ELÄÄ TALON TAVALLA

Talossa on ollut tänä viikonloppuna pientä väkeä. Se on herättänyt siihen todellisuuteen, että meidän omamme ovat jo tosi fiksuja ja filmaattisia. Omatoimisia ja helppoja niin monessa suhteessa. Tietoisuuteen siitä, että emme enää oikein muista miten piti toimia 4-vuotiaan kanssa. Unohtaneet, että hauskaa voi pitää kovin pienien asioiden kustannuksella. Nostanut myös esiin sen mahdollisuuden, että mehän voisimme toimia kuin mummolassa, järjestää vain kaikkea mukavaa ja jättää kasvattaminen vanhempien tehtäväksi:). Alkuperäinen ohje oli: elää talon tavalla. Tässä talossahan oli tapana raahata mukulat uimaan, kelillä kuin kelillä.

Jo kukkii saunapolulla.

Lainalapset katsoivat hetken rannalla ja päättivät siirtyä seuraan. Kuvatodisteet jäivät, kun se oikea äiti ei luonnollisesti ollut ajatellut, että mukaan pitäisi pakata uikkarit.

Ensimmäinen tukiperheviikonloppu on siis menossa. Totuttelemme toisiimme. Huomaamme, että 12-vuotias ja 15-vuotias poika on tosi kova sana pienille veljeksille. Idoliksi pääsee myös 17-vuotias neitokainen järjestämällä hetkellisen hulluttelun. Pian 9-vuotias neitokainen on kova sana iltaohjelma-seurana. Tukivanhempien tehtäväksi jää sivusta seuraaminen ja kannustaminen. Ruokahuolto ja muu puitteiden järjestely. Ja istuminen vierellä illalla unta odotellessa, kun tulee äitiä ikävä. 

Ei onni ole mikään sattuma, joka valahtaa taivaasta kuin rankkasade kesäpäivänä. Se tulee ihmisen luo vähitellen sen mukaisesti, miten hän suhtautuu elämään ja ympärillään oleviin ihmisiin. Onni karttuu jyvä jyvältä, osanen täydentää toistaan. - Tsingis Aitmatov.

Olen miettinyt taas onnea. Ehkä siksi, että viime viikko näytti niin onnettomia kasvoja. Keräsin kasan hyviä sanontoja muistuttamaan itseäni. Kuten: "Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti!" -Ernest Hemingway.

MARIA PURPUR

En kaipaile pysyvästi takaisin koulunpenkille. Pois minusta kokonaan uuteen ammattiin opiskelu, tentit, esseet ja päättötyöt. Koulutuspäiviin lähden sen sijaan aina innolla ja sellainen onni sattui taas kohdalleni maanantaina. Mies nakkasi minut keskustaan töihin mennessään ja niin sain aloittaa aamun kaupunkikierroksella ennen koulutuksen alkua. Esittelenpä siis taas teille vähän tätä meidän Kotkaamme. Ensin meidän täytyy tietysti käydä torikahvilasta hakemassa lämmin lihapiirakka. Sitä on helppo syödä kävellessäkin. Toki jos sinulla on aikaa, kehoitan istumaan torikahville ja ottamaan myös sen posson. Nyt meillä ei vain ole sitä aikaa, joten jatketaan heti matkaa.

Torin kulmalla, heti tuossa alemman kuvan vasemmassa laidassa kuuluisi olla se Kotkan kauppahalli, jonka onnettomat purkasivat ja rakensivat tilalle tuollaisen ruman laatikon. Boikotoidaan siis koko kauppaa ja käännytään sitä ennen vasemmalle. Sieltä jo näkyykin Ortodoksikirkon kupolit. Sen juurella kerron teille Purpurrin Mariasta.

Pyhän Nikolaoksen kirkko sijaitsee keskustan Isopuistossa. Kirkko rakennettiin vuosina 1799-1801 ja se on Kotkan vanhin rakennus. Kirkon vieressä on tämä patsas Maria Purpurista, jonka katse on kiinnittynyt kirkkoon. Kuka siis on tämä Maria Purpur? Maria Feodorovan, tai Purpurskajan, kuten häntä kutsuttiin, kerrotaan olleen äkäinen vanha rouva, joka asui yksin rapistuneessa mökissä kirkon luona. Maria Purpur oli Ruotsinsalmen linnoituksessa palvelleen everstin leski. 

