LEMPIKOHTEITA

Rakas lukijani, voit lakata jännittämästä. Tänään emme ole ainakaan tietääksemme tehneet mitään typerää, jättäneet oleellista tietoa huomaamatta tai haaskanneet rahaa tyhjästä. Me selvisimme esikoisen synttäreistä ilman mitään sotkuja. Oli hauska päivä. Synttärit ja juhannusaatto, josta jälkimmäisestä ei kyllä ollut täällä mitään tietoa. 

Aamulla me hyppäsimme Harlemissa metroon ja matkustimme koko kaupungin halki Coney Islandille. New Yorkin metro on kattava ja suhteellisen helppo käyttää. Jos viivyt muutamaa päivää pidempään kannattaa ottaa 7 päivän metrokortti, jolla saa huristella mielin määrin. Sitä me olemme todellakin tehneet. Matka Atlantin rannalla olevalle Coney Islandille kesti meidän majapaikasta reilusti yli puoli tuntia, mutta kun pääsi istumaan ja oli kirja mukana, niin mikäs siinä oli matkustaessa.

Atlantin rannalla oleva Coney Island oli alkujaan rikkaiden lomapaikka. Jo 1800-luvun loppupuolelta se tarjosi kävijöilleen rantaelämää ja huvittelua mm. huvipuistossa. 1920- luvulla avatun yleisen metrolinjan kautta Coney Island avautui kaikkien New Yorkilaisten huvittelukohteeksi. Jo alkuajoista asti paikalla oli omalaatuinen leimansa erikoisuuksien tavoittelussa. Coney Island tarjosi erilaisia eriskummallisia tapahtumia ja asioita, joita tultiin erityisesti katsomaan. Näitä oli vaikkapa kääpiöiden kaupunki ja erilaiset showt miekannielijöineen jne. Odotin tältä paikalta siis jotakin erityistä ja sitä myös sain.

Ranta on pitkä ja hienohiekkainen. En vain ole rantaihmisiä. En jaksa makailla rannalla ottamassa aurinkoa. Ravintolat, huvipuistot ja kaupat sisältyvät muutaman lyhyen kadun varrelle. Ovat sympaattisia, mutta aika nopeasti katsottu, etenkin jos ei aio jäädä syömään mihinkään rannan ravintoloista. Kannattaa siis käydä hurvittelemassa huvipuistossa JA/TAI mennä katsoaman friikki-show, joka ei paljoa maksanut (10 dollaria/hlö 45 minuuttia). Meillä ei ollut siitä mitään odotuksia, mutta show oli äärimmäisen hauska ja jollakin lailla selitti koko tämän pikkuisen paikan olemassaoloa ja henkeä. Suosittelen. Jos sen jälkeen et ole Coney Island-fani, niin et sitten ikinä.

Liput näytökseen saa tietenkin ostettua Friikki-baarista. 

(Eikä mitään nettijuttuja tietenkään.)

Esityksessä ei saanut kuvata, eikä kannattanutkaan. Piti katsoa kaikkea kummallista.

Esityksen jälkeen voi syödä vaikka Hodarin?

Coney Island nousi heti yhdeksi New Yorkin lempikohteistani. Ja niin nousi myös tämä seuraava, eli High Line. Sinne me suuntasimme illalla Keskuspuistossa tapaamamme Skotlantilaisen pariskunnan suosituksesta. Pidin siitä suunnattoman paljon ja tästä oli siis kysymys: 1930-luvulla Länsi-Manhattanille tuotiin paljon tavaraa laivoilla. Tavaran kuljetusta varten rakennettiin junarata, joka ei kulkenut maan tasalla vaan pylväiden päällä. Valitettavasti junarataa käytettiin vain vuosina 1930-50, jonka jälkeen se muuttui tarpeettomaksi. Rata odotti vuosia siellä ylhäällä purkamista, kunnes joku sai loistavan aatteen. Vuodesta 2009 asti vanhoja raiteita on muutettu aivan uskomattoman ihanaksi puistoalueeksi. Tykkäsin tästä todella paljon. Oli vehreää ja ympärillä olevat alueetkin niin kauniita.

Heti alussa, Gansevoort kadulta noustessa, seisoo kadulla mies. Luulimme häntä aluksi eläväksi patsaaksi, mutta lopulta selviää, että kyseessä on vain patsas, joka ei elä. Pelottavan oikean näköinen:).

Siellä täällä pilkistelee vesi. Vanhojen raiteiden päälle on istutettu kauniit kasvit. Vanhat teollisuusrakennukset tehty kauniisti uusiokäyttöön. Hurmaava alue!

¨

Jos asuisin New Yorkissa, haluaisin varmaankin asua jossakin täällä?

Illalla palaamme kotiin. Ehkä kaikkein ihanin sittenkin on tämä Harlem? Ei ole puistoa eikä mitään trendikästä. Ei pilkistele vesikään. Sen sijaan on se tunnelma, kun ihmiset vyöryvät kaduille. Kampaamoissa letitetään itsepintaisia afroja. Lähi Delin vieressä on hautauskappeli, jonka etuosa velloo surijoita. Sähköisellä pyörätuolilla oleva mies huutaa varoituksen tulostaan ja heti aukeaa vana, josta kulkea. Lippu vain heiluu miehen mennessä. Alamme tuntea lähiseudun kodittomat, lähikaupat ja ruokapaikat.  Punaisen oven takana on lepo ja rauha. Koti.

