KUIN LUPAUS TULEVASTA

Eilen käytiin Loviisassa joulutunnelman hakureissulla miehen siskon, kuopuksen ja kuopuksen serkun kanssa ennen iltavuorooni lähtöä. Kyllä kannatti tälläkin kertaa. Ulkona oli koleaa ja kosteaa, mutta sisällä tunnelmat kohdillaan. Paljon kaunista katseltavaa ja kattiloista ja uuneista nousevat hyvät tuoksut. Välillä tankattiin joulupuuroa Tuhannen tuskan kahvilassa ja sitten taas jatkettiin kulkua kodista kotiin.

Tälläkin kierroksella huomasin, että keittiö on kodin sydän. Niitä tarttui eniten omaan kameraan. Kuopus kysyi, että onko niin myös meidän kotona? On siinä mielessä, että keittiössä kokataan ja valmistaudutaan vieraiden tuloon. Tehdään perheelle ruokaa. Ollaan pullantuoksun lähteenä. Meidän keittiö ei vain ole missään nimessä mikään unelmakeittiöni. Se on liian moderni tähän taloon. Tässä talossa kuuluisi olla keittiössä puuhella ja ihan toisenlainen keittiö. Koska keittiöremonttiin ei ole rahoja, ollaan tämän keittiön kanssa tultu hyvin kuitenkin toimeen.

Tämä keittiö oli taloon hyvin istuva. Alla odotetaan puuroa Tuhannen tuskan kahvilassa.

Kuninkaanlammen keittiö on ihana. Kuten koko talo.

Kun omat jouluvalmistelut ovat vielä kesken ja alakerrassa on röykkiö kirpputorin jäljiltä, on tällainen hyppy toisten kauniisiin, siisteihin ja jouluun koristeltuihin koteihin kuin lupaus tulevasta. Sitä napsii ideoita matkaansa ja ajattelee, että kyllä se joulu vielä meillekin saapuu. Ja muistaa, että joulukodeissa tunnelma syntyi oikeastaan aika pienistä asioista. Sen teki kynttilät, kaunis asetelma tai tuoksu. Parhaalta tuoksuva koti Loviisassa täytyy olla tuo alla oleva Villa Limppu kauniine portaikkoineen.

Kuninkaanlammen piha ja pihakaupan kauniit koristeet.

Käytiin myös Suomen kaunein koti-finalistilla.

Ja ihailtiin Helgasin sali.

Nyt vielä töihin, mutta huomenna ja tiistaina on vapaata ja silloin meinaan ottaa muutaman Loviisasta saamani vinkin käyttöön. Tulkoon joulu, ilman stressiä! Mitenkäs siellä, joko on koti joulussa?

JA NIIN SAAPUI JOULUKUU

Ja niin meni marraskuu ja saapui ihana joulukuu. Anopin syntymäpäivien kunniaksi oli 2.12 kaiken valon nielevä musta maa kadonnut valkoisen peiton alle. Juhlistimme päivää täällä meillä perheruokailun merkeissä. Yhteisellä Viipurin reissullamme oli anoppi maininnut viipurilaisesta kauneushoitolasta, jossa moni suomalainen kuulema käy hieronnassa, kasvohoidossa, leikkaamassa hiuksiaan jne. jne. Tämän keskustelun pistin silloin korvan taakse ja lahjapaketistamme kaivoimme nyt hemmottelua Viipurissa.

Tout a Fait sijaitsee heti Espilän ravintolaa vastapäätä ja hinnastot hoidoista löytyy netistä. Sieltä valittiin anopille hieronta ja kynsihoito. Palvelua sai suomeksi sekä netissä että paikan päällä. Kun ei ollut yhteistä kieltä hoitoa tekevän henkilön kanssa, soitettiin tulkille. Ihan kätevästi se sujui niinkin. Minä päätin satsata itseeni ja otin elämäni toisen kasvohoidon. Hinnoilla ei näitä hoitoja ollut pilattu, sillä oma kasvohoitoni maksoi 24€, anopin 40 minuutin hieronta 20€ ja kynsihoito lakkauksineen 13€. Oma kasvohoitoni oli erittäin nautinnollinen kokemus. Makasin tunnin lämpimästi peiteltynä peittoihin ja sain monenlaista tupsuttelua ja ainetta kasvoille sekä kasvohieronnan. Anoppi tykkäsi kovasti hieronnasta ja kynnetkin oli käsittelyn jälkeen perusteellisesti hoidettu. Tänne täytyy ehdottomasti tulla toistekin "säästämään".

