MAALAUSTA JA MERISUMUA

Kesäkuun reissujemme jälkeen jääkaapin oveen ilmestyi TO DO-lista. Omakotitaloasujalla riitäisi loputtomiin kaikenlaista pientä puhdetyötä. Viime kesän salaojaremontista viisastuneena ei laitettu tälle kesälle työleiri-tason suunnitelmia, mutta siitä kaikesta pienestä pakollisestakin kertyi jo aika pitkä lista. Kun tulimme temmatuksi keskelle mansikkamustikka-showta, ei lista ole toivomallamme tavalla lyhentynyt. Jotakin nyt kuitenkin on tullut tehtyä. Toissa lauantaina maalattiin talon sokkeli. Ensimmäisellä kerroksella auttoi meidän pojat, toisella kerroksella minäkin tartuin telaan. Viime lauantain  torin jälkeen aloitettiin vuorostaan aidan maalaus. Minä maalasin kadun puolta ja mies pihan puolelta. Ehdittiin noin puoleen väliin ennen iltaa ja itikoita. Vielä on aidan maalausta ja kesää jäljellä...

Silloin kun tulimme ensimmäisen kerran talon pihaan, huomasimme heti aidan. Se näytti tismalleen siltä, että se pitäisi äkkiä purkaa ja vaihtaa uuteen, ennen kuin se romahtaa. Viime kesänä aita pestiin painepesurilla ja vaihdettiin lahot laudat uuteen. Naputettiin nauloilla irronneet laudat takaisin kiinni. Lauantaina maali teki  aidalle ihmeitä. Melkein kuin uusi? Nyt minusta meidän pitäisi rakentaa aidalle uusi hieno portti, mutta miehen mielestä vanha saa jäädä. Mitä mieltä sinä olet? Portti tuossa muutama kuva ylempänä.

Eilen saimme vieraita Savosta. Kolmosen kummit tulivat kesälomareissulle Kotkaan. Illalla käveltiin Langinkoskella ja tänään oli vuorossa Kotkan puistot. Sää onneksi suosi meitä monellakin tavalla. Oli aurinkoista ja jopa melko lämmintä. Ensin käytiin torilla possoilla ja lihapiirakoilla. Sen jälkeen ajettiin Sapokkaan. Siellä meitä odotti merisumu. Näin monta vuotta meren äärellä enkä ollut vielä ikinä tähän ilmiöön törmännyt. Onhan tietysti ollut sumua, joka yltää joka puolelle, mutta nyt muualla oli kirkasta ja sumu roikkui tasaisesti vain meren peittona. Miten ihmeellisen valon se saikaan aikaan. En onnistunut tallentamaan sitä haluamallani tavalla kameraan, mutta kokemukseen kuitenkin.

Meriniemessä oli vielä kirkasta, mutta sumun näki jo aallonmurtajan takana.

Lähimmät saaret pilkottivat sumun läpi, mutta kaikki muu katosi sen alle.

Mansikkalahdesta ostettiin jätskit ja jäätiin rannalle ihmettelemään. Varissaari näkyi hetkittäin paremmin ja katosi sitten taas sumuun.

Nyt melkein näkyy.

Katariinan meripuistolta aukeava meri oli myös sumun takana. Kuvailimme siis vieraille toisella puolella olevaa isoa satamaa, josta kuului sumunkin läpi työn äänet. Itse puisto sen sijaan kelli auringossa. Oli selkeää ja auringon kirkastamat värit. Kyllä kelpaa näitä puistoja esitellä.

Parkkipaikalla sumu yritti jo hieman tunkea maallekin.

Kysyimme ryhmämme opettajalta, että mistä merisumu johtuu. Hän ei osannut sanoa, mutta illalla otin asiasta selvää. Selitys kuului näin: alkukesän(!) aikana ilma on usein lämpimämpää kuin merivesi, mutta tullessaan kylmän meren yläpuolelle, ilma jäähtyy. Mitä viileämmäksi ilma menee, sitä vähemmän vesihöyryä se sisältää. Tämän vuoksi vesihöyry alkaa tiivistyä pieniksi pisaroiksi, joista syntyy meren ylle sumu. Mitä tästä opimme? Merivesi on todella kylmää, ihan kuin alkukesällä ja Kotkassa oli melko lämmin päivä tänään.

Näiden kahden päivän välillä oli sunnuntai. Silloin järjestimme sekä peshteralaisille että savolaisille vieraillemme vaihtelua arkee. Kerron siitä sitten ensi kerralla. Nyt taitaa olla viisainta painua petiin ja ladata patterit. Hyvää yötä. Nuku hyvin.

TAMMIKUU TOI TALVEN

Vuoden viimeisenä kävin kotirannassa tutkimassa jäätilannetta. Pakkanen on kirinnyt otettaan täällä etelässäkin ja meri veti jääpeittoa ylleen. Aloitti rannasta, keskellä virtasi vapaa vesi. Lumi pysytteli pohjoisessa ja mietin, että jos tämä näin jatkuu, pääsen lopultakin luistelemaan vetten päällä, ihan tästä kotirannasta.

Korkealle noussut vesi on tuonut mukanaan paljon kaislaa. 

Se on levittäytynyt Poikakalliolle ja pitkin rantoja.

Olen nukkunut kellon ympäri jo monta yötä. Mistä sitä unta riittääkin? Viime yönä olin jo unissani töissä ja mietin, että tämä pitää merkitä tuntilistoihin. Aamukahvit join kello. 12.30. Rajansa se on levollakin, tuumasin ja pistin meidät pihalle. Yksi jää löytyi kodin läheltä ja mies ja lapset jäivät  sinne luistelemaan. Serkutkin saatiin mukaan. Me kälyn kanssa kierrettiin yksi Kotkan kivoimmista lenkkipoluista ja se on tämä: Katariinanniemestä Mansikkaladen kautta Sapokkaan. Takaisin Tervaleppäpuiston läpi.

