JOKA PIMEYDESSÄ VAELTAA

Marraskuu näyttää muuttuvan vuosi vuodelta vaikeammaksi. Asiaa ei auttanut ainakaan se, että ensimmäiseen kahteen viikkoon täällä aurinko ei tullut esiin kertaakaan. Tuli konkreettiseksi se Raamatun mainitsema lause: "Kansa joka pimeydessä vaeltaa...." Sen täytyy tarkoittaa meitä. Valon odotus tuntui jo lähes kipuna ruumiissa. Toisaalta, miten onnelliseksi se sitten tekikään, kun kuun puolivälillä tapasi vanhan ystävänsä auringon.

Tällä viikolla alkoi jo hieman  helpottaa. Oli muutama kirkkaampi päivä ja lupaus talvesta pikku pakkasten myötä. Oli asioita joita odottaa. Perjantaina ajetaan taas Viipuriin autoa tankkaamaan ja ostoksille. Booking.com-palvelulla on menossa kampanja, jonka avulla saatiin hotellihuone yhdeksällä eurolla. Eli kun minä suosittelin palvelua ja mieheni käytti lähettämääni linkkiä, sai sekä linkkiä käyttänyt henkilö 15€ alennusta huoneesta että linkin lähettänyt henkilö 15€ tililleen. Viikko Viipurista on sitten työpaikan pikkujoulut ja sitten onkin marraskuu selvitty.

Tänään vien auton huoltoon, joten piti aamusta lähteä viemään miestä töihin ja kolmosta kouluun. Aamu alkoi kajastaa ja oli onneksi kamera matkassa. Pakkohan se oli jäädä kuvaamaan Mussalon hento jääpeite ja Rytäniemen sarastava aamu. Huokasin. Luojalle kiitos, maailma on sittenkin kaunis.

JA VESI OLI MUSTAA

Viimeisestä vapaapäivästä hetkeen on otettava ilo irti. Aamukahvit sängyssä ja sitten toppavaatetta päälle. Lumesta huolimatta ilma on yhtä hämäränhyssyä. Valo pinnistelee tietään pimeän läpi, mutta eksyy ilmeisesti kesken matkan. Eläkeläismiehet rannassa toivottavat hyviä kuvauksia ja kehottavat säätämään aukkoa. Päätän kuvata totuuden. Hämärän talven ihmemaan.

Pihlaja ei jaksa kahta kuormaa kantaa?

Ja vesi oli mustaa, äiti kulki mustissaan. Lumi oli kuorruttanut puut, heikoimmat oksat olivat sen painosta taipuneet tai katkeneet. Lumisuihkun otin matkan aikana moneen kertaan. Saappaat oli juuri oikea valinta, sillä matka oli muutenkin sangen märkä. Mutta niin kaunis. Virkistävä.

Huomaa kasvot kivessä:).

Langinkoskessa vettä virtaa tällä hetkellä erittäin runsaasti. Kelpaisi keisarin kalastaa. Tekisi mieli tehdä vielä veneretki. Kiertää tutut rannat, katsella lähempää lintujen sukellusnäytöstä. Juoda kahvit ja skoolata pian ohi lipuneelle marraskuulle. Kohta 100-vuotiaalle synnyinmaalle, joka on nähnyt monta tulevaa talvea.  Ohittanut monta marraskuuta.

Käytiin katsomassa se Tuntematon sotilas. Mies, minä ja pojat. Elokuvateatterista poistui hiljainen kansa. Minun sydämessäni seisoi kiitos ja rukous. Kiitos vapaasta maasta niille, joille kiitos kuuluu. Rukous siitä, että ei ikinä enää. Ei yhtäkään talvisotaa, jatkosotaa, sisällissotaa. Ei tuntemattomia eikä tuttuja sotilaita. Olkoon mieluummin vapaus. Ilo. Rauha. Rakkaus. 

KOSKA MARRASKUU

Viime kirjoitukseni jälkeen marraskuu sammutti valot ja avasi hanat. Pimeän peittäessä päivät, tartuin epätoivon vimmalla joka vuotisiin marraskikkohin: höttöhiilareihin ja sokerin yliannostukseen. Syy on työkavereissakin, sillä toimiston pöydälle on marraskuun aikana alkanut ilmestyä hälyttävä määrä suklaarasioita ja piparilaatikoita. Mainosten perusteella Fazerkin sen tietää - koska marraskuu.  Itse tartun kaupassa lisäksi patonkeihin ja makaroniin. Tekee jatkuvasti mieli pullaa.  Oikeastihan kyseiset keinot eivät helpota asiaa, päinvastoin. Marraskuu on taas saanut aika kokovartaloplösäyksen. On palannut migreenit, vatsamakkarat ja voimattomuus. Tartteis selvästikin tehdä jotain ihan muuta. Mutta kun ei jaksa.

Uusi ystäväni: tapetinpoistokone.

Vanha ystäväni: kahvi.

Työpäivien jälkeen on seissyt mielen lisäksi kroppa ja remppa. Tehty vain välttämättömin. Kunnes saapui viiden päivän vapaa, josta tänään menossa vapaa numero kolme. Olin aikonut käydä kävelemässä, mutta taas sataa. Sen sijaan olen pistänyt tapetinpoistokoneen pulisemaan ja edistänyt operaatio jouluhuonetta. Eilen se miehen suurella avustuksella lähes tyhjennettiin. Mies hankki hellaan myös uudet pellit. Josko tänään jo testataan, että onko se toimiva peli? Unelmissani huone oli jo tapetoitu vapaiden päätteeksi, mutta tällä hetkellä uskoni unelmiin hieman horjuu. Lisäksi olisi aika paljon maalattavaa, kunhan tapetoinnista selvitään.