Marian ollessa jo iäkäs käytiin Suomessa Krimin sodan sivujuonena "oolannin sotaa" vuosina 1854-1855. Varsinaisten taistelujen lisäksi, englantilaisranskalainen laivasto päätti tehdä kiusaa Venäjälle myös pohjoisessa. Näissä merkeissä laivasto saapui Suomenlahden Ruotsinsalmeen. Laivaston lähestyessä Ruotsinsalmen asukkaat evakuoitiin pois saarelta. Linnoitukset räjäytettiin, talot ryöstettiin ja poltettiin vihollisen toimesta. Kirkko sen sijaan jäi pystyyn ja siitä on annettu kiitos vanhalle Purpurskajallemme. Kerrotaan, että Maria olisi ollut ainoa ihminen, joka ei suostunut pakenemaan linnoituksesta vihollisen lähestyessä. Taloja polttaessaan englantilaiset löysivätkin yllätyksekseen äkäisen mummo talostaan. Kantoivat tarinan mukaan mummon sitten kirkkoon ja jättivät hänelle sinne ruokaa ja muuta välttämätöntä. Toisen tarinan mukaan taas Maria itse muutti kirkkoon turvaan ja vihollinen ei raaskinut tuhota mummon puolustamaa kaunista kirkkoa. Niin tai näin, Maria sai patsaan ja maineen kirkon pelastajana.  Kelpaa hänen siinä nyt katseellaan vartioida rakasta kirkkoaan.

Kirkkoa ympäröivä Isopuisto on kesällä kaunis, nyt se vielä odottaa kukkaan puhkeamista. Kaupunginpuutarhuriko se on keksinyt jättää kirjalliset terveiset koiranulkoiluttajille?

Koulutukseni järjestetään toisella puolen keskustaa, joten nyt otetaan sitten reipasta tahtia läpi kaupungin. Ohitetaan Toivo Pekkasen koulu, soittoruokala Karoliina, vapaapalokunta, linja-autoasema. Sitten jo häämöttää sairaalanmäki ja näkötorni. Käydään vielä siellä mäen päällä, niin selviää sekin, että miksi tällä puolen Kotkaa tuoksuu niin mahdottoman hyvälle.

Syy tuoksuun on tuo rannassa oleva tehdas eli Vaasanmylly. Tehdas ei siis aina tarkoita hajuhaittoja, vaan se voi joskus tarjota hajuhyötyjä. Täällä tuoksuu aika usein ihana leiväntuoksu. Tehtaan myymälästä saa käydä ostamassa tuoretta leipää. Istanbulin alkuvuosina tuli lähes aina itku silmään, kun löysi sikäläisen marketin hyllystä Vaasan hapankorppuja made in Kotka, Finland. Nyt ollaan taas saavuttu leivänkin juurelle:).

Lopuksi vielä oikein karttakuva tästä meidän pikkuruisesta keskustamme täällä Kotkansaarella. Helppo on tämä keskusta ottaa haltuun. Sen kun kävelee saaren ympäri ja lopuksi vielä kadut ristiin rastiin:). Tällä kertaa tämän verran. Mukavaa illanjatkoa täältä aurinkoisesta Kotkasta!

UNELMIA JA SUUNNITELMIA

Mitä tulee puutarhanhoitoon, siitä minulla ei ole paljoakaan kokemusta. Lapsena asuin omakotitalossa, mutta en muista tehneeni mitään pihatöitä haravoimista lukuunottamatta. Hääkesänämme olin hautausmaalla haravoimassa ja siellä avustin nurmikon istuttamisessa ja pistelin kukkia multaan. Sen jälkeen olikin se Istanbulin kattoterassi ja vuoteni ruukkupuutarhurina. Sikäläisen ilmaston vuoksi se tarkoitti lähes tulkoon seuraavaa: pistä kukat/taimet/siemenet multaan ja muista kastella. Ilmasto hoitaa kasvun ihan varmasti.

Olen kyllä aina osannut ihailla toisten kauniita puutarhoja. Kauniita puistoja. En elättele toiveita siitä, että olisi kovin kärsivällinen rikkaruohojen nyppijä. Enkä ihminen, joka haluaisi työskennellä kaiken liikenevän vapaa-aikansa puutarhassa. Ostaessamme taloa, huomasimme kyllä, että pihan matka unelmien puutarhaksi tulisi olemaan työläs, mutta ei mahdoton urakka. Ideoita piisaa ja moni suunnitelma oli alusta asti päähän piirretty, mutta toteutus tuleekin sitten olemaan ennenkaikkea yllätys itselleni. Ja kuten kaikessa muussakin asiassa täällä Suomessa, taitaa raha taas olla se joka tässä eniten tulee rajoittamaan sitä unelmointia? Päämääränä on kuitenkin kaunis ja helppohoitoinen puutarha. Nautiskelun paikka eikä mikään työleiri. 

