Rakas lukijani, voit lakata jännittämästä. Tänään emme ole ainakaan tietääksemme tehneet mitään typerää, jättäneet oleellista tietoa huomaamatta tai haaskanneet rahaa tyhjästä. Me selvisimme esikoisen synttäreistä ilman mitään sotkuja. Oli hauska päivä. Synttärit ja juhannusaatto, josta jälkimmäisestä ei kyllä ollut täällä mitään tietoa.
Aamulla me hyppäsimme Harlemissa metroon ja matkustimme koko kaupungin halki Coney Islandille. New Yorkin metro on kattava ja suhteellisen helppo käyttää. Jos viivyt muutamaa päivää pidempään kannattaa ottaa 7 päivän metrokortti, jolla saa huristella mielin määrin. Sitä me olemme todellakin tehneet. Matka Atlantin rannalla olevalle Coney Islandille kesti meidän majapaikasta reilusti yli puoli tuntia, mutta kun pääsi istumaan ja oli kirja mukana, niin mikäs siinä oli matkustaessa.
Atlantin rannalla oleva Coney Island oli alkujaan rikkaiden lomapaikka. Jo 1800-luvun loppupuolelta se tarjosi kävijöilleen rantaelämää ja huvittelua mm. huvipuistossa. 1920- luvulla avatun yleisen metrolinjan kautta Coney Island avautui kaikkien New Yorkilaisten huvittelukohteeksi. Jo alkuajoista asti paikalla oli omalaatuinen leimansa erikoisuuksien tavoittelussa. Coney Island tarjosi erilaisia eriskummallisia tapahtumia ja asioita, joita tultiin erityisesti katsomaan. Näitä oli vaikkapa kääpiöiden kaupunki ja erilaiset showt miekannielijöineen jne. Odotin tältä paikalta siis jotakin erityistä ja sitä myös sain.
Ranta on pitkä ja hienohiekkainen. En vain ole rantaihmisiä. En jaksa makailla rannalla ottamassa aurinkoa. Ravintolat, huvipuistot ja kaupat sisältyvät muutaman lyhyen kadun varrelle. Ovat sympaattisia, mutta aika nopeasti katsottu, etenkin jos ei aio jäädä syömään mihinkään rannan ravintoloista. Kannattaa siis käydä hurvittelemassa huvipuistossa JA/TAI mennä katsoaman friikki-show, joka ei paljoa maksanut (10 dollaria/hlö 45 minuuttia). Meillä ei ollut siitä mitään odotuksia, mutta show oli äärimmäisen hauska ja jollakin lailla selitti koko tämän pikkuisen paikan olemassaoloa ja henkeä. Suosittelen. Jos sen jälkeen et ole Coney Island-fani, niin et sitten ikinä.
Liput näytökseen saa tietenkin ostettua Friikki-baarista.
(Eikä mitään nettijuttuja tietenkään.)
Esityksessä ei saanut kuvata, eikä kannattanutkaan. Piti katsoa kaikkea kummallista.
Esityksen jälkeen voi syödä vaikka Hodarin?
Coney Island nousi heti yhdeksi New Yorkin lempikohteistani. Ja niin nousi myös tämä seuraava, eli High Line. Sinne me suuntasimme illalla Keskuspuistossa tapaamamme Skotlantilaisen pariskunnan suosituksesta. Pidin siitä suunnattoman paljon ja tästä oli siis kysymys: 1930-luvulla Länsi-Manhattanille tuotiin paljon tavaraa laivoilla. Tavaran kuljetusta varten rakennettiin junarata, joka ei kulkenut maan tasalla vaan pylväiden päällä. Valitettavasti junarataa käytettiin vain vuosina 1930-50, jonka jälkeen se muuttui tarpeettomaksi. Rata odotti vuosia siellä ylhäällä purkamista, kunnes joku sai loistavan aatteen. Vuodesta 2009 asti vanhoja raiteita on muutettu aivan uskomattoman ihanaksi puistoalueeksi. Tykkäsin tästä todella paljon. Oli vehreää ja ympärillä olevat alueetkin niin kauniita.
Heti alussa, Gansevoort kadulta noustessa, seisoo kadulla mies. Luulimme häntä aluksi eläväksi patsaaksi, mutta lopulta selviää, että kyseessä on vain patsas, joka ei elä. Pelottavan oikean näköinen:).
Siellä täällä pilkistelee vesi. Vanhojen raiteiden päälle on istutettu kauniit kasvit. Vanhat teollisuusrakennukset tehty kauniisti uusiokäyttöön. Hurmaava alue!
¨
Jos asuisin New Yorkissa, haluaisin varmaankin asua jossakin täällä?
Illalla palaamme kotiin. Ehkä kaikkein ihanin sittenkin on tämä Harlem? Ei ole puistoa eikä mitään trendikästä. Ei pilkistele vesikään. Sen sijaan on se tunnelma, kun ihmiset vyöryvät kaduille. Kampaamoissa letitetään itsepintaisia afroja. Lähi Delin vieressä on hautauskappeli, jonka etuosa velloo surijoita. Sähköisellä pyörätuolilla oleva mies huutaa varoituksen tulostaan ja heti aukeaa vana, josta kulkea. Lippu vain heiluu miehen mennessä. Alamme tuntea lähiseudun kodittomat, lähikaupat ja ruokapaikat. Punaisen oven takana on lepo ja rauha. Koti.
Sellainen oli meidän "juhannus". Esikoisemme 18-vuotissyntymäpäivä. Nyt hurraa ilmastointi ja pedissä odottaa mies. Päivänsankari toivotti hyvät yöt. On aika lipua unisaarille. Hyvää Yötä New York. Teille mitä parhainta juhannuksen jatkoa!