Odotellessa saattoi juoda kahvia tai kutoa sukkaa.

Sitten olikin kiva taas poiketa Espilään syömään. Siinä ruoat edessä  käytiin miettimään sitä kauneuden hintaa ja huomattiin, että olimme molemmat maksaneet kaksi hoitoa. Minä kun tietenkin maksoin sen omani ja anopin lahjahieronnan. Hän taas oli maksanut kahdesta hoidosta, kun oli kerran kahdessa hoidossa käynyt. Harmitti hetken, sillä emme olleet saaneet maksuista kuittia. Ruoan jälkeen marssittiin siis takaisin sillä asenteella, että rahat takaisin ja heti. Ilman mitään ongelmia tilanne selvisi ja kahdesti maksettu hinta annettiin meille takaisin. Kyseessä oli siis vain rahastajan vaihtumisesta johtunut inhimillinen virhe, eikä yritys huijata turistia. Tarkkana saa kuitenkin siis olla.

Seuraava Venäjän keikaus olisi tarkoitus yrittää tehdä jo maanantaina. Käyn viemässä kolmosen kaverinsa kanssa rajan pintaan avattuun uuteen Outlet-kylään eli Zsariin koulujen jälkeen ja käyn itse sillä aikaa tankkaamassa auton rajan toisella puolella. Heti venäjän puolella on Viipurin Veikot-niminen kauppa, joka käytiin anopin kanssa tarkistamassa ja huomattiin että sieltä pystyy hakemaan vaikka mitä eikä siis ole aina tarvetta ajella Viipuriin asti. Yrittää siksi, että tämä toteutetaan vain jos rajalla ei ole jonoa. Arkiaamuisin olemme päässeet nopeasti rajasta yli, mutta keskiviikkona takaisin tullessamme oli todella pitkä jono Suomen puolelta Venäjälle tulijoita. Ehkä se tosin vain johtui ylimäääräisistä vapaapäivistä itsenäisyyspäivästä johtuen? 

Itsenäisyyspäivää me juhlistimme tällä kertaa ylioppilasjuhlien merkeissä Lempäälän kauniissa vanhassa pappilassa. Ystäväperheen tytär oli juhlan aiheena. Silmiinpistävän moni juhlavieras oli pukeutunut päivän teeman mukaan sinivalkoiseen:D. Ihana uusi ylioppilas ja ihana Suomi!

TILATTIIN PIZZAT

Tämä aikaisin peittävä pimeys asettaa omat haasteensa myös matkailuun. Päästiin tällä kertaa matkaan vasta töiden jälkeen, joten perille saapuessamme Viipuri oli jo musta aukko. Hotelli hätäisesti kyllä pimeydestä löydettiin ja sieltä ei sitten poistuttukaan ennen aamua. Ilta kului lähinnä syödessä. Aamulla kello herätti yhtä pimeään. Viipurissa ei kelloja vaihdella, joten nyt oltiin sitten tunti eri ajassa ja jouduttiin odottamaan päivän valkenemista tuntia kauemmin. Aurinko pysytteli suurimman osan aikaa pilvien takana. Hotellin pihasta kuvasin linnan.

Rahan menoa ei voi estää. Viime viikolla oli vuorossa auton huolto, jossa selvisi, että eturenkaiden lähes kaikki nastat olivat lennelleet tiehensä. Huolto tarjosi uusia eturenkaita reilun 300€:n hintaan. Viipurista lähdettiinkin sitten heti alkuun auton renkaita etsimään. 150€:lla saatiin renkaat asennettuna alle. Kannatti siis käyttää pari tuntia tähän projektiin.

