Ihan parasta viikonlopuissa on se, kun saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Yritän siis minimoida kaikenlaiset viikonlopuille osuvat aamumenot minimiin. Viime sunnuntaina oli kello soimassa seitsemältä, sillä kuopus oli lähdössä jumppareissulle. Ei auttanut itku markkinoilla, vaan ylös oli itsensä kammettava ja autettava tytär lähtökuntoon. Jätin yökkärit ulkovaatteiden alle, sillä ajattelin syöksyväni heti vientireissun jälkeen takaisin petiin.
Matkalla mieli kuitenkin muuttui. Väsymys oli ehtinyt jo karista silmistä ja aamu oli kaunis ja kirkas. Jätin jumppaajan bussille ja päätin lähteä nappaaman muutaman kuvan lähellä olevaan Munsaareen. Munsaaren rakentaminen alkoi 1900-luvun alkupuolella. Vuonna 1958 rakennettiin saareen silta, siihen asti saarelaiset liikkuivat veneillä ja kulkivat talvisin jään yli. Alueella on vanhoja mökkejä ja laajennettuja asuinrakennuksia, sekä jokunen uusikin talo vanhojen seassa. Saaressa on aikanaan toiminut liitutehdas ja sahalaitos, nykyään siellä on enää vain asuinrakennuksia. Melkoisen idyllisessä miljöössä.
Munsaaren rannoilla vielä pilkittiin. Vastaranta on jo sulaa ja siellä on meidän koti. Jää vain kumisi, kun pilkkijät vaihtoivat paikkaa. Joku työkavereista kertoikin, että eräänä keväänä polki Munsaaren lähellä olevan Mussalon sillan yli. Sillan toisella puolella vielä pilkkijä istui jään rippeillä. Toisella puolella taas soudettiin jo soutuveneellä. Toinen taas kertoi miehestä ja koirasta, joista viisaampi yksilö pisti tassut lukkoon rannassa ja kieltäytyi enää astumasta jäälle. Mies sen sijaan jatkoi matkaansa. Yllättävän harvoin sitä kuulee, että nämä viimeiset uhkarohkeat olisi jäihin kuitenkaan tippuneet.
Kotkan hurjimmat pilkkijät löytyvät kuitenkin Hirssaaren sillan kupeessa. Pysähdyin siellä vielä kotimatkalla. Pieni pläntti rannassa on jäässä ja sitten alkaa avovesi. Uhkarohkeuden näkee suoraan siitä kuinka lähelle sulaa pilkkijä reikänsä kairaa. Nämä pilkkijät pääsivät paikallislehteen. Yksi heistä kertoi aikanaan yhdeksän kertaa pudonneensa jäihin, mutta viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen ei enää kylmiä kylpyjä ole tarvinnut kokea.
Jäi nyt nuo pilkkimiset tältä talvelta kokematta. Nytkin tekee mieli pysytellä ennemmin täällä rannoilla. Takatalvella uhkailevat, mutta sitä ennen on saatu kokea kevättä kaikilla aisteilla. Kylmyys ei niin edes haittaisi, kuhan vain saataisiin pidettyä tämä valo!
