KANOOTIN KAPEAN VESILLE TYÖNSIN

Kanootti on valmistunut ja saanut ylleen uuden vihreän vaatteen. Lähempi tarkastelu osoittaa sen vuosien varrella kokemat kolhut, mutta kauempaa katsellen se on kuin uusi. Kolmonen ei ole meinannut housuissaan pysyä, kun on ollut kiire päästä jo melomaan. Loppuviikosta se aika lopulta koitti. Keräsimme kompostin vierestä matoja. Haettiin pelastusliivit ja onget. Lahjan antajakin sopivasti tepsutteli pihallaan ja huusimme: "Nyt on aika suorittaa vesillelasku. Tule katsomaan!"

Kuvissa voi kuvitella lämpimän kesäillan, mutta jokainen tämänvuotisessa Suomen kesässä asuva tietää, että se on harhaa. Etenkin meillä rannan tuntumassa elävillä on seurana jatkuva kylmä tuuli. Melojat saivat siis pukeutua lämpimästi ja varautua työskentelemään tuulta vasten. Me rannalla seisojat suunnittelimme saunan lämmitystä. Naapurin papalta leikattiin muutama viikko sitten silmästä kaihi ja päällä oli saunakielto. Mutta jos nyt miedoissa lämmöissä ja vaikka uimalasit päässä...

Onneksi mökkiviikonloppu ei ole suunnitelmissamme tänä(kään) juhannuksena. Sen sijaan aiomme siirtyä vain tulen äärestä tulen ääreen. Kokko, takka, grilli ja sauna. Pihalle puetaan villaista ja sadetakkeja. Keskitytään olennaiseen, eli läheisiin, lepoon ja hyvään ruokaan. Melominenkin on mahdollista, sillä hyvin se oli onnistunut sinä torstaisena tuulisena iltanakin. Kiitos naapuriin tästä hienosta lahjasta<3.

Säästä viis. Älkää keskittykö siihen, mikä voisi olla paremmin, vaan siihen mikä on hyvin. Muistakaa nautiskella! Hyvää Juhannusta teille kaikille meiltä kaikilta!

KODIN JA KOULUN PÄIVÄ

Tänään täällä Kotkassa vietettiin kodin ja koulun päivää. Kukin koulu oli saanut päättää päivän sisällöstä itse. Esikoisen kodin ja koulun päivä sisälsi kokeen. Koti oli siis tainnut jo automaattisesti pudota lukiolaisten koulun ulkopuolelle? Kakkosen koululla oli oppitunteja, joihin olisi vanhempanakin voinut osallistua, oppilaskunnan kahviota, jossa kahvitella ja lopuksi pesäpallopeli vanhemmat vastaan oppilaista valittu ryhmä. Koska en pysty jakautumaan moneksi, olin päivän kolmosen ja kuopuksen koululla. Siellä oli monenlaista ohjelmaa ja ilmat olivat totisesti päivän järjestäjien puolella!

Kello kahdeksalta aamuaurinko paistaa. Maailma on niin kaunis! Tältä näyttää kolmosen ja kuopuksen koulumatka.

Alkupäivän teemana oli paloharjoitus. Ensin kuultiin neuvoja siitä, kuinka toimia palon sattuessa. Sitten alkoi varsinainen paloharjoitus. Rauhallisesti me siirryimme luokka kerrallaan koulun pihalle. Siellä saikin sitten tutustua paloautoon, jututtaa palomiehiä tai testata palon sammuttamista. Nyt meidän perheessä on todistetusti kolme henkilöä, jotka saavat palon sammutettua:).

Loppupäivä siistittiin koulun lähiympäristöä. Monelle se tarkoittaa myös kotikulmien siistimistä, sillä suurin osa koulun oppilaista asuu täällä. Kolmosen luokan mukana olin venerantaa raivaamassa. Tai jos nyt totta puhutaan, niin kuvaamassa muiden työskentelyä yhteiseksi hyväksi. Jokaisen pussi täyttyi, vaikka alue ei silminnähden roskainen ollutkaan. Nähtiin siis omin silmin, että roskia ei kannata heittää pusikkoonkaan. Vaikka niitä ei näkisikään, ne kuitenkin ovat siellä missä niiden ei kuuluisi olla.

