Lauantai on lomamme kuumin päivä. Vitkuttelemme ulos lähtemistä. Olin jättänyt Tibidabon huipun matkan viimeiseksi etapiksi, mutta nyt olen epävarma sen päätöksen viisaudesta. Lämpötilat näyttävät 32 astetta ja ilmastoitu huoneisto pitää meistä tiukasti kiinni. Lopulta ei auta kuin mennä. Aurinkorasvat kehiin, huiveja laukkuun ja kohti Tibi-bussia. Matkalta juomista. Jos nyt edes pari tuntia jaksettaisiin, ettei tulisi ihan turhasta maksettua. Matka vuorelle on onneksi mukava keidashetki ilmastoidussa bussissa.
Tibidabon vuori kohoaa 532-metriä meren pinnan yläpuolelle. Se pilkahtelee alhaalla kaupungissa kulkijan silmään tuon tuosta. Linnamainen rakennus paljastuu Sagrat Cor-kirkoksi, jonka katolla seisoo Jeesus-patsas kädet levitettynä kaupunkia suojaamassa. Kirkon ja sen vieressä olevan huvipuiston rakennutti Tibidabon huipulle tohtori Salvador Andreu i Grau 1900- luvun vaihteessa. Omaisuutensa tohtori oli kerännyt keksimällään balsamipillerillä. Aloitimme huipun valloituksen kirkosta, joka oli ilmainen ja hyvin kaunis ja värikäs.
Kuumuuden vuoksi emme millään jaksaneet kävellä kirkon katolle, jonne olisi siis voinut kiivetä kirkon ulkopuolella olevaa liuskaa myöten. Päätimme hieman oikaista ja kapusimme huvipuiston laitteeseen, joka nosti meidät korissa korkeuksiin. Sieltä avautui eteen Barcelona koko komeudessaan joka suuntaan. Ja Jeesuskin näkyi hienosti, kunhan vain uskalsi kääntyä vaappuvassa korissa toiseen suuntaan. (Kuva laitteesta jossakin alempana. Toisessa päässä punainen ja toisessa keltainen kori).
Tuossa punaisessa korissa me kohosimme korkeuksiin.
Huvipuisto tempaisi meidät aivan mukaansa. Sen viehätys oli tietenkin se uskomaton sijainti siellä korkeuksissa. Laitteita oli riittävästi. Oli vuoristorataa, tukkijokea ja hurjaa kyytiä virtuaalilasit päässä. Mutta sympaattisimpia olivat ne retrolaitteet, jotka olivat olleet siellä huvipuiston alkupäivistä asti. Odottaa sai joihin laitteisiin kiusallisenkin kauan ja niin pari tuntisemme venyi myöhään iltaan.
Sopiva viilennys helteeseen tukkijoen loiskeissa.
Ja ne churrot vei mennessään. Ensin ostettiin kuusi sokerilla, koska Kauko käski. Sitten ostettiin kuusi suklaalla. Ja sitten kuusi sokerilla ja suklaalla.... Molemmilla oli kannattajansa.
Illan lempeys oli erittäin tervetullut porottavan paahteen jälkeen. Olin eniten mainostanut perheelle sitä kummitustaloa, jossa on aidot näyttelijät. Minä, pojat ja kuopus jonotettiin jo sinne, kun mies ja esikoinen jäivät edelliselle laitteelle ja siksi meistä jälkeen. Mikä kamala pettymys, kun pistivätkin kummitustalon kiinni ja luulimme, että mies ja esikoinen missaavat koko shown. Se oli nimittäin niin uskomattoman hieno juttu, että moni meistä nimesi Hotelli Kruegerin koko matkan huippukokemukseksi. Kolmonen, joka oli ennen kummitustaloa jo kysellyt, että jokohan kohta lähdetään, perui lähtöpuheet, kun kuuli, että kummitustalo avataan taas puolentoista tunnin päästä. "Täytyyhän teidän se kokea", totesi poika ja niin me jatkoimme huvittelua siiheksi, että esikoinen ja mieskin pääsi peloteltavaksi. Sitä odotellessa kävimme mm. ajelemassa retrolentokoneella pimenneen Barcelonan yllä.
