Loma on jatkunut aktiivisissa merkeissä. Tähän viikonloppuun sisältyi enemmän kaikkea kuin normaaliin kuukauteen arjessa. En yritä edes kaikesta kertoa, että pysytään jossakin järkevissä mitoissa päivitysten suhteen. Oli kakkosen sotilasvala ja sitä edeltävä yö Vuohijärven rannalla. Sieltä saavuttuamme kotiin, täyttyi kotimme Istanbul-nostalgialla. Ne suomalaiset ystävät, jotka olivat meitä aikanaan ottamassa Istanbuliin vastaan, kertyivät terassillemme grillaamaan ja muistelemaan menneitä. Ihanat päivät, ystävät ja muistot.
Tänään saattelimme viimeiset yövieraat matkaan ja hyppäsimme kuopuksen kanssa autoon. Pupu-kaipuu on nostanut päätään ja tänään kävimme hakemassa perheeseen kaksi pupuneitoa Turun Kakskerrasta, Mustikkametsän Kanilasta. Olihan siinä ajamista, mutta hyvin sujui matkat ja perillä kiitos seisoi. Aamu ja Ilta liittyivät perheeseen.
Pihalla kasvamassa tupakkaa. Takana tupakkakauppa.
Kun nyt oltiin Turussa, käytiin samalla retki ennen vanhassa, eli Turun Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Olin katsonut paikkaa monesti toisten silmin eli muiden kuvista ja nyt oli hienoa kävellä paikat ihan itse. Luostarinmäkihän on Turun ainoa yhtenäinen
puutaloalue, joka säilyi vuoden 1827 palosta. Museoon on sisustettu
käsityöläisten asuntoja ja verstaita. Aluetta elävöittää kivasti asuihin pukeutuneet oppaat, jotka toimivat alueella oppaina, talon asukkaina, puotien myyjinä jne. Ihana kokonaisuus. Tykkäsin niin paljon.
Koska uusimmat perheenjäsenet oli museokäyntimme ajan autossa, kävimme paikan melkoisella pikakierroksella, mutta hyvä näinkin. Jos joskus jostain syystä palaan Turkuun, saatan hyvinkin mennä uudelleenkin. Mutta jos en, niin näinkin olen tyytyväinen. Puutalorakkautta ja pupurakkautta riittävästi yhdelle päivälle. Puputytön tuplaonni<3.