Etenee hitaasti, eikä edes niin varmasti. 

Mutta joulukuussa kiitos seisoo. 

Toivottavasti.

Kahtena edellisenä vuotena marraskuu on voittanut pelin 10-0. Tänä vuonna oletin kauniin alun vuoksi käyvän ihan toisin. Löytyisiköhän ruudun takaa hyviä kikkoja marraskuuta vastaan? Sellaisia, joihin ei kulu rahaa- koska ne marrakuun mätkyt! Johon ei kuulu sokeria - koska ne migreenit ja makkarat. Johon ei kuulu joulu - koska olen pyhästi päättänyt aloittaa jouluttelun vasta joulukuussa, yliannostuksen pelossa.

Kokeiltu on kynttilöitä, saunaa, takkatulta, reilua määrää kahvia. Ajatuksissa on ulkoilu, mutta kun a) on pimeää ja b) on koko ajan märkää.

KAIKKI JÄRJESTYY

Ajattelen sen niin, että ihmiselle ei anneta raskaampaa taakkaa, kun hän jaksaa kantaa. Ja sille, jolle annetaan  ulkopuolisen mielestä kohtuuttomasti, annetaan myös yliluonnolliset voimat taakkansa kantamiseen. Olisi annettu myös niille, joka jättivät avun ottamatta vastaan ja tekivät oman päätöksensä. 

Vastoinkäymisiä on monenlaisia. Itseaiheutettuja, omista valinnoista johtuvia. Ja sitten vain niitä, jotka elämä tarjoilee pyytämättä. Ne itseaiheutetut on ollut vaikeampia kantaa. Niiden paino muistuttaa jatkuvasti omasta epätäydellisyydestä ja omista virheistä. Elämää vastaankin voi toki kapinoida, mutta mitä se hyödyttää. Se antaa ja ottaa. Kukin meistä päättää miten siihen suhtautuu.

Oma taktiikkani on kai ollut tämä: opi omista ja toisten virheistä. Lapsuudenkodissa jo tein päätöksen monessa kohtaa: tulen elämään tässä kohden toisin. Matkan varrella on joutunut arvioimaan asioita uudelleen. Hullua se on hakata päätä jatkuvasti samaan kohtaan seinää. Toiseksi: tunnusta virheesi ennen kaikkea itsellesi ja tee asiassa parannus. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta aina kannattaa oikaista kurssinsa väärin tekemisen sijaan. Kolmanneksi: hyväksy asiat, joita et voi muuttaa. Niin itsessäsi, mutta myös toisissa ja olosuhteissa. Sen sijaan älä erehdy luulemaan muuttamattomaksi asiaa itsessäsi ja olosuhteissa, jota sinun ei huvita tehdä tai työstää. Neljänneksi: älä kuvittele, että pärjäät yksin. Kukaan ei pärjää. Miten helpottavaa, kun voi jakaa murheensa ja ilonsa. Elämänsä. Ja kaikkein parasta on, kun saa jättää itsensä Luojansa käsiin. 

Ja viimeiseksi: käännä katseesi kauniiseen ja hyvään. Mitä raskaampaa, ikävämpää, pimeämpää ja ärsyttävämpää on ympärillä, sitä tärkeämpi on etsiä sitä mikä on nyt hyvin, kaunista ja kiitoksen arvoista. Kuten tämäkin ihmeellinen iltahetki kotirannassa. Marraskuu<3. Vahvista sitä, tartu siihen. Lähetä kiitos sille kenelle se kuuluu. Usko siihen, että hyvä voittaa. Lopulta käy hyvin. Kaikki järjestyy.

MARRASKUU ISKEE SILMÄÄ

Marraskuu iskee silmää. Muistuttaa siitä, että ei pitäisi olla ennakkoluulojensa vanki. Pimeän ja synkän sijaan se tarjoilee kirkkaita päiviä. Ei puhettakaan mustista aukoista. Autossa hapuilen aurinkolaseja. Siivouspäivänä pistelen peitot tuulettumaan kirpakkaan pakkasaamuun ja matot riviin kuuraiseen maahan. Sanon: jos marraskuu on tätä, otan sitä lisää.

Kuvaaja saapui eilen meille ja jäi yökylään. Tuumaili siinä illan suussa, että lähtee aamulla kuvaamaan auringonnousun. Vilkaisin varovaisesti, että moneltahan se tapahtuu ja ilmoitin sitten lähteväni mukaan. Kellon sai laittaa soittamaan sentään kuuden sijaan seitsemältä. Puoli kahdeksalta olimme sonnustautuneina toppavaatteisiin ja lähdimme odottamaan päivän nousua Höyrypanimon rantaan. Marraskuupa veti visusti pilviä auringon eteen. Varsinainen vekkuli.

Pilvisen päivän taideteoksia ala luonto. Ja kuvaaja työssään.

Huviloiden kohdalla taivas jo hieman rakoilee. Laskeudutaan huviloilta tehtaan varjoihin ja siirrytään Hovinsaarelle. Kuvaaja on kyllä asunut melkein puolet elämästään Kotkassa, mutta ei ole eksynyt näille poluille. Minulle mukavinta on se, että hän kävelee mielellään. Päivä sen kun paranee matkan varrella.  Värit lisääntyvät ja tavataan vanha tuttu. Kuullaan kuulumiset. Nähdään lempipaikat rannalla.

 Tästä on nyt hyvä suunnistaa iltavuoroon ja työntäyteiseen viikonloppuun. 

Mukavaa viikonloppua. Kiitos myös kommenteistanne edelliseen. Aihehan on saanut jatkoa nyt tuolla median puolella, joten se siitä tällä foorumilla.