Lauantai-iltana sade saapuu kesken saunan. Saadaan oikeat tehopesut. Vettä suihkuaa ylhäältä ja alla on joki. Yöllä nukutaan rummutus katossa. Aamullakin se jaksaa jatkaa, mutta lopettaa lopulta. Kuin sanoen: no, menkää nyt vielä, kun kerran kohta lähdette. Mummo ja M-täti menee siis suolle. Mies ja lapset menee joelle hakemaan lähtöruokakalat. Minä menen ja pistän ruoat tulolle. Meillä syödään kanamakaronilaatikkoa, lihaa, kanttarelleja, uusia perunoita ja karjalanpiirakoita. Niitä kaloja. Ja jälkiruoaksi on lakkakakkua.
Miten ihanaa meillä olikaan. Kiitos tuhannesti M-tädille, Värtsilän kylälle, Pyörrepoukamalle, Pohjois-Karjalalle, Taivaan Isälle ja koko matkaseurueelle. Parasta on lähteä silloin, kun vielä tekisi mieli jäädä. Niin tehdään tälläkin kertaa ja käännetään auton nokka kohti Kotkaa. Matkalla vain pysähdytään katsomaan ne Parikkalan ukot, joista olen enemmän kertonut täällä.
8 kommenttia:
Oijoi, mitä herkkuja <3 Minä en ole vielä kantarelleja maistanutkaan tänä vuonna. Huomenna ostetaan mansikoita. R. lähtee mustikkaan joka toinen aamu ellei sada. Hän käy tiikerikakulla;) Lounas kaupungilla huomenna: Saadaan muikkuja!
Tuo varjoliljakuva on vain niin ihana....
Ihania herkkuja,hilloja ja karjalanpiirakoita ,nam:)Kantarelleja en ole maistanut vuosiin,näin täällä kerran kuivattuja ja ostin,mutta kuivattaessa niiden maku haihtuu kokonaan pois.Hauskat nuo ukot:)
Ah,onpa ihana seurata näitä postauksia, näissä tiivistyy kesä! Ja onpa hauskan ilmeikkäitä ukkoja ja akkoja!
Kesäisiä kuvia ja ruokakuvat saavat veden kielelle! Mansikoita olen ajatellut vähän säilöä ja kesän ensimmäinen mustikkapiirakka on jo tehty...Hilloja ei täällä ole...
Hauskan näköistä puutaidetta:)
Noi ukot olis kyllä kiva nähdä.
Leena: Minäkin meinasin, että tällä viikolla on mansikkamaalle päästävä syömämansikat hakemaan. Ja herneitä lapsille. Itse en muuten syö sieniä, joten nuo kanttarellit pääsivät niihin suihin, jotka niitä osaavat arvostaa.
Jael: Minä en syö mitään sieniä, mutta tykkään kyllä kerätä:). Nyt ei ole metsään ehditty eikä taideta ehtiäkään. Vaikka mustikat olisi ollut kiva pistää pakkaseen.
Hurmioitunut: Nyt on kyllä ollut ihan minulle riittävän kesäiset kelit ja mukavaa kesäistä puuhaa. Tämän aamun raksa-aamupalakin saatiin syödä oven edessä olevalla laudalla ja ihailla pihan maakasoja:).
Kirsi: Minä tein ekan raparperipiirakan oman pihan raparpereista. Onhan se hienoa, kun on OMAN PIHAN satoa käytössä:D.
Ukot oli kyllä kai betonista?
Allu: Sun pitää tulla katsomaan!
Olipas teillä ihana ja avulias kotivahti. :-)
Nuo Parikkalan ukot ovat minusta aika kaameita. En välttämättä haluaisi mennä patsaspuistoon synkkänä ja myrskyisenä yönä...
Satu: Eikö olekin:). Päivänvalossa ukot on kivoja, mutta tosiaan synkkänä myrkyisenä yönä en itsekään haluaisi asua niiden keskellä:).
Lähetä kommentti