SUURIN HARPPAUKSIN

Kevät etenee todella suurin harppauksin. Kaksi viikkoa sitten kävelimme vielä jäällä, nyt voi kotirannassa jo uida. Kolmosen harjoitusten aikana kävin katsomassa jäiden lähtöä Pyhtään Lököressä. Joutsenpariskunta otti tuntumaa Pohjolan kevääseen. Heti seuraavana päivänä olivat joutsenet muuttaneet meidänkin rantaan. Piti seistä pitkä tovi ihmettelemässä tätä kaikkea. Jos huomenna jo puissa olisi silmut tai omenapuut kukkisivat, en hämmästyisi. Tuntuu kuin kevät kirisi kiinni aikaa, jonka se joutui piilottelemaan talven takana. Ei haittaa.

Aurinko paistaa joka päivä. En muista pilvisiä päiviä ollenkaan. Tästä innostuneena kuopus kaverinsa kanssa kaivoi meidän pihakalusteet esiin pressujen alta. Läheisellä venerannalla suunnitellaan selvästi tulevaa kesää. Kohta ne on vesillä ne Susannat ja Leilat. Päivä ei lakkaa olemasta ja pimeyttä ei enää edes muista. Tekisi mieleni lisätä viikkoon vielä ainakin yksi kävelylenkki. Toisaalta kävely keskeytyy tiheämmin, koska pitää pystyä haistamaan ja kuulemaan kevät. 

Jos aikaa voisi hidastaa, tekisin sen nyt. Jotta ehtisin nauttia tästä kaikesta, eikä se pääsisi livahtamaan ohi. Ettei vielä olisi kesä, vaan saisi elää tämän kevään. 

KOHTA JO KUKKII

Kevät keikkuen tulevi. Torstaina istuin päivän koulutuksessa ja seurasin ikkunan takana vaihtuvaa näytelmää. Lunta. Vettä. Epämääräistä. Hetken auringonpilkahdus. Koska tälle viikolle sattui vain yksi iltavuoro, olin päättänyt kävellä koulutuksesta kotiin. Siitä vajaasta neljästä kilometristä tuli oikea tuskien taival. Tuuli niin lujaa, että korvakuulokkeet lensivät korvilta muutaman minuutin välein. Kaikki mikä taivaalta tuli, paiskautui päin naamaa voimalla. Mieli teki useampaan kertaan soittaa kotiin ja pyytää hakemaan. Pelastaa tältä Suomen keväältä. Kotiin saapuessa olin kuin uitettu koira. Muistelin, kuinka Istanbulissa tähän aikaan kukkii luumu ja kirsikka.

Kuivattelun jälkeen oli aika viedä kolmonen harjoituksiin Pyhtäälle. Onneksi kamera oli mukana, sillä taivas alkoi parahiksi repeillä ja kiirehdin Lökören rantaan. Kamalan päivän illasta tulikin kaunis ja hyvä. Kevään saattoi nähdä ja tuntea. Kohta jo kukkii meidän pihassa omena. 

Eilen aamulla ennen työpaikan kehityspäivää kävelin kauppaan. Korelan K-kauppaa käyttäessä saa varmasti yhden kauneimmista kauppamatkoista. Mennessä ohitin siirtolapuutarhamökit. Takaisin tullessa tulee vastaan Langinkoski, seurataan jokea ja sitten ollaankin jo perillä. Ihan rannassa voi vielä kävellä jäätä pitkin ja bongata pajunkissoja.

Esikoinen on ollut isänsä luokassa harjoittelijana ja palaa tänään Tampereelle. Kolmosella on yökavereita. Huomenna meillä on perheruokailu, joten saan ainakin miettiä, että mitähän huomenna syötäisiin?