sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

PAIKAT REMONTTIIN

Tänään käveltiin toinen 20 km ja jalat huutavat armoa. Ei tunnu ollenkaan ikävälle, että loppulomalla edetään päivittäin auton kanssa. Tuli myös käytettyä hyvin kolmen päivän metrokorttiin investoitu raha. On rallattu niin monta aseman väliä, että yhden matkan hinnaksi jäi "ei mitään". Muutenkin olemme erittäin positiivisesti yllättyneitä kaupungin metrosta. Paras metro ikinä ja missään. Siisti, hyvin toimiva ja kauniit asemat vielä kaupan päälliseksi.




Pyhäpäivä tuntui luontevalta aloittaa Novodevichy Conventin nunnaluostarista. Nunnat olivat pistäneet paikat remonttiin yhtä aikaa ja siksi saimme lipuista alennusta, ihan pyytämättä. Pääkirkko oli kiinni remontin vuoksi, mutta seurasimme jumalanpalvelusta hetken toisen kirkon takapenkissä. Siirryimme sitten viereiselle hautausmaalle bongaamaan kuuluisuuksien hautoja. Se ei ollutkaan helppoa, kun ei tunne Venäjän kuuluisuuksia ja jos tuntisikin, ei ymmärtäisi, että missä tämä kyseinen henkilö lepää. Jeltsinin hauta kuitenkin löydettiin. Ja opittiin, että se eilen miettimäni Stalinin Nadesda-vaimon ruumis on siirretty GUM:n ostarista jonnekin tänne.



Nämä hautamuistomerkit.




Siirryttiin elävien pariin. Aika eläväinen oli mm. Moskovan Gorky-puisto, jossa käytiin syömässä reissun kallein ruoka. Hintataso täällä on siis edullinen. Neljä henkeä syö helposti alle 10€:lla/hlö. Tämän päivän ruoasta pulitettiin yli 50€ / 4 hlöä ja se tuntui muihin päiviin verrattuna kalliilta. Etenkin kun maussa ei ollut hurraamista. Jokaisena muuna päivänä ollaan syöty erittäin maistuvaa ruokaa. No, puisto tuli kuitenkin kahlattua läpi edes pintapuolisesti syömisen jälkeen.




Kremlissäkin käytiin, kun tuntui, että pakkohan se on. Kohteena se ei ollut kummoinen. Ostettiin liput alueelle ja katedraaleihin. Nämä käytiin viimeistä kirkkoa lukuunottamatta katsoamassa. Jäin turvatarkastuksessa "kiinni". Olin Pietarin hotellissa pistänyt Karin linkkuveitsen reppuni sivutaskuun hunajamelonin leikkauksen jäljiltä. No, Kremliin sitä ei saanut tuoda. Vartija käskin minun viedä kassini alakerran laukkusäilytykseen. Olimme juuri jonottaneet sisään ja nyt minun olisi pitänyt poistua alueelta, viedä laukku säilöön ja jonottaa nälkävuosien mittaiset jonot uudelleen. Ei kiitos. Hätäpäissäni poistuin turvatarkastuksesta, sujautin linkkarin piiloon rappusten yläpäähän ja pujahdin toiselle tarkastuspisteelle ja sisälle Kremliin. No, isäntää harmitti hyvän linkkarin menetys, vaikka ymmärsikin yskän.





Kierroksen päätteeksi palasimme alkuun ja katsoimme, että olisiko linkkari haettavissa. Jonot olivat lyhentyneet ja päästivät isännän uudelleen rappusille. Ja sieltähän se linkkari löytyi kertomastani piilosta. Hyvillä mielin palailimme siis kotikonnuille. Esikoinen lähti linkkarin kanssa majapaikkaan ja me muut kiersimme vielä naapurissa sijaitsevan Moskovan eläintarhan. En kyllä ymmärrä, että millä jaloilla. 


Eläintarhassa oli pandoja. Mutta ne mokomat vain makasivat. En saanut kummoista kuvaa, mutta näin ne silti. Tuli puheeksi Suomen kiskurihinnat panda-talosta, sillä nämä kaksi näimme alle 9€/aikuinen ja kuopus ihan ilmaiseksi. Muutenkin riitti ihmeteltävää jääkarhuista elefantteihin.




Moskova jää kyllä lähtemättömästi mieleen.  Huomenna sitten vastaamme Golden Ringin kutsuun.

2 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onpa teillä tullut kilometrejä kunnolla kävelemällä:)
Hienot kuvat eläintarhasta. Mä olen nähnyt pandoja San Diegon eläinpuistossa, ja silloin siellä oli vauva-pandakin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Tänään tuli vain 12. Ei tuntunut missään:). Oli kuuma päivä, kun kävimme eläintarhassa ja sen vuoksi moni karvainen kaveri vain otti päiväunia.