Lisäksi piti ajaa ihan kaksi kerrosta tällä näköalajunalla, joka kaarteli pimeässä illassa tuhansien valojen yllä. Hassu juna, joka ihanan maisemakierroksen välillä aina puikahti psykedeelisiä kuvia ja hirmuista melua aiheuttaviin tunneleihin. Ja sitten taas putkahdettiin ihanaan lempeään Barcelonan iltaan. Loppu oli kuin kummitustalosta, kun juuri ennen junan pysähtymistä pimeästä ilmaantui vaunun viereen tonttu tms. henkilö. Pojat istuivat vaunussa etummaisena ja säikähtivät oikein kunnolla. Kun lähdettiin uusintakierrokselle kolmonen huuteli käytävään. "Don´t do it Elf." Mutta tonttu se taas ilmaantui pojan viereen yhtä yllättävästi, ja totesi, että "Don´t worry". Maailman kaunein maisemajuna, disco ja pelotin yhdessä paketissa. Suosittelen:D.
Vauhti ei ollut huima, mutta kamera ei silti kerennyt valoja tarkentamaan.
Hotelli Kruegeristä vielä. Työkaverini siis vinkkasi minulle tästä kummitustalosta ja onneksi vinkkasikin. Sisään pääsi noin kuuden hengen ryhmissä. Esitys oli espanjaksi, mutta monet näyttelijöistä puhuivat meille myös osin englanniksi. Maskeeraus oli tehty huolella ja tunnelmaan pääsi kyllä turhankin hyvin. Kuopusta pelotti jo alkumetreiltä, kun hotellin aulassa nainen ihmetteli, että miksi ihmeessä olimme sinne tulleet. Kyllä itseäkin karmi, kun tajusi, että takanasi sinua seurataan, mutta ei uskaltanut katsoa, että kuka. Kaikenlaista sitä matkan aikana nähtiin:). Jos menet huvipuistoon, älä missään nimessä jätä tätä hotellia välistä!!!
Ilta siis venyi ja olimme asunnolla pitkälti yhdentoista jälkeen. Siinä sitten pakattiin kamoja kasseihin, siivottiin, pestiin pyykkiä yms. Ei siinä kovin montaa tuntia nukuttu, kun kello jo soitti neljältä. Tokkurassa lähdön huonoja puolia on se, että jäin miettimään, että tulihan nyt kaikkialta siivottua ja eihän jätetty mitään ylimääräistä mihinkään. Laitoimmeko varmasti jääkaapin kunnolla kiinni. Jne. Jne. Toivottavasti. Ainakin tarkoitus oli. Kiitos tuhannesti kotinne lainasta Kauko ja Sari. Oli kyllä niin huippu sijainnilla suloinen asunto ja kattoterassi, että ei olisi parempaa voinut ollakaan. Tiistaina yritän koukata keltaisen talon kautta tuomassa avaimen Tampereelle mennessämme.
Ennen yhtä laskeuduimme Suomen raikkaisiin sateisiin ja hurautimme kentältä suoraan Pälkäneelle rippijuhliin. Juhlien jälkeen oli kotiinpaluun aika. Oma koti on ihmisen paras paikka! Luulen, että unta ei tarvitse tänään kauaa odotella. Ja mikä parasta: minulla on vielä toinen viikko lomaa edessä.
Lopuksi: Tykkäsin kaupungista kovasti. Vanhakaupunki oli viehättävä ja riittävän kompakti. Jaksoi kävellä ja kierrellä, vaikka olikin lämmintä. Plussaa myös rannoista. Oli ihanaa pulahtaa viilentäviin aaltoihin kaupunkimatkailun ohessa. Rannalle tosin oli jonkun verran matkaa ja siksi uinnit jäi vain kahteen kertaan, kuopus olisi mielellään käynyt useamminkin uimassa. Ostosmahdollisuuksia piisasi. Hintataso ei ole halpaa, mutta nyt sattui puolellemme alennusmyynnit. Mango ja Zara olivat meille Istanbulista tuttuja, joten olikin ollut niitä ihan ikävä. Kaupungissa oli paljon nähtävää. Gaudi oli itselleni se ykköskohde. Kulttuuritarjonta jäi nyt meiltä kokonaan sivuun, johtuen pitkälti kokoonpanosta. Jos matka olisi tehty aikuisten kesken, olisin voinut käydä testaamassa Harlem Jazz Clubin tai käydä kabareessa. Miinusta suolaisista hinnoista, jonka vuoksi jäi useampi kohde sisältä näkemättä. Myös ulkona syöminen oli kallista näin isolla porukalla. Lapsille oli myös kiinnostavia kohteita, joista kävimme siis eläintarhassa ja huvipuistossa, hintavia molemmat, mutta hintansa väärtejä. Tykkäsimme molemmista. Suihkulähteen valoshow oli myös erittäin hieno. Tervemenoa siis vain Barcelonaan, jos et ole tullut käyneeksi.