Lähtötilanne on tämä: Talolta katsottuna vasemmalla puolella on ns. yläpiha (yllä), joka on muuta pihaa korkeammalla ja reunustettu ja pengerretty  tumman puun avulla omaksi alueekseen. Vieressä on monta komeaa ja isoa koivua, jotka juovat maasta kaiken veden ja sen vuoksi siellä ei kasva mikään. Maa on kuiva koppura. Ainoastaan tuossa puun juurilla on joitakin edellisen asukkaan laittamia kasveja ja siellä kasvaa myös mustikkaa. Ne saavat jäädä siihen sellaisenaan.

Talolta katsottuna oikealla on nurmipiha (tällä hetkellä ennemminkin sammalpiha), jossa kasvaa myös joitakin hedelmäpuita, marjapensaita ja kukkapensaita. Niistä kukkapensaista koitan päästä eroon. Pihan paras osa on tuo terassi varastorakennuksen päässä. Siellä aloitettiin eilen grillikausi ja sen rappusille on tarkoitus perustaa ruukkupuutarha kukille. Kiitos Leenalle vielä erittäin hyvästä kirjasta aiheeseen liittyen. Kaksi ruukkua on jo ostettu, ehkä huomasittekin:).

Tässä vielä kuva parvekkeelta otettuna. Mitä täällä olisi tarkoitus tehdä? Kaapia vasemmalla puolella olevan yläpihan pinta pois ja asentaa siihen kangas. Kankaan päälle sora ja kasvilaatikoita kuusi kappaletta. Tähän tulee siis hyötypuutarhani, jossa toivottavasti saan jotakin kasvamaan:). Soraa olisi tarkoitus myös tuoda noille nykyään hiekkaisille alueille eli käytävälle, autokatoksen ja terassin eteen. Oikealle puolelle pitäisi tuoda lisää maata ja tasoittaa pihan kuopat Poistaa ne pensaat, joista en pidä. Siirtää marjapensaat oikealla puolella olevan aidan viereen riviin. Istuttaa nurmikko. Ja siivota ihan ensin nuo kolmosen "ampumaradat pois":D.

Sitten täällä on operaatio aidat. Ensin ajattelimme, että pois vaan koko kamala repsottava ja vihreäksi muuttunut aita, ei siitä ole mihinkään. Lähempi tarkastelu onneksi osoitti, että itse asiassa laudat taitavat vielä olla käyttökelpoisia. Toipilas haki eilen vanhemmiltaan painepesurin ja johan rupesi kirkastumaan. Siinä lensi sammalet ja levät ja valkoinen väri löytyä taas aitaan. Vain muutama lauta oli niin laho, että niitä ei voi pelastaa, mutta muutoin aita taidetaan saada käyttöön tukipuiden uudelleen kiinnittämisellä ja valkoisella maalilla. Pankkitili kiittää! Ei nyt puhuta mitään tuosta toisen puolen kanaverkkoaidasta…..

Kaiken keskeneräisyyden keskellä on hyvä muistaa se, mikä on jo valmista ja hyvää. Avattiin  eilen grillikausi ja oli kyllä niin lämmintä, että ulkona saattoi syödä pelkästään villapaidalla. Ihastella kättensä aikaansaannoksia. Omenapuut ja päädyn orapihlaja-aidan leikkasin viikko sitten. Eilen katkoin pensaiden rönsyt, haravoin kaikki viime syksyn lehdet yläpihan reunuksista. Kakkonen kiipesi autokatoksen katolle ja pudotteli roskat maahan jne. jne.

Olemme saaneet nauttia ulkoillessamme mitä kauniimpia lauluesityksiä. Jotta se voisi jatkua koko kesän, kiinnitettiin eilen myös monen monta kotia linnuille. Jokainen pihaa reunustava koivu sai oman linnunpönttönsä ja nyt toivotaan niihin onnellisia asukkaita.

Kuopuskin halusi kiivetä katolle.

