KUN MIES RAKASTAA NAISTA

Kun mies rakastaa naista, hän kyllä ymmärtää, että työpäivän ja mainostenjaon jälkeen, juuri silloin, kun sauna olisi lämmin, on tärkeää kaivaa yläkerrassa oleva hella esiin. Hän pyytää hakemaan varastosta vasaran ja sorkkaraudan ja rupeaa purkamaan. Paiskoo aikansa ja siinä se sitten on se hella. Mies näet tietää, että jotkut asiat on vaimolle tärkeitä. Ei ehkä pysy kaikessa siinä vaimonsa ajatuksen juoksussa perässä, mutta tietää, että nyt on tärkeä toimia. Ja toimiessaan saa naisensa ihan vahaksi. Mikä mies minulla<3. Ja mikä hella!

Esikoinen soitti miehelle ja siitä se sitten alkoi. Se tarve rakentaa nyt heti siitä musiikkihuoneesta lämmin pesä. Missä on syksyn ja talven pimeinä kylminä iltoina oikea ja aito tuli. Lapsen lämmin ja hyvä olla. Odotin siltä hellalta pahinta, sillä minulla ei ollut aavistustakaan, että miltä se oikeasti voisi näyttää. Se oli miljoonasti parempi, kun oletin. Pölyn peitossa, mutta rauta-osista näki heti, että se oli siisti. Pinta kaakeloitu vaaleilla kaakeleilla, jotka päälliosan reunoja ja pellin raudassa kiinni olevaa osiota lukuunottamatta olivat ehjiä. Pienistä kolhuistahan meillä ei olla, vanhassa talossa saa näkyä elämän merkit. 

Siinä se nyt on.

Päälliosan kaakelit ovat saaneet kyytiä. Niille tarttis tehdä jotain.

Oletan, että tuon oikealla olevan muurikaistaleen edessä oli aikaan puulaatikko tai joku kaappi, koska sille ei ole tehty mitään? Nyt tehdään, kunhan keksitään, että mitä.

Voiko olla, että silloin aikanaan hellan edestä lähti heti laudoitus?

Muiden tehdessä aamulla lähtöä kouluun, muistin heti hellan. Oma uni katosi siihen paikkaan ja päätin nousta kahville. Ulkona ei ole enää kesästä tietoakaan, vaan syksy on saapunut täydellä voimalla. Pilvet imevät aamun valon ja tuuli heittelee puista vielä vihreitä lehtiä. Jätin siis suunnittelemani päiväretken väliin. On juuri sopiva päivä tämän projektin aloittamiselle. Kaivaa talon historia esille ja kaunistaa se meidän tarpeisiimme sopivaksi. Olen aika innoissani tästä.

Rasvaroiskeet lähtivät helposti kaakeleista. Jotain pientä kolhua ja halkeamaa on siellä ja täällä. Ja maaliroiskeita, jotka tarvitsevat hankausnestettä järeämmät aseet.

Ja sitten oli tällainen "viritys". Mikähän tämän luukun merkitys mahtaa olla, tietääkö kukaan?

Uunin luukusta löytyi tuhkaa, vähän palamatonta roskaa ja hellakoukku. 

Luukut on maalattu ja aika hienot, vai mitä?

Suunnitelma: Kartoitetaan vahingot ja etsitään paras tapa niiden korjaamiseen. Hellasta käsin lähtee myös koko muun huoneen remontti. Lattian paikkamaalaus. Uusi tapetti, jota ennen on tällä kertaa revittävä ne aiemmat kerrokset alta pois. (Ei niitä mielihommiani sitten ollenkaan, ei tapetin poisto eikä myöskään uuden paikalleen laitto.) Maalisudinkin täytyy vähän heilua hellan äärellä. Hellan eteen tulee joko pelti tai kuviollinen kaakeli. Nokisutarikin pitäisi kutsua paikalle varmistamaan hormin ja hellan toimintakyky.  Onko ideoita? Mitä sinä tälle tekisit? 

Ajatella. Meillä on hellahuone:D.

