On kaunista kaiken päivää. Pakkasta yli tarpeen ja aurinko, joka pakkasenkin läpi lämmittää. Jätämme esikoisen kanssa muun perheen rinteeseen klo. 10. Ensin pitää pysähtyä Kolin satamassa kuvaamassa sataman aamu. Seuraavaksi kiivetään kansallismaiseman äärelle. Kengät pitää jalat lämpimänä, mutta on niin liukkaat, että alas on tultava peppumäkeä. Ymmärretään kyllä, että miksi nämä näkymät on valittu 27 kansallismaisemastamme yhdeksi.
Päivän myötä pakkanen lauhtuu. Kun laskettelijat ovat käyneet ruokatauolla ja mies on voidellut sukset, sivakoidaan esikoisen kanssa ladulle. Nämä ovat näitä kerran vuodessa juttuja. Lähdetään vähän niin kuin hampaat irvessä, mutta palataan voittajana. Ei tätä nyt mielihommaksi voi sanoa, mutta jälkeenpäin on hyvä mieli siitä, että tuli mentyä. Katsellaan alhaalta ylös rinteille. Maailma on täältäkin katsoen kaunis.
Tätä maisemaa on Eero Järnefeltkin ikuistanut maalauksiinsa. Ja saanut paraatipaikalle muistolaatan.
Mikäs se on lomalaisen ollessa, kun on hyvä ruoka, juoma ja seura. Ympärillä Luojan luoma luonto kaikessa kauneudessaan. Kun kylmästä saa tulla sisälle lämpimään. Ja illalla voi kallistaa päänsä petiin ja nukkua sen minkä nukuttaa.
Hymy on hiihtäjällä herkässä hiihdon loputtua.
Huomatkaa myös kuopuksen tekemä hattu, joka on ollut äidillään käytössä.
Kakkuja nautin vain ulkoisesti:D.
Laskut on nyt tältä lomalta laskettu. Koli sai laskijoiltani hyvän palautteen siitä, että ei ollut tungosta rinteissä, eikä jonoja hisseillä. Kaunista oli ollut lasketella pitkin Ukko-Kolin rinteitä. Pyhä piti silti suosikkiasemansa tähän astisista rinteistä. Siellä oli ollut isommat ja monipuolisemman mäet. Näin rinteiden ulkopuolella loma on ajanut asiansa, mökki ollut toimiva ja huomenna voidaan palailla kotiin hyvillä mielin. Sitä ennen on vielä tiedossa iltasauna ja huomisen hurinat. Kolin iltakin olisi vielä kuvina tallessa, mutta taidan jättää ne kuvat toiseen kertaan. Hyvää yötä!
7 kommenttia:
Kaunista on; en ole koskaan käynyt Kolilla. Niin erilainen sää kuin täällä,jossa ensi viikolla on monta helteistä päivää. Mukavaa loppuviikkoa sinulle ja maaliskuun alkua.
Eipä ole valittamista maisemissa, wow.
Jael: Minullekin oli ensimmäinen kerta, mutta maisema oli kyllä tuttu kuvista ja maalauksista:). Mies ja siskonsa on sen sijaan täällä ollut lapsuudessaan mökkeilemässä ja laskettelemassa/hiihtämässä.
Allu: Ei ole ollut tarvetta valittaa. Ainakaan maisemista. Hyvin on sujunut serkusten ja vanhempiensa yhteiselo.
Nämä postauksesi ovat nyt herättäneet Koli-innostuksen! Ei ole tullut käytyä siellä pitkään, pitkään aikaan, vaikka usein siinä liepeillä pyörinkin. Aina pitää lähteä merta edemmäs kalaan. :-)
Satu: Kannatti käydä. Jos loma olisi ollut täällä pidempi, olisin seuraavaksi suunnistanut tieni Valamon luostariin. Nyt se jää välistä ja alamme tässä pikkuhiljaa valmistautua paluumatkalle.
Kiitos ihanasta postauksesta Mine!
Kuvat herättävät tunteita minussakin, olen asunut vuoden Kolilla 50v. sitten. Ja sain sieltä mukaani pysyvän muiston!
Hyvää viikonvaihdetta sinulle, ystävä!♥♥♥
Aili: Ihanko totta. Mitä teit siellä? Kiva pieni paikka. Kaunis varmasti myös kesällä. Käytiin myös Tohmiksella tullessa, kun M-täti tarjosi meille ruoat Ravintola Tähdessä:).
Lähetä kommentti