Vaikka pidänkin työstäni todella paljon ja viihdyn työkavereideni seurassa oikein hyvin, on vapaapäivät silti erittäin mukava asia. Viisi edessäni olevaa vapaapäivää tuntuu jo ihan lomalle. Tänään tein siis vielä pitkän päivän ja nyt tässä laskeudun vapaisiini. Olen tehnyt suunnitelman: huomenna pitää siivota, mutta sitä ennen käyn pitkällä kävelyllä, jos sää vain sallii. Tämä viime viikon pitkä lenkki kun herätti ajatuksen siitä, että pidänhän minä liikunnasta. Minusta on ihanaa kävellä. Miksi en siis kävelisi useammin? Siitä hyötyisi tämä blogi, sillä kävellessä on helppo myös kuvata. Viime viikon kävelyn kuvasaldosta riittää nimittäin kuvia kolmeen eri postaukseen. Ennenkaikkea siitä hyötyisi tämä uusi "terveellisempi elämäni", joka on mennyt yllättävän helposti. Niitä burpeita lukuunottamatta. (Tähän mennessä kasassa 40. Viikon loppuun mennessä pitää siis tehdä vielä 60 lisää. Huh.)
Norssaaren sillan kupeessa on kalastajien omat kulmat.
Viikonloppuna on tiedossa tukiperheilyä, sählymatsia ja niitä burbeita. Toivon myös pidempään nukuttuja aamuja ja sukulounasta. Tulevan Japanin matkan vuoksi olen nyt ihana japanina. Prisman alennuslaarista löysin Richard McCormick'in kirjan Tokio. Kirjan alkuosassa on kivoja pikku tietoiskuja japanilaisesta kulttuurista. Tiesittekö esimerkiksi, että Japanissa ei saa syödä tai juoda kävellessä, vaan tulee aina istua ennen ruokailua? Tai sitä, että nuudeleita syödessä kuuluu ryystää ja maiskutella kuuluvasti?
Kotkan Hirssaaressa on tällainen suloinen pieni keltainen talo, jonka pihalla on meri. Mutta kukaan ei halua asua siellä. Miksi?
Kirjan loppuosassa on japanilaisia ruokareseptejä. Minulle matkoissa on tärkeää paikallinen ruoka. Olen nyt yrittänyt epätoivon vimmalla löytää japanilaisesta ruokakulttuurista jotakin, johon tarttua. Raaka kala ei itselleni maistu missään muodossa. Merenelävät on myös vastenmielisiä. Sushi ei ole minun juttuni. Luin siis toiveikkaana kaikki kirjan ruokareseptit, mutta luulen, etten pitäisi niistä paljoakaan. Kakkonen selailee kirjaa parasta aikaa ja löysi muutaman reseptin, mitä voisimme kokeilla. Toivottavasti matkallamme kirjoitan yllättyneeni iloisesti japanilaisesta keittiöstäkin. Jos sinulla on joku japanin herkku, jonka luulet sattuvan nirsommankin ruokailijan suuhun, niin paljasta ihmeessä.
Vaikka ruoat eivät hirveästi innosta, innostaa kyllä se kaikki muu niiden ympärillä. Kuten se, että ruoan taiteellinen asettelu on Japanissa olennainen osa ateriaa, sillä ruokailusta tulisi nauttia myös silmillä. Tai siitä, että jokaisen japanilaisen aterian tulisi sisältää viittä väriä; valkoista, mustaa, punaista, vihreää ja keltaista. Japanilainen ateria koostuu myös tyypillisesti viidellä eri tavalla valmistetusta ruokaelementistä. On raakaa, paistettua, grillattua, keitettyä ja höyrystettyä. Olen innoissani. Mutta miten tästä ottaa onkeensa omassa keittiössä? Ehkä jälkikäteen tiedän.
Luonnon helminauhaa. Ja se kaikkein kaunein valo on vaan täällä kotirannassa.
Luulen ja toivon, että tulen iloisesti yllättymään Japanista monessa suhteessa, sitten kun. Nyt saan kuitenkin vapaapäiväillä. Odottaa matkaa. Opetella fraaseja. Sumimasen tarkoittaa anteeksi. Soba on ohut nuudeli, joka tarjoillaan joko kylmänä tai kuumana. Turkista se onkin meille tuttu sana, mutta siellä se tarkoitti kamiinaa tai uunia.
Onko sinulla matkoja tiedossa? Kokemuksia Japanista tai japanilaisesta ruoasta? Vai viihdytkö mieluiten kotikulmilla ja omilla rannoilla?
