Viime päivinä olen törmännyt useampaan kertaan eri tahoilla aarrekartoista touhottaviin naisihmisiin. Oli siis pakko ottaa selvää, että mistä siinä nyt oikein on kyse. Selvisi, että kyse on vähän niin kuin "pyörän keksimisestä uudelleen" eli omien unelmien toteuttamispyrkimyksestä aarrekartan avulla. Aarrekartta-ajattelussa ajatellaan, että unelmat voi toteutua, kun niihin uskoo. Kartan avulla unelmat tehdään konkreettiseksi ja opastetaan mieltä oikeaan suuntaan, jotta unelmat voisi toteutua.
En ole koskaan ryhtynyt aarrekarttaa piirtämään, mutta tietyllä tavalla olen elämässäni toteuttanut tällaista metodia. Minulla on unelmien kirjoja. Yksi niistä koski vanhoja puutaloja. Tein sitä monta vuotta Istanbulissa ja notkuin vuosikausia lähes päivittäin etuovi.com-palvelussa katsomassa Kotkan talotarjontaa. Nyt asun täällä. Yksi kirja on koottu viimeisenä vuotena koskien tätä taloa ja sitä miltä täällä sisällä tulee näyttämään ja millainen puutarha tänne tulee. On ollut ne listat neljän lapsen nimistä teinikalenterien takakansissa ja lukuisat hautausmaakävelyt, joilla bongailin nimiä hautakivistä:). Matkahaaveet kerätty vuosien myötä lehtien artikkeleista olohuoneen sivukaappiin ja aina toteutuneen haaveen kynnyksellä ostettu matkakirja kyseiseen paikkaan. Jne. jne. Minun haaveisiin on liittynyt aina jotakin konkreettista. Olen pistänyt haaveet näkyviin. Näin olen voinut silmäillä niitä vuosien varrella ja tehdä myös tarkennuksia ja muutoksia. Unelmiensa kohdallahan on luvallista muuttaa mieltään:D.
Aarrekartta, unelmien kirja, nopeasti kirjoitettu lista tai sydämessä kannetut asiat. Kaikki minusta lähtee tästä: Ota selvää tai tiedosta mikä sinulle on tärkeää ja rakasta. Mikä tekee sinut iloiseksi ja onnelliseksi? Mistä unelmoit ja mitä toivot? Sano ne asiat jollekin ääneen tai kirjoita ylös, on ne kuinka pieniä ja mitättömiä tai suuria ja jopa utopistisia tahansa. Jostakin syystä se vain on niin, että ääneen lausutut asiat lähtevät elämään pontevammin, kun ne, joita haalii jossakin syvällä sisällään. Usein jopa niin syvällä, että ne katoavat jopa itseltä. Ei ole myöskään kiellettyä, vaan päinvastoin oikein suotavaa, adoptoida puolison unelmia ja yhtyä niihin, tehdä niistä yhteisiä unelmia. Jotta tietäisi puolison haaveet ja unelmat, olisi nekin tuotava tietoiseksi puheen avulla, sillä harva meistä osaa lukea toisen ajatuksia, vaikka niin väittäisikin. Kun tiedät mitä haluat, elä sitä kohden. Tee päätöksiä, jotka vievät unelmien suuntaan.
Tiedän kyllä, että elämässä on myös velvollisuuksia, jotka täytyy hoitaa, vaikka niistä ei pitäisikään. Sitä tärkeämpää on, että on että jokaisessa päivässä on myös niitä ilontuojia. Ja että elämässä säilyy positiivinen vire ja luottamus siihen, että minunkin toiveeni voivat toteutua. Olen tavannut liian monta ihmistä, joka eivät mielestään unelmoi enää mistään. Eivät tiedä mitä haluavat tai edes mistä tykkäävät. Ymmärrettävästi nämä ihmiset eivät ole kovinkaan tyytyväisiä elämäänsä.
Joku on toteuttanut unelmansa purjeveneestä.