Kävellessä pohdittiin mm. sitä, että meillä oli hauska uusivuosi. Ei meinattu millään jaksaa olla sosiaalisia, mutta oltiin kuitenkin. Ja miten hauska ilta siitä muodostuikaan. Oli nyyttärit, ilotulitukset ja laulut. Se on se liikkeelle lähtemisen tuska. Aloittamisen vaikeus. Se hetki, kun mieluummin jäisi siihen sohvan nurkkaan tai sängyn pohjalle, ja pitäisi tuupata itseään hieman. Jälkikäteen ei oikeastaan koskaan harmita, että tuli lähdettyä. Tuli tehtyä. Tuli kohdattua ihmisiä. Pidettyä vieraita. Oltua kylässä. Tänä vuonna ajattelin tuupata itseäni liikkeelle useammin. Se on takuulla sen arvoista!

Sapokan lahti oli TÄYDELLINEN luistinrata. Vielä kun ehtisi muutaman päivän pakastaa ja ei sataisi lunta. Mutta kun satoi. Heti kävelyä seuraavana yönä. Ei harmittanut sekään. 

Kuulkaa. Se on niin kaunis tämä Kotka. Pakkasen purressa, saati nyt lumihepeneissään. Ja minä saan asua täällä. Olisihan se siis ihan kaiken tämän kauneuden tuhlausta, että en enemmän menisi. Kävelylenkeille. Ihmettelemään. Kuvaamaan. Keräämään muistoja ja kokemuksia. Lupaan siis tuupata itseäni liikkeelle. Näillä puheilla jo huomenna. 

ps. Kotona on menossa myös syö kaikki herkut pois- urakka. Töiden myötä meinaan myös ryhdistäytyä syömisten suhteen. Tervetuloa rahkakausi, sillä suklaata ei oikeastaan tee enää edes mieli. Syön silti! Jokos siellä tekisi mieli keventää? Aloittaa terveempi uusivuosi?

JOHAN ON MARKKINAT

Aamulla vein kolmosen hammaslääkäriin. Joku poskihammas siellä oli tarkastuksessa löydetty, joka ei ottanut asettuakseen. Tänään se piti vetää pois ja illalla täytyi hieman poikaa psyykata asian suhteen. Vakuuttelimme, että puudutusneula on pikkuinen juttu ja homma on hoidettu alta aikayksikön. Ja niinhän se oli. Poika ei viettänyt hammaslääkärissä kymmentä minuuttiakaan. Luonto oli hoitanut ikävän puolen ja hammas heilui. Piikit ja vetämiset sai unohtaa. Tästä yllättävästä ajasta johtuen, päätettiin tehdä  pikakierros hammaslääkärin naapurissa tänään alkaneille kansainvälisille markkinoille. Kävi siis kolmosella kirjaimellisesti onni onnettomuudessa.

Johan on markkinat täällä! Tarjolla oli ruokaa. Toinen toistaan herkullisempaa murkinaa. Oli hollantilaista juustoa, saksalaista makkaraa, italialaista pizzaa, englantilaisia toffeita, kiinalaista ruokaa, itämaisia leivonnaisia jne. jne. Aamupala oli jäänyt syömättä, joten olisi tehnyt mieli maistaa joka kojusta. Lopulta päädyttiin letuille Leenan lettupuotiin. Toivon kyllä, että ehtisin jossakin vaiheessa vielä miehen kanssa maistamaan ainakin sen kiinalaisen kojun anteja!!!

Muitakin artikkeleita oli hatuista vaatteisiin, koruihin ja koriste-esineisiin. Minua kiinnosti kukat. Miehen puurtaessa salaojien parissa, minä olen sortunut piipertämään pihalla. Ehkä se on joku vastaisku ylös kaivetulle pihalle, jossa törröttää kiveä, juurta, savea ja multaa? Minä olen siis uurastanut uuden kukkapenkin parissa ja nyt löysin IHANIA hollantilaisia taimia ja ostin innolla laventelia ja jotakin muuta kaunista Helmin kesäkodin nurkalle.

Kotka on niin kaunis, että minun oli pakko mainita se markkinapyrähdyksellämme kolmoselle aika monta kertaa:). Ei ihme, että voitimme kauneimman rannikkokaupungin tittelin. Markkinat oli sopivasti viety kaupungin kauneimpaan osaan, eli Sapokkaan. Sen olin kuvannut jo edellisenä päivänä, joten tässä lopuksi vielä sekin kuvatulva. Tein muuten kaiken tämän kuvaamisen, letun syönnin ja kukkaostokset sellaisessa puolessa tunnissa. Työpäivä nääs. Mutta miten HAUSKA työpäivä, siitä lisää ensi kerralla. Työpäivä oli muuten tuo Sapokka-päiväkin. Minulla on ihan paras kesätyö:).

Kaivinkone repii parasta aikaa irti etuoven edustan rappusia. Kohta on tähän tönöön sisään tuleminen työn ja tuskan takana. Talon vierustalle on ilmaantunut lavallinen soraa. Mies on nyt muutamaan kertaan vihjannut, että rouvakin voisi olla tässä projektissa jotenkin hyödyksi sen sijaan, että istuttelee kukkia tai naputtaa koneella. Paras siis lähteä apuun tai muuten ei auta itku markkinoilla. Tai ei ainakaan ole tiedossa kiinalaista markkinoilla???

Vielä muuten ehtii kokemaan homman ihan itse. Kansainväliset markkinat Kotkan Sapokassa 2-5.7.2015! Tervetuloa!