13 kommenttia:
Ei ole kokemusta Japanista, mutta on tarkoitus tässä joskus mennä japanilaiseen ravintolaan, niitä on täällä aika hyviä kuulemma. Onko teillä matkareitti valmis? Mitä kaikkea aiotte katsoa? Mehän olemme syksyllä menossa, mutta ei vielä tiedetä minne kaikkialle.
Japaniin on pitka matka. Isanta ei pida pitkista lennoista.
Ruoka kuulostaa ei niin minun makuun tyyliselta. Sushi ei ole minun juttuni myoskaan. Onhan siella kai se Koben lihakarjan pihvi mutta taitaa olla kallista. Riisiviini ja sake myos pahaa mielestani.
Voisi olla kiva kayda Japanissa mutta ehka se kulinaaripuoli jaisi enempi tankkaamisen eika nautinnon puolelle. Saattaisin jopa piipahtaa Mcdonaldsissa hampurilaisella.
Japanista ei ole kokemuksia. Oravanpesän Kati kirjoittaa Japanin reissuistaan.... kuukauden kuluttua on perheen joululahjan "lunastuksen" aika, matka Islantiin.... Mukavia vapaita ja kokemusrikasta Japanin reissua!
Allu: Matkareitti on valmis eli olen varannut hotellit sekä äidin että matkan alkulähteen, eli kakkosen, toiveita kuunnellen. Ensin kolme yötä Tokiossa. Sitten vuokrataan auto ja huristellaan Fuji-vuorelle. Sieltä matka jatkuu neljäksi yöksi Kiotoon, joka on minulle se Japani itse. Kiotosta käsin aiomme tutkia ainakin Naran ja Kioton lähellä olevat Arashiyaman bambumetsät. Sitten matkaamme Magomeen ja kävellemme sieltä Tsumagoon ja takaisin. Tämän jälkeen takaisin Tokioon ja kotiin. Yksi onsen ja yksi ryokan tietysti ohjelmassa mukana.
Anu: Meillä mennessä suora lento 9h. Ei tunnu minusta mahdottomalta. NewYorkiin meni kauemmin. Jos ei olekaan nautinnollista syömistä niin makumatka ihan taatusti. Lupaan yrittää maistella erilaisia asioita ja yllättää itseni:). Ja McDonalds ei ole häpeä.
Mimon mami: Olen yrittänyt lueskella kokemuksia, mutta tämä Oravanpesä kuulostaa täysin vieraalle. Täytyypä tutkia. Teille oikein ihanaa matkaa Islantiin. Minulta se on kokematta, mutta onneksi olen saanut olla matkassa miehen siivellä:).
oravanpesa.net blogi
Kokeile nyt kuitenkin sushia; en ole mikään suuri sushin ystävä, mutta Japanissa syömäni oli aivan omaa luokkaansa.
Yksi ruokalaji mitä voisitte kokeilla on okonomiyaki. Se on pannukakun tai pitsan tyylinen lätty, mikä paistetaan kuumalla levyllä ja niitä saa erityisistä okonomiyaki-ravintoloista. Ei välttämättä mikään gourmet-herkku, mutta ehkä mielenkiintoista kokeilla.
Jos Arashiyamaan menette, käykää myös katsomassa apinoita (japaninmakakeja). Vuoren rinteellä on apinapuisto ja ihan ylhäällä olevassa rakennuksessa voi ruokkiakin makakeja (muuten se on kielletty). Siinä toteutuu käänteinen eläintarhakuvio: ihmiset häkissä, apinat ulkona :)
Olimme seitsemän vuotta sitten kolmisen viikkoa Japanissa ja matka rajoittui sattuneesta syystä lähinnä Kansain alueeseen: Osakaan, Kiotoon jne. Olisi hienoa päästä vielä joskus uudestaan.
Teille tulee varmasti ikimuistoinen matka!
mimonmami: Löytyi. Kiitos.
Telle: Voi kokeilen tietenkin. Lupaan maistella kaikenlaista. Tuosta okonomiyakistakin luin opaskirjasta. Onni on tuo mies, joka syö kaikkea. Voin siis tilata ja maistaa ja antaa edelleen hänelle, jos oma vatsa ei suostu ottamaan vastaan?
Arashiyaman apinat huomasin myös, ehkä yhdistämme ne bambumetsäkäyntiin. Narassa haluan ehdottomasti peurapuistoon.
Kolmessa viikossa ehtii jo niin paljon paremmin. Meillä on kymmenen päivää aikaa, joten tiedostan jo nyt, että ehdimme vain pintaraapaisun. Ja toisaalta ei ole fiksua juosta päättömästi paikasta toiseen vaan kuulostella ja tunnostella kutakin paikkaa. ihanaa, että saamme lähteä. Jos Jumala suo.