Seitsemän tuntia meni mukavasti pihalla. Pihalta saunaan ja sitten ei tarvinnutkaan miettiä enää yhtään mitään ilta-aktiviteetteja. Kymmeneltä nukuttiin jo ja nähtiin kirjavia unia. Tässä se taitaa olla se hyötyliikunnan ja toimintaterapian tyyssijani moneksi moneksi kesäksi:). Miltäs suunnitelmat kuulostaa ja tuliko viherpeukaloille mieleen jotakin vinkkejä tällaiselle keltanokalle?

TYÖ JA HUVI

Rakastan työtäni. Ainakin suurimman osan aikaa. Jokainen päivä on omanlaisensa ja usein on vain työntekijällä mielikuvitus rajana. Tänään nappasin yhden työmaani matkaani ja lähdimme kävelylle. Kerroin, että sille joka haluaa löytää, maailma tarjoaa kaikenlaista mielenkiintoista. Eikä aina tarvitse lähteä kauas voidakseen yllättyä. Etsimme yhdessä uusia kuvakulmia, kurkimme sisäpihoille ja mielikuvittelimme, että mitä missäkin talossa aiemmin oli tapahtunut.

Kauniin sinisen talon portin pielessä oli kytti: "Ateljee. Tervetuloa." Hipsimme sisäpihalle ja huomasimme kyltistä ateljeen aukeavan vasta klo. kymmenen, olimme siis pari tuntia liian aikaisessa. Meinasimme  juuri kääntyä kannoillamme, kunnes kuulimme ystävällisen äänen tervehtivän meitä talon terassilta. Talon emäntä ja ateljeen omistajatar Helena Bouziani siellä heräili uuteen aamuun ja lupasi tulla kertomaan meille hieman siitä mistä oli kysymys. Kuulimme, että Helena oli inkeriläisiä. Hän puuhasi ateljeessaan erilaisia ompelutöitä, entisöi huonekaluja, järjesti kaikenlaisia pihatapahtumia, kirjoitti kirjaa jne. jne. Olimme toki tervetulleita kurkkaamaan, vaikka ateljeessa nyt olikin hieman luova kaaos. Emäntää ei nyt voinut kuvata, sillä hän oli pukeutunut aamutakkiin;).

Siinä paikkoja tutkiessamme tajusin löytäneeni niille makuuhuoneen tuoleilleni entisöijän. Hurraa! Työmaani sen sijaan sai Helenalta mieluisen lahjan, ihan tuosta vain. Olimme molemmat kovin iloisia tästä löydöstämme sekä emännän vieraanvaraisuudesta ja poistuimme paikalta iloisin mielin. Senkin opimme, että talo sijaitsi Liitutehtaan kadulla, koska aikanaan tämä tie jatkui eteenpäin ja sen päässä oli ollut luonnollisesti liitutehdas. Nyt tehtaan kohdalla kulki junarata ja autotie. "Ehkä on niin, että nykyään ei enää tarvita niin paljon liituja," tuumasi ihana työmaani ja jatkoi: "olipa ihana aamu."

Aika alkoi olla loppu ja seikkailuille oli pistettävä tällä erää piste. Käveltiin vielä rannan kautta ja käytiin nappaamassa lahjasta kuva. Sitä ennen huomattiin vielä yksi yksityiskohta eli tuo hauskasti maalattu vene. Siinä ei olisi omat silmät tajunneet, että kyseessä oli vedestä nousevat hampaat, mutta seuralainen oli jo oppinut katsomaan "sillä sinun kuvaussilmällä":D.

Lahjaetana kuvattiin sekä laiturilla että puussa. Uuden omistajan mielestä se on ihana ja parasta siinä on se, että se ei ole limainen.

Nyt on työviikko takana, koti siivottu ja edessä lämpimäksi luvattu viikonloppu. Jos toipilaani toipuvat parempaan suuntaan ja jaksavat huomenna jo poistua pihalle, taidetaan kaivaa esille grilli ja ulkokalusteet. Myös linnunpöntöt odottavat paikalleen asennusta. Kuopus ja Helmi-pupu on sen sijaan kutsuttu huomenna syntymäpäiväjuhiin serkkulaan. Arvaattekin ehkä, että siellä on pupu-teemat tiedossa. Ihanaista viikonloppua meille ja teille kaikille!

ps. Tämä(kään) EI ollut maksettu mainos, vaan silkka onnellinen sattuma!