Ensimmäinen Kioto-päivämme on kimonojen ja kettujen päivä. Aamulla keli on pilvinen, mutta ei sada. Lähdemme siis heti kohti Fushimi-Inari-temppeliä. Kiipeämme vuorta ylös vaihtelevassa seurassa. Alhaalla on sellainen ryysis, että jo huolestuttaa mitä koko käynnistä tulee. Matkan aikana väki kuitenkin vähenee ja välillä saamme olla täysin itseksemme oranssien porttien reunustamissa käytävissä ja kettujen vartiomilla hautausmailla.
Miten kauniita ovat nämä kimonot ja niiden sisällä olevat tytöt.
Tämä Inari-jumalalle rakennettu temppelikompleksi kätkee sisäänsä lukuisia oransseja portteja, joita ovat rahoittaneet niin yritykset kuin yksityiset henkilötkin. Porttien lisäksi alueella parveilee lukuisia kivisiä kettuja. Temppeli on omistettu riisille ja sakelle ja ketuilla on ilmeinen vartioiva rooli niiden suhteen. Kimonojen lisäksi bongailen kettujen vaatteita. Niille on puettu erilaisia essuja ja joillekin tehty jopa hatut. Suussa ne pitävät avainta tai vaikka palloa. Matkan varrella on lukuisia hautausmaita ja paikkoja hartauden harjoittamiselle. Kiinnitän huomion mm. kynttilän sytyttämiseen, käsien taputtamiseen ja lukuisiin pieniin portteihin hautojen yllä. Mitä niillä halutaan sanoa? Mihin niitä käytetään?
Välillä on otettava välipala ja kiivettävä sitten taas. Kaunis kulho, mutta reissun ainut ruoka, joka ei oikein maistunut.
Olen ajatellut päivälle myös filosofien polun patikointia, mutta kun on kiivetty ylös ja palattu alas, ei huvitakaan enää kävellä. Ilma enteilee sadetta, joten ehdotan ajoa Naraan. Tämä sopii matkaseurueelle ja Naraan me siis suuntaamme. Alamme lopultakin pärjätä navigaattorin kanssa, mutta emme ole vielä keksineet, että miten estäisimme sitä ohjaamasta meitä maksullisille teille. Japanin moottoriteiden maksut ovat todella isoja. Emme olleet osanneet ajatella sitä ollenkaan. Maksukoppeja on muutaman kilometrin välein. Myös parkkimaksut ovat tyyriitä. Eilen asiaa harmittelimme asuntoamme näyttämään tulleelle mieshenkilölle, joka oli kuitenkin sitä mieltä, että kolmelle henkilölle tulee auton vuokraaminen edullisemmaksi kuin junaliput ja kaikki muu liikkuminen, jota kaupungissa tulee tehtyä. Niin tai näin, auto suo kyllä paljon vapauksia. Olisi jäänyt ilman sitä mm. nämä Naran peurat ihmettelemättä.
Kioton lähellä sijaitseva Nara oli Japanin ensimmäinen keisarillinen pääkaupunki. Siellä on lukuisia historiallisesti ja kulttuurillisesti tärkeitä kohteita, kuten museoita ja temppeleitä. Minua ja käynnin perusteella myös kakkosta kiinnosti kuitenkin eniten ne noin 1200 Naran puistossa elelevää peuraa. 700-luvulta asti peuroja on täällä suojeltu, koska niiden on ajateltu olevan jumalten sanansaattajia. Ovat siis rauhassa saaneet asettautua puistoihin ja temppeleiden pihoille. Jatkuva yhteiselo ihmisten kanssa on tehnyt peuroista pelottomia. Niille on myynnissä erityisiä keksejä, joita osaavat tulla vaatimaan. Ensin nyökyttelevät kohteliaasti kaulaansa, mutta jos ei herkkuja ala tippua, tarttuvat kiinni paidasta tai housun takamuksesta. Varsinainen kokemus tämäkin.
Kävimmehän me myös tuolla peuran takana näkyvässä Todai-jin temppelissä katsomassa suuren suurta Budhaa. Mutta se oli vaisu kokemus näiden peurojen rinnalla. Ja kun oli käynyt katsomassa aamulla sen huikean Fushima-Inarin, oli jotensakin temppeleillä kyllästetty.
Kun astuimme Narassa kierroksen jälkeen autoon, muistimme taas, että täällä on menossa sadekausi. Kiersimme siis takaisin tultuamme pienen kierroksen Gionissa autolla ja kävimme syömässä. Onhan se päivä vielä huomennakin ja tässä oli yhdelle päivälle kyllä ihan riittävästi ihmettelemistä. Luulen, että Kioto tarjoaa kaiken sen mitä ajattelinkin sen tarjoavan. Ja muutaman bonuksen kaupan päällisiksi.
