OLIN INNOSTUJA

Lapsena olin innostuja. Minut vei mukanaan montakin eri harrastusta. Innostus vaan ei riittänyt minkään suhteen kovinkaan pitkälle. Mukavia kokemuksia onneksi saattoi saada lyhyemmistäkin harrastuksista. Kuten tanhu-urastani, joka loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Vei se minut kuitenkin Niinlahteen leirille. Tällä leirillä ei tanhuttu kyllä ollenkaan, vaan keskityttiin tikkupullan paistoon ja nuotiolauluihin. Nukuttiin teltassa ja tiskattiin astioita taivasalla.

Käytiin kuopuksen kanssa Niinlahdessa yhtenä aurinkoisena iltana. Tässä vaiheessa meidän kotiranta oli jo hetken ollut jäistä vapaa, mutta täällä aalto oli vielä kahlittu jääpeitteeseen. Kävellä sen päällä ei voinut, sillä jo silmin nähden jää oli haperoa. Katseltiin leirikeskusta ja kierrettiin rantoja. Annettiin auringon paistaa.

Niinlahteen päättyi reilu kaksi vuotta sitten kalamiehen maallinen matka. Tanhumuistot ja elämän hauraus kietoutuvat Niinlahdessa toisiinsa. Tässä rannassa piti venettään, joka nyt seisoo siellä meidän rannassa odottamassa vesille laskuaan. Jatkaa elämäänsä. Vene täällä, kalamies taivaan iloissa. Niin uskon. Niin uskoi hänkin.

Tänään pitkä päivä töissä.  Lyhytjänteisestä innostujasta on onneksi kasvanut pitkäjänteiseenkin työhön kykenevä aikuinen. On löytynyt ne omat jutut. Omanlainen elämä. 

PUKKIEN HAKU

Viimeisiä viedään muun perheen lomankin suhteen. Kotkassa koulut avaavat ovensa ensi viikon tiistaina. Jääkaapin oven lista lyhenee samaan tahtiin hupenevien lomapäivien myötä. Eilen tullessani töistä kotiin mies tuumasi, että sadepäivän vuoksi ei ollut laittaa yhtään viivaa tehdyn työn päälle. Eihän se vaarallista olisi ollut niinkään, mutta kun keli oli kirkastunut, päätettiin hakea rannasta ne kalamiehen veneen pukit. Vene oli saapunut jo kesän alkupuolella miehen veljen soudettua se uuteen kotirantaan, mutta pukit oli odottanut noutajaa jo pitkän tovin. Nyt odotus päättyi ja lista sai uuden viivansa. 

Tänne Niinlahteen päättyi kalastajan matka. Tänne liittyy myös valoisampi muisto. Harrastin lapsena hetken aikaa tanhua ja täällä pidettiin tanhuleiri. Nukuttiin teltoissa ja paistettiin nuotiolla tikkupullaa. Rannassa piti jokaisen tiskata omat astiat. Leirielämä tuntui ihmeellisen ihanalle. Pienestä leiripaikasta kuului eilenkin ääniä, mutta ei siellä mikään leiri ollut käynnissä. Netistä katsoin, että paikkaa voisi edulliseen hintaan vuokrata vaikka illaksi. Mikäs siellä olisi saunoessa  kauniina kesäiltana.

Toinen mahdollisuus on taidettu käyttää?

Minä olen nyt harjoitellut kolme viikkoa työelämää. Tänään kysyivät, että olenko viihtynyt? Olen kyllä. Jokainen päivä on helpompi, kun asiat ja ihmiset tulevat tutuksi. Rutiineissa on puolensa. Aamuherätyksissä on sen sijaan ollut välillä tekemistä. Illalla ei millään malttaisi mennä ajoissa maate, kun koko muu perhe vielä jatkaa iltaeloaan. Aamu kuudelta sitten kaduttaa kukuttu ilta. No, ensi viikolla tulee tähänkin muutos, kun koko perhe ottaa illoissa ryhtiliikkeen?

Nyt on kuittenkin edessä viikonloppu vapaalla jalalla. Suunnitelmissa mennä pistämään kirpputoripöytä tuohon läheiselle kirpputorille. Ja kun vanhasta tavarasta pääsee eroon, voi ostaa uutta tilalle. Huomenna meinasin ajaa tyttöjen kanssa IKEAan. Toivottavasti pihakalusteet on siellä hyvissä alennuksissa. Muuten on ostoslistalla lähinnä tuoksukynttilöitä. Elokuussa viimeistään kun alkaa kynttilöiden ketjupoltto. Mukavaa viikonloppua myös sinulle!