Uudet renkaat alla ajettiin katsomaan Viipurin kaupungin kirjastoa. Jo heti ovella tuli Alvar Aallon osallisuus asiaan ihan selväksi. Mies on opiskellut Jyväskylässä, jossa Aallon työnjälki myös näkyy monissa rakennuksissa ja ilmenee heti jo ovella. Niin tässäkin rakennuksessa. Tämä kirjasto avasi aikanaan Alvarin ovet maailmanlaajuiseen menestykseen. Kirjasto on vastikään kunnostettu ja kiva pieni käyntikohde Punaisentorin kupeessa.

Kirjastolta jo näkyi se viime reissulla bongaamani Espilä, joten siellä syötiin sitten lounas. Paikka oli tosi kaunis ja jouluiseen asuun puettu erilaisin jouluvaloin ja kuusin. Henkilökunta teki vaikutelman siitä, että tästä on suunniteltu hieman fiinimpää ravintolaa. Hinnat ja ruoka oli kuitenkin kohtuuhintaista. Tilattiin pizzat. Mies tykkäsi omastaan, minun omani taas ei maistunut oikein miltään. Kahvi oli hyvä, seura ja tunnelma kohdallaan, joten annoin anteeksi pizzan puutteet. Voisin tulla tänne toistekin.

Karusellissa käytiin ostoksilla. Ostokset oli aika juomapainotteiset. Muuta halpaa on Viipurissa hedelmät ja vihannekset, jotkut pesuaineet, kissanhiekka ja lahjakassit. Karkkeja tuli myös ostettua viemisiksi. Mies ei ole mikään kaupoissa kiertelijä, joten ehkä joulua ennen houkuttelen vielä anopin matkaan ja kierretään enemmän kauppoja lahjojakin ajatellen. Kiinnostaisi myös katsella Viipurin meikkitarjonta. Itsehän en käytä muuta kuin meikkivoidetta, ripsiväriä ja huulipunaa, joten menekki ei ole mitenkään suurta. Mutta säästö se on pienikin säästö.

Iltapäivällä lähdettiin ajamaan kohti rajaa. Ennen toisiksi viimeistä huoltoasemaa on pysäytys, jossa kysyttiin passeja. Pengottiin joka kassi ja passeja ei vain ole. Kunnes muistettiin, että annettiin ne eilen hotellin respaan. Soitto sinne ja siellähän ne olivat edelleen. Sellainen 80 km:n sakkokierroshan siitä seurasi. Veikkaan että tämän jälkeen ei passit unohdu respoihin toista kertaa. Tankkaus vielä viimeiselta huoltoasemalta ja rajalle, jossa ei onneksi ollut ketään muuta ja päästiin siis vain ajamaan läpi. 

Tässä muutama kännykkäräpsy Viipurin marketeista, kun joku niistä oli joskus kiinnostunut. En ole kehannut kameralla kuvailla. Erittäin siistiä ovat ja täysin vastaavia kun meidän supermarketit. Vai miltä näyttää?

Oma ostoskori näyttää lähes joka kerta samalta:).

