Matkustettiin ajassa taaksepäin. Lähdettiin Suomesta kello 8:45. Ensimmäisessä lennossa hypättiin ajassa kolme tuntia aamuun päin. Siihen aikaan jätettiin mies makuupusseineen, villapaitoineen, pitkine kalsareineen ja goretex-kenkineen Islannin sateeseen. Esikoisen kanssa jatkettiin uudelle aikamatkalle. Yhteensä lähes kahdentoista tunnin matkustelun jälkeen saavuimme helteiseen New Yorkin maanantaiaamupäivään. Yllättävän virkeänä, vaikka viimeiset kolme neljä yötä on mennyt melkoisen vähillä unilla ja matkakin vei veronsa. Bussilla kohti Manhattania, laukkuja kantaen maanalaiseen ja loppumatka kävellen Harlemin helteisillä kaduilla. Ja niin saavuimme tähän amerikan unelmaan, joka kuuluu meille seuraavan viikon ajan. Iki-ihana La Maison d'Art, joka oli yhtä ihana, kun etukäteen ajateltiinkin. On meillä täällä ruhtinaallisesti tilaa kahdelle:D.
Äidillä on kolme petiä josta valita. Taidan päätyä tuohon ikkunan edessä olevaan.
Tässä saarekkeella naputan teille kuulumisia nyt kun kello on 4 Suomen aikaan.
New Yorkissa aurinko laski hetki sitten ja kello ei ole vielä edes yhdeksää.
Esikoinen sai päämakkarin. Keltaisen kaunokaisen.
Meillä molemmilla on oma kylppäri.
Kun oli saatu laukut huoneistoon, lähdettiin ottamaan Harlem haltuun. Tällaiselta se minusta tuntui: Jeesus on täällä korkeassa kurssissa. Lähes joka kadulla on kirkko ja lähikaupan kyltissäkin häntä kehutaan. Kaupassa raikasi myös gospel-laulut. Harlem on todellakin musta. Erotumme kadulla harvinaisina valkonaamoina. Meitä ei haittaa, eikä näköjään harlemilaisiakaan. Seuraamme mielenkiinnolla paikallisväestön rentoa ja yhteisöllistä elämänmenoa ja persoonallista tapaa pukeutua. Moni asia on televisiosta tuttua. New Yorkin kaupunkitalot kaduilta ylös nousevine portaineen ja koulubusseineen. Isolla osalla miesväestä pöksyt tuntuu putoavan. Tekisi mieli käydä nostamassa niitä ylös. Täällä on melkoisen roskaista ja osilla teistä suorastaan haisee. Isot jätesäkin näytetään nostettavan vaan tien viereen. Roskikset pursuaa. Koripallokentällä mukulat repivät koulukirjoja ja jättävät lehdet tuulen vietäväksi.
En sanoisi, että tähän asti näkemäni perusteella New York olisi kaunis. Harlem ei ainakaan ole. Mutta se on hauska ja eloisa. Värikäs ja yllätyksellinen. Sympaattinen kaikessa rähjäisyydessään. Illan valo maalaa kaiken utuiseksi. Musiikki soi ja elämä on vahvasti läsnä. Kyllä me täällä tulemme viihtymään ja yllättymään varmasti moneen kertaan iloisesti. Tänään otettiin jo aluetta haltuun lähemmäs kahdeksan kilometrin verran kävellen.
Huomenaamulla meillä on tarkoitus ostaa seitsemän päivän metrokortti, jolla saadaan kulkea metrolla niin paljon kuin sielu sietää. Lähiasemalle ei kauaa kävellen huitaise ja sitten onkin koko Manhattan ja muu kaupunki helposti saavutettavissa. Lentokoneessa tehtiin suunnitelmaa siitä mitä ainakin halutaan nähdä. Atlantin aaltoja, musikaalia, museoita, keskuspuistoa, kauppoja…
Tänään aloitettiin taas pikaruoalla. Se oli pakon sanelemaa, sillä lennoilla meillä oli vain eväät.
Nyt on aika paneutua yöpuulle. Kierrokset on kovalla, joten täytynee ensin niitä hieman laskea lukemalla kirjaa. Ostin kirjakaupasta kasan pokkareita ja lentokoneessa aloittelin Villiä vaellusta, joka onkin vienyt ihan mennessään. Katsotaan siis, että löytääkö Nukku Matti tänne ollenkaan? Hyvää yötä meille. Ja teille pian jo hyvät huomenet!
