On kaunista kaiken päivää. Pakkasta yli tarpeen ja aurinko, joka pakkasenkin läpi lämmittää. Jätämme esikoisen kanssa muun perheen rinteeseen klo. 10. Ensin pitää pysähtyä Kolin satamassa kuvaamassa sataman aamu. Seuraavaksi kiivetään kansallismaiseman äärelle. Kengät pitää jalat lämpimänä, mutta on niin liukkaat, että alas on tultava peppumäkeä. Ymmärretään kyllä, että miksi nämä näkymät on valittu 27 kansallismaisemastamme yhdeksi.
Päivän myötä pakkanen lauhtuu. Kun laskettelijat ovat käyneet ruokatauolla ja mies on voidellut sukset, sivakoidaan esikoisen kanssa ladulle. Nämä ovat näitä kerran vuodessa juttuja. Lähdetään vähän niin kuin hampaat irvessä, mutta palataan voittajana. Ei tätä nyt mielihommaksi voi sanoa, mutta jälkeenpäin on hyvä mieli siitä, että tuli mentyä. Katsellaan alhaalta ylös rinteille. Maailma on täältäkin katsoen kaunis.
Tätä maisemaa on Eero Järnefeltkin ikuistanut maalauksiinsa. Ja saanut paraatipaikalle muistolaatan.
Mikäs se on lomalaisen ollessa, kun on hyvä ruoka, juoma ja seura. Ympärillä Luojan luoma luonto kaikessa kauneudessaan. Kun kylmästä saa tulla sisälle lämpimään. Ja illalla voi kallistaa päänsä petiin ja nukkua sen minkä nukuttaa.
Hymy on hiihtäjällä herkässä hiihdon loputtua.
Huomatkaa myös kuopuksen tekemä hattu, joka on ollut äidillään käytössä.
Kakkuja nautin vain ulkoisesti:D.
Laskut on nyt tältä lomalta laskettu. Koli sai laskijoiltani hyvän palautteen siitä, että ei ollut tungosta rinteissä, eikä jonoja hisseillä. Kaunista oli ollut lasketella pitkin Ukko-Kolin rinteitä. Pyhä piti silti suosikkiasemansa tähän astisista rinteistä. Siellä oli ollut isommat ja monipuolisemman mäet. Näin rinteiden ulkopuolella loma on ajanut asiansa, mökki ollut toimiva ja huomenna voidaan palailla kotiin hyvillä mielin. Sitä ennen on vielä tiedossa iltasauna ja huomisen hurinat. Kolin iltakin olisi vielä kuvina tallessa, mutta taidan jättää ne kuvat toiseen kertaan. Hyvää yötä!