Suurin säästö Viipurissa käynneistä on ehdottomasti ollut tuo bensa. Marraskuun alussa kävin Viipurissa tankkaamassa ja meillä oli siinä vaiheessa kaksi kymmenen litran kanisteria lisäksi varastossa. Jouduttiin lisäksi tankkaamaan 60€:lla Suomen puolella ennen tätä reissua. Joulukuussa yritän päästä käymään tankkaamassa rajalla ainakin kahdesti, jotta ei tarvitse Suomessa tankata ollenkaan. Marraskuussa olisi meidän pitänyt tankata kolmesti tankki täyteen. Suomessa tämä olisi tullut maksamaan 240€. Venäjällä vastaava määrä oli ollut puolet tästä eli 120€. Vuositasolla aika iso säästö, joten ymmärrän hyvin bensarallin siitä aiheutuvasta vaivasta ja kilsoista huolimatta. Se että ajaa Viipuriin asti aina käydessään, tekee noin 80 km lisää ja aiheuttaa toki lisää myös kuluja, koska siellä tulee käytyä syömässä jne. Toisaalta kun kaupoista ostaa ne halvemmat asiat, uskon kulujen tasaantuvan. Aika näyttää, että alkaako tässä jotain voittamaan = alkaako tilille säästymään rahaa. Tähän asti Viipurin käynnit eivät todellakaan ole ollut pakkopullaa vaan virkistävä piipahdus arejssa.

JOKA PIMEYDESSÄ VAELTAA

Marraskuu näyttää muuttuvan vuosi vuodelta vaikeammaksi. Asiaa ei auttanut ainakaan se, että ensimmäiseen kahteen viikkoon täällä aurinko ei tullut esiin kertaakaan. Tuli konkreettiseksi se Raamatun mainitsema lause: "Kansa joka pimeydessä vaeltaa...." Sen täytyy tarkoittaa meitä. Valon odotus tuntui jo lähes kipuna ruumiissa. Toisaalta, miten onnelliseksi se sitten tekikään, kun kuun puolivälillä tapasi vanhan ystävänsä auringon.

Tällä viikolla alkoi jo hieman  helpottaa. Oli muutama kirkkaampi päivä ja lupaus talvesta pikku pakkasten myötä. Oli asioita joita odottaa. Perjantaina ajetaan taas Viipuriin autoa tankkaamaan ja ostoksille. Booking.com-palvelulla on menossa kampanja, jonka avulla saatiin hotellihuone yhdeksällä eurolla. Eli kun minä suosittelin palvelua ja mieheni käytti lähettämääni linkkiä, sai sekä linkkiä käyttänyt henkilö 15€ alennusta huoneesta että linkin lähettänyt henkilö 15€ tililleen. Viikko Viipurista on sitten työpaikan pikkujoulut ja sitten onkin marraskuu selvitty.

Tänään vien auton huoltoon, joten piti aamusta lähteä viemään miestä töihin ja kolmosta kouluun. Aamu alkoi kajastaa ja oli onneksi kamera matkassa. Pakkohan se oli jäädä kuvaamaan Mussalon hento jääpeite ja Rytäniemen sarastava aamu. Huokasin. Luojalle kiitos, maailma on sittenkin kaunis.

TÄNÄÄN ONNISTUI

Loman loput päivät yritettiin käyttää lepoon ja kodin kunnostukseen. Pihalla olisi haravoitavaa riittänyt vaikka kuinka, mutta otettiin päältä vain enimmät. Tällä viikolla palasin sitten töihin. Paluu oli kyllä aika loiva, sillä jo tänään oli vapaapäivä. Eihän siinä muu auttanut, kun palata Viipuriin. Sain matkaseuraksi anoppini jolla on myös vuoden viisumi hallussaan. Mies oli käynyt hakemassa auton rekisteriotteeseen minunkin nimeni joten nyt pääsin minäkin sitten autoa rajalle tullaamaan ja sen jälkeen Venäjälle ajelemaan.

Heitin aamulla miehen ja lapset kouluun, hain anopin kotoaan ja klo. 9:00 olimme jo rajalla. Ylitykseen meni vajaa tunti. Viipuriin saavuttiin ennen yhtätoista. Kun miehen kanssa silloin päästiin ylittämään tuota kaupunkiin vievää siltaa, oli ilta jo pitkällä. Olisin halunnut käydä tuossa rannalla kuvaamassa, mutta se ei onnistunut silloin. Tänään onnistui. Harmaa keli ei nyt antanut ihan parasta kuvaa, mutta olimme iloisia, että ei satanut.

