Kevät keikkuen tulevi. Torstaina istuin päivän koulutuksessa ja seurasin ikkunan takana vaihtuvaa näytelmää. Lunta. Vettä. Epämääräistä. Hetken auringonpilkahdus. Koska tälle viikolle sattui vain yksi iltavuoro, olin päättänyt kävellä koulutuksesta kotiin. Siitä vajaasta neljästä kilometristä tuli oikea tuskien taival. Tuuli niin lujaa, että korvakuulokkeet lensivät korvilta muutaman minuutin välein. Kaikki mikä taivaalta tuli, paiskautui päin naamaa voimalla. Mieli teki useampaan kertaan soittaa kotiin ja pyytää hakemaan. Pelastaa tältä Suomen keväältä. Kotiin saapuessa olin kuin uitettu koira. Muistelin, kuinka Istanbulissa tähän aikaan kukkii luumu ja kirsikka.
Kuivattelun jälkeen oli aika viedä kolmonen harjoituksiin Pyhtäälle. Onneksi kamera oli mukana, sillä taivas alkoi parahiksi repeillä ja kiirehdin Lökören rantaan. Kamalan päivän illasta tulikin kaunis ja hyvä. Kevään saattoi nähdä ja tuntea. Kohta jo kukkii meidän pihassa omena.
Eilen aamulla ennen työpaikan kehityspäivää kävelin kauppaan. Korelan K-kauppaa käyttäessä saa varmasti yhden kauneimmista kauppamatkoista. Mennessä ohitin siirtolapuutarhamökit. Takaisin tullessa tulee vastaan Langinkoski, seurataan jokea ja sitten ollaankin jo perillä. Ihan rannassa voi vielä kävellä jäätä pitkin ja bongata pajunkissoja.
Esikoinen on ollut isänsä luokassa harjoittelijana ja palaa tänään Tampereelle. Kolmosella on yökavereita. Huomenna meillä on perheruokailu, joten saan ainakin miettiä, että mitähän huomenna syötäisiin?
10 kommenttia:
Tuo on sitä kuuluisaa positiivista ajatettelua, että kohta pihassa kukkii omena. :-) Mutta niinhän se on, että aika mennä hujahtaa niin ettei huomaakaan.
P.S. Näin viime yönä unta, että olin teillä kylässä. Kun sinä rupesit ottamaan valokuvia, minä sanoin, että "et sitten laita näitä kuvia blogiisi". :-D
Meillä on täysi talvi. Kamalan korkeat lumikinokset ja lisää lunta tippuu parhaillaan taivaan akkunoista. Jo riittäisi, jos minä saisin määrätä. Olen katsellut Fb:sta ihania kukkivia tulppaaneja Istanbulista!!!
Mutta kai tulee kevät tulee tänäkin vuonna -joskus....
Hyvää palmusunnuntaita ja perherukoilua!
Siuanttua hiljaista viikkoa ja riemullista pääsiäisjuhlaa,
toivotan täältä vitivalkoisesta Kaijjaanista!
Itä-Suomessa tosiaan on vielä hanget korkeat nietokset. Ei meinaa enää mahtua lumet pihaan... Mutta äkkiä se kevät tulee. Nautin suunnattomasti tästä lisääntyneestä valosta ja auringonpaisteesta.
Satu: Pihan kaksi omenapuuta pitäisi leikata. Joka vuosi käy niin, että ne ovat jo kukassa ja ei ehtinytkään. Positiivinen minäni on varma, että tänä vuonna saamme superhienon kevään, kuuman kesän ja upean syksyn ruskan. Kaikki menee justiin niin kuin pitääkin.
Tervetuloa! Lupaan olla kuvaamatta:D.
kajjaani: Onnea asua täällä etelässä. Tykkään kyllä talvesta, joka on kylmä ja luminen. Mutta rajansa kaikella. Pääsiäisenä soisi jo kevään solista. Tässä vaiheessa hiihtäminen ei kiinnosta enää yhtään.
Henna: Nimenomaan. Se VALO. En ymmärrä, että kuinka ylinpäänsä selvisimme siitä kamalasta mustasta aukosta, joka kesti ja kesti.
Kevään tulo on aina niin ihanaa pitkän talven jälkeen.TOivottavasti pian jo sulavat lumet pois:) Täällä vähän päinvastoin, eli luonto kuihtuu pois...
Jael: Siirtymä seuraavaan vuodenaikaan on yleensä ihanaa. Sitä on saanut jotenkin tarpeekseen ja valmis siirtymään seuraavan vaiheeseen. Siksi en oikeastaan haaveile mistään ikuisesta kesästä. Ikuisesta valosta päivisin kylläkin.
Nyt pitäis ehdottomasti jo leikata omenapuut. Toinen mahdollisuus keskikesällä, jos haluaa hillitä kasvua
Wilumiina: Niin pitäisi. Lupaan toimia tällä viikolla.
Maalis-huhtikuu on usein sen lopputalven ja alkukevään vuoropuhelua, välillä pyryttää, yöpakkaset ovat vielä kovia, päivisin aurinko jo lämmittää, maa ja kinokset höyryävät ja vettä on joka paikassa, kunnes taas pakastuu ja jäätyy, välillä tuulee ja tulee vettä,kunnes yks kaks kaikki vihertää:)sitä odotellessa.
Carola: Eiköhän tässä kevät lähde etenemään isoilla harppauksilla. Meillä ainakin alkaa kadut olla sulat. Odotan jo lintujen huutoa vastarannalta.
Lähetä kommentti