Joulukuutani on haitannut kiire. Niin sen ei tulisi olla. Joulukuun kuuluisi olla hitaan odottava. Kuukausi, jolloin on lupa pysähtyä. Jolloin olisi aika tuntea, haistaa ja maistaa. Joulukuussa aistien tulisi saada nauttia, eikä ihmisen kuuluisi suorittaa, sillä joulusta on suorittaminen kaukana. Tänään tilanteeseen tuli onnellinen muutos, kun suunnistimme tyttöjeni kanssa Loviisan jouluun. Vanhojen talojen joulutunnelma otti omakseen ja lähdin kolmen tunnin talo-kierroksen jälkeen rennompana ihmisenä iltavuoroon. Nyt tässä kuvia purkaessani huomasin, että keittiö on kodin ja joulun sydän. Siellä taika tapahtuu ja sieltä kotiin leijuu hyvä, lämmin ja hellä:). Tai sitten ei:(.
Vackerbackan keittiöön olisi mieluusti jäänyt istumaan pöydän ääreen.
Kaikkein mieluiten olisin vienyt sen pöydän kotiin. Ja nuo lattialankut oli niin ihanat, että.
Huomasin myös, että talo otti omakseen tuoksun myötä. Se saattoi olla luotaan työntävä. Sellaista koettiin, jos huomattiin, että talossa tupakoidaan tai jos talossa oli yksinkertaisesti likaista. Kutsuvimpia taloja tuoksun puolesta oli Villa Limppu. Joululimpun yhteen kietoutuvat tuoksut synnyttivät rakkauden taloon jo ovella.
Villa Limpussa katettu joulupöytä oli tuoksun lisäksi vastassa heti ovella.
Keittiössä oli Limppujen lisäksi pienoismalli talosta piparkakuilla toteutettuna.
Rakastan muuten puuhelloja. Ja nyt minulla itselläni ON sellainen<3.
Talon pienoismalli piparitaikinalla toteutettuna löytyi myös Helgasista. Tässä talossa pidin eniten sen keittiöstä, joka kirjaimellisesti sijaitsi talon sydämessä, eli ihan keskellä. Luonnon valoa keittiö sai myöhemmin rakennetun lasiverannan kautta.
Villa Hannan suloisin oli tämä pienen pieni kamiina keittiössä:).
Välimeren majatalon ulkoasussa itseäni häiritsi vahvasti "70-luvun ikkunat" vanhassa talossa. Sisällä tuli kuitenkin tunne, että tästä voi jotakin tullakin. Isännällä oli ainakin selvät visiot. Ja tunnelmasta sai kiinni keskeneräisyyden äärelläkin.
Kävitkö Loviisan joulussa? Mikä mahtoi olla oma lempparisi? Minun omani tulee sitten huomisessa luukussa. Hyvää yötä.
5 kommenttia:
Oi, kuinka ihana reissu teillä on ollut. Toivottavasti se auttoi hetkeksi rauhoittumaan. Välillä kun vaan on niin, ettemme voi asettua odottamaan joulua niin rauhassa kuin toivoisimme. Minä olen käynyt Loviisan joulussa vuonna 2013 ennen ulkomaille lähtöä vähän samanlaisissa fiiliksissä hopun keskellä ja kovasti tykkäsin.
Loviisan joulussa en ole koskaan käynyt, mutta talot näyttivät varsin tunnelmallisilta. Ja ihania nuo piparitalot. Piparitaloakaan en ole koskaan itse tehnyt, enkä taitaisi uskaltaa koittaakaan.
MatkaMartta: Kyllä se auttoi. Tuntui, että vaikka en muuta ehtisikään, niin tässä jo oli hetkeni joulussa. Loviisalaiset antavat lahjan, kun aukaisevat kotinsa. Näin mekin, joilla ei ole omaa vanhaa taloa, saadaan hetki kokea, että millaista sellaisessa olisi asua.
Satu: Toiset olivat panostaneet selvästikin tilanteeseen todella paljon. Talot elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan. Mukavaa näissä on se, että eivät todellakaan ole toistensa kopioita, vaan hyvin persoonallisia koteja. Minä olen tehnyt piparitalon melkein joka vuosi, mutta tänä vuonna kuopus hoiti jo homman. Nuorena se on vitsa väännettävä:D. Onpas minussa tänä aamuna monta sananlaskua....
Hei, olkaa varovaisia hellan kanssa! Saatoin juuri ystävä pariskuntani haudan lepoon. Syy kuolemiin oli häkä. Tuo kavala mauton ja hajuton.
Anoinyymi: Osanottoni. Kyllä me yritämme olla hyvin varovaisia. Takkaahan meillä poltetaan lähes päivittäin ja saunakin toimii puulla. Kannattaa ostaa joka taloon, jossa tulia poltellaan, häkävaroitin.
Lähetä kommentti