EI VOI TIETÄÄ

Nyt jätetään ahdistukset taakse ja kurkataan vähän tänne meidän makkariin. Mies ja kuopus ovat olleet anopin kanssa muutaman yön retkellä. Jostakin syystä illat itsekseen aiheuttavat kaikenlaista hääräämisen tarvetta. Tällä kertaa olen touhunnut makuuhuoneessa. Muutoksen tarve on ollut ilmassa jo pitkään. Istanbulista ostin kankaan mukaani näitä kahta kaunista makkarissa olevaa tuolia varten. Löysin ne anopin kellarista. Ovat nököttäneet tuossa nyt yli kaksi vuotta omasta kellaristamme löytynyt pöytä seuranaan, ihan siinä alkuperäisessä asussaan. Tuossa vasemmanpuleisessa olen naputellut teille blogitekstejä. Pöytä on kuvaa varten siivottu. Yleensä se oli täynnä kameroita, piuhoja, kovalevyjä, tietokonetta ja kaikenlaista sälää. Ei mikään kiva näky. Noin viikko sitten päätin, että siihen kaivataan työpöytä. Sen pitäisi olla tumman puun värinen, koska makkarissa on Istanbulista ostamani tumma hylly. Olisin tietenkin halunnut vanhan talonpoikaistyyppisen kuluneen pöydän, mutta en löytänyt sellaista lähistöltä. Pöydän piti myös olla edullinen. Koska se raha:D.

Pikainen käynti Kotkan Sotkassa ratkaisi pöytäongelman. 

Pieni tumma pöytä oli tarjouksessa 149€, eli ei paha. Toinen tuoli sai siirtyä muualle.

Neuloosi on ollut syksyn ajan voimakas. Illalla kudon sängyssä sukkia, 

joten langat on hyvä olla lähellä:).

Hylly ja pöytä ei ole ihan samaa väriä, mutta ei haittaa. 

Ovat eri seinällä, kuten kuvasta näkyy.

Näkyy myös retkeläisten makuupussit eteisessä valmiina lähtöön.

Alkuperäinen ajatukseni kangasta ostaessani oli se, että koitan entisöidä tuolit itse. Sitten loppui rohkeus ja päätin odottaa aikaa, jolloin minulla olisi varaa viedä ne kunnostettavaksi. Eilen töistä tultuani mietin, että eihän voi tietää kuinka hyvä entisöijä olisi, jos ei yritä. Siispä tuumasta toimeen ja katsomaan, että mitä tämä tuoli oikein on syönyt. Kangas oli läikikäs ja aikansa elänyt. Sen irrottamisessa oli täysi  sotkuinen työ.

Pölyistä hommaa.

Uuden kankaan väri on hiukan erikoinen eli turkoosi. Se napattiin lattian matosta. Mies sitä jo aiemmin mietti, että miten sellainen väri nyt tänne sopisi. Esikoinen kyseli eilen samaa asiaa. Hänestä kangas oli halvan näköinen. Mutta minä päätin antaa sille mahdollisuuden. Olisihan se nyt pakosti parempi, kun tuo aiempi kulunut vihreä? Ja makuuhuoneemme on muuten aika väritön, joten kai tänne nyt yksi väripilkku mahtuu?

Alkuun tuntui, että eihän tämä nyt ole ollenkaan vaikeaa.

Sitten tuntui, että ei tästä tule yhtään mitään. Palat, jotka oli leikattu edellisten palolen mukaan ei vain asettunut paikalleen. Jäivät liian lyhyiksi edestä alhaalta ja takaa. Harsin takapalat kiinni odottamaan päivää, jolloin ehdin opetella piilo-ommelten teon. Tässä vaiheessa kello oli jo jotain sata ja into hieman hiipunut...

Hämärässä ei ihan paha, eihän:D. Ei kannata katsoa yhtään tarkempaa, sillä istuintyynyä ei ole vielä ommeltu kiinni, sillä se on koko ajan liian iso. Takaosa repsottaa, sillä sitä ei siis ole ommeltu, vaan vain harsittu jotenkin kiinni. On siinä hyviäkin kohtia. Istuinosan kangas on minusta tasaisen näköinen ja tuolin väri pirteän kaunis.

