumaan. Parasta ehkä oli juuri se tunnelma siellä Pikkuympyränkadulla, jonne soitto kantautui. Varmasti hauska kokemus olisi myös olla pihoilla järjestetyissä pikkukonserteissa.

Miehet hameissa veti kuopuksen huomion.

Olipa kiva päivä. Hamina on hurmaava pieni kaupunki. Tattooseen voi siis tästä lähtien suunnata toisenkin kerran. Olisimme varmasti viihtyneet noilla kaduilla asumassakin. "Rupesiko nyt kaduttamaan, että ette ostaneet taloa?" kysyi esikoinen minun entäjossitellessa. Ei kaduta. Mietimme asiaa oikeasti vain hetken. Talo oli selvästi meille sopimaton monessa suhteessa. Sen sijaan, kun tulimme sinisen talon pihaan, loksahti palaset paikoilleen. Tulimme kotiin. Joten loppu hyvin kaikki hyvin. Kuinkas lauantai on siellä puolen ruutua sujunut?