Olin Suomessa kerännyt eri tavaroiden hintoja ja ruvettiin sitten tekemään vertailua Viipurin päässä. Ensin käytiin katsomassa yksi vaateostari, jossa yllättäen päädyttiinkin pikku Ikeaan. Sain sitten hamstrattua Ikea-kynttilöitä ja ostettua vähän jo joulupaperia. Hinnat olivat varmaankin aika lähellä Suomen hintoja. Kengät olivat näppituntumalla tämän kauppakeskuksen kaupoissa hieman Suomen hintoja edullisempia. Vaatteet ainakin näissä kaupoissa minusta aika Suomen tasoa.

Niin kauniita taloja. Ja paljon vielä kunnostettavaa.

Kauppahalliinkin kerettiin. Tarjolla lähinnä vaatetta, karkkia ja kristallia. Sekä näitä huopikkaita.

Ruokakaupoissa edullisia tuotteita löytyi lähinnä HEVI-osastolta. Ostettiinkin monta kassillista vihanneksia ja hedelmiä. Minä olen etenkin iloinen edullisemmista munakoisoista. Anoppi taas vannoi edullisen kaalin nimiin:). Lapset tykkäsivät pikku banaaneista ja mies oli tyytyväinen mango-tuliaisista. Muuta edullista oli ainakin tee, virvoitusjuomat, alkoholi (jota ei yhden päivän reissulta saa tuoda), hygieniatarvikkeet jne. Löysin myös edullisesti lahjakasseja, joita ostin jo joulun varalle. Pesuaineet olivat vaihtelevasti edullisempia tai kalliimpia, joten päädyin ostamaan pyykinpesuainetta, mutta tiskikonetabletit kannattaa edelleen ostaa Prismasta. Apteekista ostettiin halpoja särkylääkkeitä jo edellisellä kerralla. Perhe on vähän epäileväinen niiden toimivuuden suhteen? Onko muilla kokemuksia? Tai vinkkejä edullisista asioista Venäjällä? 

Shoppailujen välillä käytiin syömässä Pyöreässä tornissa. Matkaoppaassa väitettiin sitä kalliiksi, mutta ei meille tullut mitenkään riistetty olo. Minä söin erittäin hyvän ja runsaan kanasalaatin ja anoppi lounas-menun keittoineen ja pääruokineen. Lisäksi kuplavettä ja kahvit. Lasku sellainen 19€. Varmasti halvemmallakin olisi ruokaa löytynyt, mutta uskon, että myös kalliimmalla. Oli myös mukava nähdä torni sisältäpäin, joten olimme molemmat sitä mieltä, että siellä kannatti käydä.

Lounaan jälkeen aurinkokin ilmestyi ja palattiin puistoa pitkin autolle. Oli Viipurin kissat ja tuo yllä oleva kivan näköinen ravintola, joka täytyy joskus käydä testaamassa. Miehelle tässä jo olenkin heitellyt ilmaan yövierailua Viipurissa kuun lopulla. Vielä kun on aika monta katua kävelemättä ja kahvilaan istumatta. 

Takaisin tullessa tankattiin tietysti auto ja tämä bensa onkin se ehdottomasti kannattavin ostos Venäjältä. Ylitettiin raja hetkessä. Toiseen suuntaan tulijat eivät olleet yhtä onnekkaita, sillä jonot olivat niin päin erittäin pitkät. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Haminassa kalakaupoilla. 

Matkaa meiltä Viipuriin tulee saman verran kuin meiltä Helsinkiin, eli 120 km. Tiet ovat koko matkan ajan erinomaiset. Rajan vetävyydestä ei voi tietää, joten matka saattaa pitkittyä merkittävästi, jos raja ei vedä. Kannattaa siis jo tämän kokemuksen perusteella varautua rajaan jollakin kivalla tekemisellä. Kassiin siis kutimet tai kirja? Hyvät eväät eivät myöskään asiaa pahenna.

Miten iloinen olenkaan, kun minulla on tuo viisumi! Viipuri saattaa tulla vuoden aikana tosi tutuksi?