Paluu Suomeen on sujunut rytinällä. Lento lähti New Yorkin illasta 27.6 ja Suomeen saavuimme 28.6 päivällä ennen kolmea. Jäi siis yksi yö nukkumatta siinä välissä. Mieheltä itse asiassa kaksi, sillä hän oli huristellut menemään pitkin Islannin valoisaa yötä sen edeltävän yön. Odotimme siis kotiin paluuta ja rauhallista iltaa. Sen sijaan saimmekin viestin, että mansikanpoimijamme Peshterasta olivat saapuneet Helsinkiin hetki sitten ja olisivat puolentoista tunnin päästä meillä. Tervetuloa vain ja pikaraivaus käyntiin, juoksu kauppaan ja evästä tulolle.
Vaihdettiin kuulumisia. Grillattiin pihalla makkaraa ja mummo paistoi lettuja. Kun porukka oli syötetty ajettiin mansikkatilalle katsomaan paikat ja asettumaan taloksi. Petejä kannettiin ja pedattiin. Näytettiin tuleva työmaa. Päivä vaihtui iltaan ja yöhön. Koettiin ensimmäinen ihme, kun yö ja pimeä ei tullutkaan. Miehen ja kuopuksen kanssa ajettiin lopulta kotiin ennen puoltayötä. Tässä vaiheessa oli pää niin täynnä kaikkea tapahtunutta, että unesta ei ollut tietoakaan. Lopulta Nukku Matti taisi tavoittaa minut kello kaksi.
Kahdeksalta kello soitti takaisin todellisuuteen. Ajoin mansikkatilalle katsomaan, että kuinka siellä hommat sujuu. Ja sujuihan ne jo mielestäni ihan hyvin tässä vaiheessa, kun kolme tuntia oli harjoiteltu. Millainen on "laatu mansikka", jonka sopii poimia. Oli myös kokeiltu miljoonaa eri asentoa, jossa poimiminen tuntuisi siedettävältä:). Ei taitanut ruumiin puolesta haitata, että vielä ei voi poimia kokonaisia päiviä, sillä ostajat eivät vielä ole oikein tajunneet, että mansikka-aika on menossa ja marjat parhaimmillaan. Siispä HERÄTYS, mansikka-aika on menossa ja menee kuulema nopeasti ohi, jos ilmat ei yhtään viilene.
Näyttävät ja maistuvat minusta laatumansikoilta. Suuria, punaisia ja makeita.
Minullahan on omakohtainen kokemus tästä marjanpoimijana olosta. Olin kai jotakin 13-vuotias, kun pestauduin mansikkamaalle töihin. Kaksi päivää jaksoin ja annoin periksi. Nyt olen tsempannut porukkaa. Kolme päivää ja luulette, että kuolette, mutta siitä se sitten lähtee. Näin toivon. Toivon myös, että mansikat tekevät kauppansa, että porukka saa ja pystyy poimimaan pidempiä aikoja. Sillä jokainen mansikkamaalla vietetty kitutunti on yhtä kuin rahaa. Ja sitähän tämäkin porukka kipeästi tarvitsee. Niin kuin myös mansikan viljelijä.
Nyt sitten ei maksettu mainos. Koivun tila sijaitsee Haminan lähellä Metsäkylässä. Myyvät mansikkaa tämän alueen toreilla ja tilan ohi menevän tien vieressä. Jos olet täältä päin kotoisin, niin nyt voisit auttaa perhteralaisia näin makoisasti: Osta Koivuilta mansikoita. Numero näkyy viereisessä kuvassa, jos pääset itse käymään. Ja meidän tutuille, jotka lukevat blogia ja asuvat täällä päin tiedoksi: Olen menossa perjantaina tilalle käymään. Sen päivän mansikoita voisi ostaa minun avullani. Voin hakea marjat ja toimittaa ne Kotkan seudulle takaisin tullessani. Hinta tänään oli 30 €/5kg laatikko ja 4 €/litra. Polkaa. Suosittelen lämpimästi<3! Joko sinun mansikkakausi on korkattu?
ps. Tilauksia mansikoista voi laittaa vaikka sähköpostiin paluumuuttajatar@gmail.com.
ps. Tilauksia mansikoista voi laittaa vaikka sähköpostiin paluumuuttajatar@gmail.com.