Aamulla olen tässä löhöillyt. Syönyt sängyssä esikoisen kanssa aamupalaa. Katsonut kolmosen kanssa Mikael Gabrielin Vain Elämää-jakson ampumiskohtauksen. Patistanut itseäni siivoamaan, ennen kuin retkeläiset tulee. Aloitan ihan kohta. Tuoli saa nyt hetkeksi jäädä tähän väliaikaiseen asuunsa. Mutta aina kannattaa tehdä väliarvio? Mitä siis opin tästä hommasta? Minä en ole synnynnäinen entisöijä. Ei mennyt niin kuin strömsöössä. Mutta hei, kuka nyt oikeasti osaisi entisöidä tuosta vain? Kangasta on onneksi reilusti, joten päätin oppineeni tässä hommassa nyt jo monta asiaa, jotka TOISEN tuolin kohdalla voisin ottaa huomioon. Ja sen jälkeen parannella tämän. Tai voin antaa periksi ja viedä tuolit entisöijälle? Oikeastaan voin kyllä elää tämänkin tuolin kanssa, kunhan saan takaosan ommeltua ja istuinosan kiristeltyä. Onhan se nyt sentään ihan omatekemä:D. Niin, ja jalat siltä pitäisi tummentaa pöytään ja hyllyyn sopivammaksi. Mitäs te? Ryhdyttekö usein soitellen sotaan, vai oletteko sellaisia varman päälle tekijöitä? 

Mukavaa lauantaita meille kaikille! Kiitos suloiselle syyskuulle ja tulkoon lokakuusta loistokas!

ILMAN MITÄÄN MUTTIA JA HAPPOJA

Kunpa saisin esitellä teille kuvia meidän valmiista vessasta. Mutta ei. En tiedä kumpi ärsyttää enemmän, se keskeneräinen työ vai jatkuva kaaos yläkerran aulassa. Tällä hetkellä hommat seisoo johtuen meistä itsestämme. Olemme maitohapoilla ja oli pakko ottaa aikalisä. Tänään keskitytään ensin kuopuksen jumppaesitykseen ja sitten katsotaan, että päästäänkö saumaamaan vai eikö päästä. Jaksaako vai eikö jaksa. Viikon päästä tulee vieraita ja se on ainakin varma, että silloin vessan on PAKKO olla valmis. Ilman mitään muttia ja happoja.

Jotakin valmistakin sentään. Eli projekti nimeltä olohuoneen lamput. Se alkoi joskus yli vuosi sitten, kun näin Istanbulin MUDOssa kauniit marokkolaistyyliset pallolamput. Hinta tuntui kohtuuttoman kalliilta ja mies tuumi, että eiköhän ne jostakin löydy edullisemminkin. Onhan Istanbul sentään lamppukauppiaiden luvattu kaupunki. No, ei löytynyt. Loppui energia etsiä. Eikä autossa edes olisi ollut tilaan niiden Suomeen tuomiseen.

Suomessa taas en löytänyt mieleisiä. Olivat kalliita ja vääränkokoisia tai värisiä. Pärjättiin muillakin lampuilla ja kynttilänvalolla:). Surffailin silloin tällöin netissä katselemassa, mutta kun ei ollut sellaista kun olisin halunnut, annoin asian olla. Kunnes päädyin lopulta yhden englantilaisen liikkeen sivuille ja löysin haluamani mielestäni ihan kohtuulliseen hintaan. Etenkin kun minulla oli asiaan sponsorit olemassa. Ystäväni näet antoivat minulle Istanbulissa lahjarahaa ja vannottivat käyttämään sen johonkin pysyvään asiaan. Päätin käyttää sen nyt näihin kahteen lamppuun. Siispä tilausta tekemään ja jännittämään, että saapuuko lamput perille ja mihin hintaan!?!

Sattui nyt tuo kuopuksen takkikin kauniisti kuvaan ja laskut. ARKI.

Saapuivat ne. Vajaassa viikossa kotiovelle toimitettuna ja postitusmaksut olivat edulliset. Maksoin enemmän postittaessani kuvakirjan tavallisella postilla Suomesta Bulgariaan, kun lamppujen postimatkasta Lontoosta Suomeen.  Lisäksi piti ostaa siis ne lamput ja kiinnitysvempeleet Suomesta. Ketjujen korkeus kaipaa säätöä ja eri väriset lamput olisi myös ostoslistalla noiden kylmien sinisävyisten sijaan, mutta hyvä niistä tuli. Olen siis tyytyväinen. KIITOS teille rakkaat sponsorini!