Monen utopistiseksi luokittelemansa haaveen edessä usea luovuttaa. Olen kuitenkin saanut monesti kokea, että jotenkin käsittömästi ne ihan mahdottomiltakin tuntuvat asiat vain ovat ajan kanssa tulleet mahdolliseksi. Mieli muuttuu, sattuu ihmeitä ja asiat loksahtelevat paikoilleen. Meillä näin on sattunut monta kertaa. Tuo mies mokoma oli monta kuukautta sitä mieltä, että minä olen hänelle liian nuori. Siinä 15-vuotiaan nuoren naisen uskoa onnistumiseen horjutettiin. Mutta sainpas tuon lopulta! HAH! Mies taas haaveili siitä ulkomaille muutosta pitkän aikaa ja minä harasin vastaan. Tiedättekin, että 14-vuotta hurahti Istanbulissa lopulta ihan molempien toiveesta ja halusta. Minä haaveilin vanhasta puutalosta (ja kolmonen siitä, että se sijaitsisi meren vieressä) vuosikausia. Mies oli silloin joskus uuden kivitalon kannalla, koska se on helpompi hoitoinen, sitten sitä mieltä, että voisi asua kerrostalossakin ja lopulta siinä kävi niin, että me kaikki koimme tulleemme kotiimme, kun tähän taloon astuttiin. Vastoin kaikkia pankkitilimme mukanaan tuomia todennäköisyyksiä meillä on tuo kolmosen toive eli meri ja vielä joki bonuksena vieressä.
Olenko aina saanut kaiken mitä olen halunnut? En tietenkään. Moni asia on vuosien varrella muuttunut merkittömäksi tai toive vaihtanut raidetta. Miten iloinen olenkaan, että unelmani jostakin ala-asteen pojasta eivät käyneet toteen:D. Raha ei vaan riitä jokaiseen haavematkaan, toivehuonekaluun tai idean toteuttamiseen. Ainakaan vielä. Harvemmin meille tulee mitään pikavastauksia, vaan useimmiten toiveiden toteutuminen on ollut vuosien tie. Se on toisaalta opettanut sen, että toivoa saa ja kannattaa pitää yllä. Unelmaa ei tarvitse tappaa, vain koska se juuri nyt ei ole mitenkään mahdollinen. Kymmenen vuoden päästä se voikin yllättäen syntyä. Sen tähden unelman tiedostaminen on tärkeää, jotta matkan varrella voi hivuttautua sitä kohti.
Isojen toiveiden rinnalla kannattaa pitää pikkutoiveita yllä. Niiden toteuttaminen kun on helpompaa ja näin voi iloita toteutuneista toiveista tiheämpään. Nämä on myös niitä mielihyvä-asioita arjessa. Kun tietää mistä tulee iloiseksi, kannattaa altistaa itseään sille usein. Ja sitten se tärkein: koko ajan ei tarvitse haluta, unelmoida tai toivoa jotakin uutta, vaan nauttia niistä jo olemassaolevista asioista, toteutuneista unelmista ja toiveista. Elämästä, jota saa juuri nyt elää.
Minun mielipaikkani on takkatulen ääressä sohvalla, metsässä, meren, järven tai joen rannalla, rantakalliolla, nuotiolla, ruokapöydässä, illalla peiton alla, makkarin nurkkatuolissa, kesäiltana terassilla, autossa ajaessani jonnekin. Tänään olen ollut monessa noista ja kylläpä minulla olikin ihana vapaapäivä. Tulette vielä siitäkin kuulemaan. Tämän tekstin kuvat on myös otettu mielipaikoissani. Kuvasin ne eilen illalla kuopuksen kanssa, kun odotimme esikoista ja kakkosta nyrkkeily-harkoista. Miten kaunis ilta se olikaan. Merta, metsää, veneitä, autoilua, rantaa, puutalokatuja ja taivaallinen väri-iloittelu.
Vanhan talon haaveisiini kuului aina lasi-veranta. Minulla on niistä monta kuvaa unelmien talo-kirjassani. En saanut sitä. Ei haittaa. Kaikkea kun ei voi saada ja montaa asiaa ilmankin voi olla onnellinen. Onneksi kuvan talossa asuva sai verantansa. Ja noin kauniin vielä.
Unelmat siis saattavat toteutua, siksi kannattaa unelmoida. Perustaa vene-tilejä ja surffailla myynti-ilmoituksia netissä. Kirjoittaa listoja maista, jossa haluaisi vierailla, toivoa lottovoittoja ja päivää, jolloin ei ole yhtään velkaa. Elää tiedostaen, että onni on tässä, vaikka yksikään unelma ei enää toteutuisi. On saanut jo yllinkyllin. Kirjoitin sen ajatuksen tuonne alakuvaan: "Jos et löydä onnea siitä missä olet, mistä muualta kuvittelet sen löytyvän?" Älä siis ikinä erehdy luulemaan, että vasta unelmasi saavuttaminen tekisi sinut onnelliseksi.
