Siinä oli ne toiveeni joululle ja uudelle vuodelle: lepoa ja rauhaa. Molempia on ollut runsaasti tarjolla, eikä kolme työpäivää välipäivinä haitannut ollenkaan. On nukuttu aamulla pitkään. Otettu tarvittaessa päivänokoset. Luettu peiton alla tai sohvan nurkassa. Syöty valmiissa pöydissä ja kokattu kotona. Mistä sitten tietää, että on levännyt tarpeeksi? Siitä, että tänä aamuna alkoi mieleeni valua ajatus siitä, että mitäs jos lopultakin rempattaisiin tuo meidän lasten vessa! Ja mistä tietää, että mieskin on levännyt? Siitä, että hän ei sanonut ei. Tänään ei vielä käydä tuumasta toimeen, mutta ainakin pikapuolin kaakeleita katsomaan ja mietintämyssy käyntiin. Millaiset hanat, seinämaalit ja pöytätasot. Käsienpesuallashan on jo valmiina ja määrää vessan tulevan värityksen.
Alennusmyynneillä ei ole tullut notkuttua, mutta käytiin kerran kaupungilla. Kolmonen oli saanut kummilta lahjakortin pelikauppaan ja kävi tutkimassa tarjontaa. Minä lähdin matkaan vain hieman tuulettaakseni itseäni. Liika makoilukin kun käy jossakin välissä jo raskaaksi:). Sinä päivänä meillä oli vielä luminen Kotka.
Miehen etsiessä kolmosen kanssa piuhaan osia, kävelin Palotorninmäelle kuvaamaan sataman. En jaksa ymmärtää, ainakaan vielä, että miksi niin moni toivoo lumetonta talvea? Minusta kaikki näyttää lumipeitteessään niin mahdottoman kauniille. Tällä hetkellä lumi on kadonnut ja tilalla on liukkaat tiet ja ankean mustaa. Luistimet ja sukset odottaa kärsimättömänä kellarissa. Tulehan siis takaisin lumi!
Tänään on myös tarkoitus mennä kaupoille. Kolmosen verkkarit on niin kamalassa kunnossa, että hävettää laskea poikaa niiden kanssa mihinkään. Ostetaan siis uusia housuja, jos vain löydetään molempia miellyttäviä vaihtoehtoja. Ehkä samalla reissulla voisi piipahtaa sieltä rautakaupan kautta. Jos sielläkin vaikka sattuisi olemaan ALE?
Mitäs siellä? Onko vuosi alkanut suotuisissa merkeissä?