Kioton liepeillä on paljon ihania temppeleitä, mm. kuuluisa Kultainen paviljonki. Siihen ei ainakaan muinoin päässyt käymään, on keskellä pientä järveä (vai lampea?). Mutta rantoja pitkin kiersi ainakin osin bambumetsässä kulkeva polku, jolla näkymän ihailijat vaelsivat. Suosittelen myös Tokion sekä Kioton puutarhoja/puistoja upeine ja hyvin japanilaisen estetiikan mukaisine näkymineen. Tietysti vain, jos matkaseuraa kiinnostaa.
Fujin olen nähnyt vain junan ikkunasta matkalla Tokiosta Kiotoon (ja takaisin). Junat muuten ainakin tuolloin olivat uskomattoman täsmällisiä. Asemalla mentiin seisomaan tiettyyn numeroituun ruutuun. Ja katso, oma vaunusi pysähtyi juuri siihen. (Ja ne upeasti pakatut eväsnyytit asemilla myynissä! Estetiikan maa!)
Vieläköhän Kioton talojen sähköjohdot ovat samanlaisia sekavia ja meikäläisittäin laittoman oloisen näköisiä vyyhtejä... :)
Yakitori voisi maistua: pienessä bambuvartaassa grillattua kanaa suolan ja sitruunan kanssa - tai saattoi olla tarjolla myös jotain annokseen kuuluvaa maustekastiketta.
Innostuin muistelemaan. Mutta omasta matkastani on jo... no, sanotaan vaika tosi paljon vuosia. Paljon on varmasti muuttunut. Mutta arvelenpa, että paljon on samaakin.
Arigato gozaimashita (kiitos), että jaksoit lukea.
Minulla on hyvin vähän kokemuksia japanilaisesta ruoasta, ja niiden perusteella voisin sanoa, että japanilainen ruoka ei ole minun makuuni, ei ainakaan se, mitä minä olen syönyt. Mutta uskon, että te löydätte ihan varmasti japanilaisia herkkuja, joista tykkäätte.
Haluaisin itsekin Tokioon, mutta tätä ruokapuolta en ollut ajatellut ollenkaan. Mutta eiköhän Tokiostakin löytyisi jokin intialainen ravintola. ;-D
Japanista ei ole mitään kokemusta, enkä myöskään pidä sushista.Matkstanne tulee varmasti upea kokemus ja on mielenkiintoista päästä tutustumaan erilaiseen kulttuuriin.
Aiva ihana tuo helminauha kuvasi!
Airi: Kultainen paviljonki on listallani, kuten moni muukin temppeli ja puistoalue:). Matkaseura saa päättää, että lähtevätkö mukaan vai ei. Junakorttia harkittiin ensin, mutta päätettiin, että on ehkä kätevämpää ajella autolla. Voi sitten poiketa matkan varrella rauhassa, jos näkee jotain mielenkiintoista. Yakitori laitetaan mieleen. Kuulostaa meidän ruoalle:). Kiitos muisteluistasi.
Satu: Ymmärsin, että nykyään Japanissa on paljon myös länsimaalaisia ruokia tarjolla. Mutta kun Japaniin menee, täytyyhän sitä nyt yrittää paikalliseen ruokakulttuuriinkin päästä käsiksi. Antaa japanilaiselle ruoalle ainakin mahdollisuus.
Carola: Odotan innolla. Matkaoppaiden perusteella on ainakin paljon kuvattavaa luvassa:D. Ja kiitos, olivat niin hauskasti siihen jäätyneet helminauhaksi.
Hei ja kiitos mielenkiintoisesta blogista, täällä ulkosuomalainen satunnaislukija ilmoittautuu. Japanilaisesta ruuasta voisi herkkämahaisempi kokeilla ehkä esim tonkatsua (paneroitu possu) tai jotain muuta katsua tai furaita (uppopaistettua, vaikka kalaa). Suosittelen myös metroa Tokiossa, nopea, mukava, helppo turistillekin. Junat joku mainitsikin, olivat nopeita ja sujuvia ainakin kahdeksan vuotta sitten ;) Terveiset maailman toiselta laidalta Losin läheltä!
Anonyymi: Kiitos vinkeistä. Googlaan nyt heti tonkatsut ja furait:). Metro on tarkoitus ottaa käyttöön Tokion päivinämme. Pääseeköhän sillä jo lentokentältä kaupunkiin? Ja onkohan käytössä joku päivälippu-systeemi joka on edullisempi? Vuokraamme auton sitten viimeisenä Tokio-päivänä ja huristamme sillä kaupungista pois.
Lähetä kommentti