Paluumatkalla koululle ihailtiin kolmosen ja serkkunsa kanssa tätä meidän uutta naapurustoamme. Meren läheisyys, kalliot pihoilla, vanhat talot, korkeat puut ja pihojen omaperäiset ilmeet jaksavat ihastuttaa meitä uusia metsolalaisia. Ei ihme, että moni palaa tänne lapsuutensa maisemiin. Jos koskaan edes lähtikään.

Tätä kirjoittaessani saatiin nauttia myös naapuriavusta. Meidän Helmillä on pihalla sellainen aitaus, jossa aina silloin tällöin saa jaloitella. Vein Helmin sinne päivällä, kun ilma oli niin kaunis. Äsken oli kuopuksen kolme koulukaveria oven takana pupu sylissään. Helmi se oli karkumatkalla päätynyt naapurin pihaan, jossa asuu yksi kuopuksen luokkakavereista. Kaksi muutakin kaveria oli ollut justiinsa naapurissa kylässä ja joku heistä oli huomannut, että meidän pupuhan se siellä viilettää halkovajan taakse. Onneksi saivat karkulaisen kiinni ja osasivat heti palauttaa oikeaan osoitteeseen. Nyt tuolla ylhäällä remuavat koko sakki. Pelastuspartio ja talon väki vieraineen. Kodin ja koulun päivä on siis vaihtunut Kodin ja kavereiden päiväksi.

ARJEN URAT

Arjellamme on urat. Ei mitenkään selkeästi piirtyneet, mutta suuntaa antavat. Kuin ne metsäpolut, joista voi päätellä: tästä on ennenkin kuljettu. Alamme yhdistää kasvot lasten toteamukseen; menen kaverille. Tiedämme minä päivänä roskat haetaan ja mihin postipaketit tulevat. Äidillekin on voinut kirjoittaa lukujärjestyksen ja ainakin yhtenä päivänä viikossa saan kävellä rantojen kautta kiertäen töihin. Se päivä oli tällä viikolla tänään.

Ruskaa ei vielä ole, mutta syysasuun ympärillä selvästi pukeudutaan.

Naapuruston pihoilla voisi suorittaa elonkorjuun. Omenapuiden lisäksi satoa antoi tieni varrella ainakin luumu. Pihlajanmarjoja on myös runsaasti, joten pitikö siitä nyt ennustaa runsas-vai vähäluminen talvi? Meidän omat omenapuumme ovat tarjonneet jo omenapiirakan lisäksi omenakaurapaistosta pöytään. Luulen, että syyskuun aikana saan testata kaikki olemassaolevat omenaresptini, vaikka madotkin ovat popsineet omenia runsaasti suihinsa.

Vaikka työpäivät ovat periaatteessa Istanbulin työpäiviä lyhyemmät, tuntuu aika iltaisin silti loppuvan jatkuvasti kesken. Siivoojaa on ollut jo hirmuinen ikävä alakerran pyykkivuoren noustessa kohti keskikerrosta ja pölykoirien juostessa pitkin huushollia. Ruoanlaitossa esikoinen on onneksi ollut korvaamaton apulainen. Kohta saadaan ehkä apua myös kakkosesta, jonka täytyy tehdä viime vuonna käymättä jäänyt kotitalous-kurssi. "Laita kotiin paljon harjoitustehtäviä pyykkihuollosta ja ruoanlaitosta," ehdotin kotitalousopettajalle kurssin suorittamista miettiessämme:). 

Eilen illalla saimme pitää vieraanamme talomme vuosi sitten tarkastanutta kuntotarkastajaa. Keräsimme ylös jokaisen vinkin ja neuvon ja saimme taas käsitystä siitä, että miten talon remonttia kannattaisi jatkaa. Meillä kun on alakerrassa maakellari, jossa puuhaa piisaisi niihin syksyn hetkiin, jolloin ei tiedä mitä tekisi. Sitä ennen tosin pitäisi kiinnittää verhotangot, asentaa kellarin ja eteisen väliin kunnon tiivis ovi, maalata ja kasata kirjahylly portaikkoon, ostaa ja kiinnittää ovi eteisen naulakon eteen jne. jne. Mutta ei nyt, nyt on aika lähteä äitiä katsomaan ja ostaa kakkoselle kengät rikkimenneiden tilalle.