ILTA SAAPUI

Ensimmäisenä iltana, kun hain laskettelijoita mökille saunaan, paistoi taivaalla kuu sinistä samettia vasten. En malttanut jäädä kuvailemaan, koska ruoka oli jo uunissa. Toisena iltana otettiin ihan asiaksemme lähteä illan tuloa kuvaamaan ja raahattiin perheen filippiinokin sinne pakkaseen tykkylunta ihmettelemään. Kaunista oli, mutta kuu pysyi piilossaan. Sen sijaan nähtiin kaunis punainen auringonlasku, joka ei suostunut ikuistumaan kameraan. Ikuistin sen siis muistoihin.

Viimeistä laskua vaille.

Sellainen oli meidän Koli. Tänä aamuna siivottiin jälkemme ja ajettiin kotiin. Matkalla pysähdyttiin Tohmajärvellä. Miehen M-täti tarjosi meille ruoat paikallisessa turkkilaisessa Ravintola Tähdessä. KIITOS<3. Olipa hauska pysähdys. Vatsat täyttyi ja saatiin vaihtaa niin tädin kuin ravintolan väen kanssa ajatuksia. Omistajat ovat kotoisin Zonguldağasta ja yhdistin kaupungin heti tähän matkaan, vaikka en kaupunkia siinä tarinassa mainitsekaan. Muistan meidän silti kaupungissa pysähtyneen ja vierailleen sen tippukiviluolissa. Eikö niin Sanna ja perhe?

Kiva oli tulla kotiin. Vaikka huomenna lähden taas. On meno päällä.

KAUNISTA KAIKEN PÄIVÄÄ

On kaunista kaiken päivää. Pakkasta yli tarpeen ja aurinko, joka pakkasenkin läpi lämmittää. Jätämme esikoisen kanssa muun perheen rinteeseen klo. 10. Ensin pitää pysähtyä Kolin satamassa kuvaamassa sataman aamu. Seuraavaksi kiivetään kansallismaiseman äärelle. Kengät pitää jalat lämpimänä, mutta on niin liukkaat, että alas on tultava peppumäkeä. Ymmärretään kyllä, että miksi nämä näkymät on valittu 27 kansallismaisemastamme yhdeksi.

Päivän myötä pakkanen lauhtuu. Kun laskettelijat ovat käyneet ruokatauolla ja mies on voidellut sukset, sivakoidaan esikoisen kanssa ladulle. Nämä ovat näitä kerran vuodessa juttuja. Lähdetään vähän niin kuin hampaat irvessä, mutta palataan voittajana. Ei tätä nyt mielihommaksi voi sanoa, mutta jälkeenpäin on hyvä mieli siitä, että tuli mentyä. Katsellaan alhaalta ylös rinteille. Maailma on täältäkin katsoen kaunis.

Tätä maisemaa on Eero Järnefeltkin ikuistanut maalauksiinsa. Ja saanut paraatipaikalle muistolaatan.

Mikäs se on lomalaisen ollessa, kun on hyvä ruoka, juoma ja seura. Ympärillä Luojan luoma luonto kaikessa kauneudessaan. Kun kylmästä saa tulla sisälle lämpimään. Ja illalla voi kallistaa päänsä petiin ja nukkua sen minkä nukuttaa.

Hymy on hiihtäjällä herkässä hiihdon loputtua.

Huomatkaa myös kuopuksen tekemä hattu, joka on ollut äidillään käytössä. 

Kakkuja nautin vain ulkoisesti:D.

Laskut on nyt tältä lomalta laskettu. Koli sai laskijoiltani hyvän palautteen siitä, että ei ollut tungosta rinteissä, eikä jonoja hisseillä. Kaunista oli ollut lasketella pitkin Ukko-Kolin rinteitä. Pyhä piti silti suosikkiasemansa tähän astisista rinteistä. Siellä oli ollut isommat ja monipuolisemman mäet. Näin rinteiden ulkopuolella loma on ajanut asiansa, mökki ollut toimiva ja huomenna voidaan palailla kotiin hyvillä mielin. Sitä ennen on vielä tiedossa iltasauna ja huomisen hurinat. Kolin iltakin olisi vielä kuvina tallessa, mutta taidan jättää ne kuvat toiseen kertaan. Hyvää yötä!

PAKKASTA ON PARIKYMMENTÄ ASTETTA

Aamulla kello soi. On kakkosen nimipäivä ja kalevalan päivä. Päivä, jolloin on aika lähteä kohti Kolia. Lauletaan onnittelut sankarille ja aloitetaan hoputus. Taustastaan johtuen meidän mukulat on kyllä varsin taitavia lähtijöitä. Kohta jo ollaan kaikki autossa ja matka saa alkaa. Perässä seuraa miehen sisko perheineen. Olemme varanneet yhdessä mökin Kolilta ja tarkoitus on lasketella pari päivää Suomen talvessa. Ja ne, jotka eivät laskettele, on valjastettu ruokahuoltoon. Lue: minä, esikoinen ja kälyn mies.

Miten kauniit ovat nämä huipun kuorrutetut puut?

Team Istanbul jää rinteen päälle ja muut lähtevät alas vuokraamaan kamoja.

Pakkasta on parikymmentä astetta. Se tuntuu paljolta. Auton sisällä on lämmintä. Esikoinen ajaa ja minä nuokun takapenkillä pysähdykseen asti. Sitten tankataan ruoat ja vaihdetaan kuski. Maiseman vaihdos jo tuntuu lomalta. Talvi on kaunis. Yhtä-äkkiä me kaikki muistamme miten lapsena pistettiin kovilla pakkasilla Vitalista poskiin. Miksei meillä ole Vitalista mukana? Onko sitä enää olemassakaan?

Mäen alla voi paistaa makkaraa tai hurauttaa ravintolaan.

Serkukset valmiina nousuun.

Pojat tunnistaa kirkkaista pöksyistään.

Jätämme laskettelijat rinteeseen ja ajamme mökille. Olen laittanut oman ruokani pitkälle valmiiksi jo kotona. Kanat uuniin ja asettumaan. Esikoinen väkertää salaattia. Lämpö tuntuu suloiselta ja kyllä sitä miettii, että kuinka ne tarkenevat siellä rinteessä? Onneksi on sauna, jonka voi pistää lämpenemään valmiiksi. Pedata pedit, joihin kallistua päivän päätteeksi. Kattaa pöydän, johon istua.

Pienin serkuksista ei meinaa edes pysyä pystyssä, mutta kohta jo vilistää mäkiä alas. 

Niin vilistää kyllä suksensakin, jonka Kakkonen hyppää hakemaan kesken hissimatkaa.

Nyt on porukka kasassa. Lasketeltu, syöty ja saunottu. Luulen, että unta ei tarvitse kenenkään etsiä, kun aika on. Vielä meinasin purkaa kassista lautapelit ennen unta. Toivoa huomiseksi hieman lempeämpiä pakkasia, sillä meidän olisi tarkoitus esikoisen kanssa kaivaa murtsikat esiin ja ottaa hieman tuntumaa lähiympäristöön hiihtäen. Palata sitten valmiiseen pöytään herkuttelemaan.

Loma<3.