Ensimmäisenä iltana, kun hain laskettelijoita mökille saunaan, paistoi taivaalla kuu sinistä samettia vasten. En malttanut jäädä kuvailemaan, koska ruoka oli jo uunissa. Toisena iltana otettiin ihan asiaksemme lähteä illan tuloa kuvaamaan ja raahattiin perheen filippiinokin sinne pakkaseen tykkylunta ihmettelemään. Kaunista oli, mutta kuu pysyi piilossaan. Sen sijaan nähtiin kaunis punainen auringonlasku, joka ei suostunut ikuistumaan kameraan. Ikuistin sen siis muistoihin.
Viimeistä laskua vaille.
Sellainen oli meidän Koli. Tänä aamuna siivottiin jälkemme ja ajettiin kotiin. Matkalla pysähdyttiin Tohmajärvellä. Miehen M-täti tarjosi meille ruoat paikallisessa turkkilaisessa Ravintola Tähdessä. KIITOS<3. Olipa hauska pysähdys. Vatsat täyttyi ja saatiin vaihtaa niin tädin kuin ravintolan väen kanssa ajatuksia. Omistajat ovat kotoisin Zonguldağasta ja yhdistin kaupungin heti tähän matkaan, vaikka en kaupunkia siinä tarinassa mainitsekaan. Muistan meidän silti kaupungissa pysähtyneen ja vierailleen sen tippukiviluolissa. Eikö niin Sanna ja perhe?
Kiva oli tulla kotiin. Vaikka huomenna lähden taas. On meno päällä.
2 kommenttia:
Kauniitä sinisävyisiä lumikuvia. Näyttää, että tuolla oli ihan hirveästi lunta!
Olen käynyt Tohmajärvellä useasti, mutta en muista siellä turkkilaista ravintolaa. En tiedä, uskaltaisinko käydäkään siellä. ;-)
Satu: Se on siinä Tohmajärven apteekin vieressä. M-täti ei kehunnut buffettia, mutta pizza oli miehen mielestä yllättävän hyvä ja nuoriso söi kebappinsa ilman mutinoita. Minulle ravintolan pääanti oli jotenkin se turkkilaisuus. Sisustukseen ei oltu paljoa paneuduttu, mutta homma toimi:D. Vatsa täyttyi.
Niin. Oli sininen hetki, mutta sinä iltana kamerani suodatteli värejä pois. Todella punaisesta auringonlaskustakin tuli kameraan vain kellertävää väriä. Kummallista.
Lähetä kommentti