Sellainen oli meidän "juhannus". Esikoisemme 18-vuotissyntymäpäivä. Nyt hurraa ilmastointi ja pedissä odottaa mies. Päivänsankari toivotti hyvät yöt. On aika lipua unisaarille. Hyvää Yötä New York. Teille mitä parhainta juhannuksen jatkoa!

MATKUSTETTIIN AJASSA TAAKSEPÄIN

Matkustettiin ajassa taaksepäin. Lähdettiin Suomesta kello 8:45. Ensimmäisessä lennossa hypättiin ajassa kolme tuntia aamuun päin. Siihen aikaan jätettiin mies makuupusseineen, villapaitoineen, pitkine kalsareineen ja goretex-kenkineen Islannin sateeseen. Esikoisen kanssa jatkettiin uudelle aikamatkalle. Yhteensä lähes kahdentoista tunnin matkustelun jälkeen saavuimme helteiseen New Yorkin maanantaiaamupäivään. Yllättävän virkeänä, vaikka viimeiset kolme neljä yötä on mennyt melkoisen vähillä unilla ja matkakin vei veronsa. Bussilla kohti Manhattania, laukkuja kantaen maanalaiseen ja loppumatka kävellen Harlemin helteisillä kaduilla. Ja niin saavuimme tähän amerikan unelmaan, joka kuuluu meille seuraavan viikon ajan. Iki-ihana La Maison d'Art, joka oli yhtä ihana, kun etukäteen ajateltiinkin. On meillä täällä ruhtinaallisesti tilaa kahdelle:D.

Äidillä on kolme petiä josta valita. Taidan päätyä tuohon ikkunan edessä olevaan.

Tässä saarekkeella naputan teille kuulumisia nyt kun kello on 4 Suomen aikaan.

New Yorkissa aurinko laski hetki sitten ja kello ei ole vielä edes yhdeksää.

Esikoinen sai päämakkarin. Keltaisen kaunokaisen.

Meillä molemmilla on oma kylppäri.

Kun oli saatu laukut huoneistoon, lähdettiin ottamaan Harlem haltuun. Tällaiselta se minusta tuntui: Jeesus on täällä korkeassa kurssissa. Lähes joka kadulla on kirkko ja lähikaupan kyltissäkin häntä kehutaan. Kaupassa raikasi myös gospel-laulut. Harlem on todellakin musta. Erotumme kadulla harvinaisina valkonaamoina. Meitä ei haittaa, eikä näköjään harlemilaisiakaan. Seuraamme mielenkiinnolla paikallisväestön rentoa ja yhteisöllistä elämänmenoa ja persoonallista tapaa pukeutua. Moni asia on televisiosta tuttua. New Yorkin kaupunkitalot kaduilta ylös nousevine portaineen ja koulubusseineen. Isolla osalla miesväestä pöksyt tuntuu putoavan. Tekisi mieli käydä nostamassa niitä ylös. Täällä on melkoisen roskaista ja osilla teistä suorastaan haisee. Isot jätesäkin näytetään nostettavan vaan tien viereen. Roskikset pursuaa. Koripallokentällä mukulat repivät koulukirjoja ja jättävät lehdet tuulen vietäväksi.

En sanoisi, että tähän asti näkemäni perusteella New York olisi kaunis. Harlem ei ainakaan ole. Mutta se on hauska ja eloisa. Värikäs ja yllätyksellinen. Sympaattinen kaikessa rähjäisyydessään. Illan valo maalaa kaiken utuiseksi. Musiikki soi ja elämä on vahvasti läsnä. Kyllä me täällä tulemme viihtymään ja yllättymään varmasti moneen kertaan iloisesti. Tänään otettiin jo aluetta haltuun lähemmäs kahdeksan kilometrin verran kävellen.

Huomenaamulla meillä on tarkoitus ostaa seitsemän päivän metrokortti, jolla saadaan kulkea metrolla niin paljon kuin sielu sietää. Lähiasemalle ei kauaa kävellen huitaise ja sitten onkin koko Manhattan  ja muu kaupunki helposti saavutettavissa. Lentokoneessa tehtiin suunnitelmaa siitä mitä ainakin halutaan nähdä. Atlantin aaltoja, musikaalia, museoita, keskuspuistoa, kauppoja… 

Tänään aloitettiin taas pikaruoalla. Se oli pakon sanelemaa, sillä lennoilla meillä oli vain eväät.

Nyt on aika paneutua yöpuulle. Kierrokset on kovalla, joten täytynee ensin niitä hieman laskea lukemalla kirjaa. Ostin kirjakaupasta kasan pokkareita ja lentokoneessa aloittelin Villiä vaellusta, joka onkin vienyt ihan mennessään. Katsotaan siis, että löytääkö Nukku Matti tänne ollenkaan? Hyvää yötä meille. Ja teille pian jo hyvät huomenet!