Tämän päivän luukusta olisi voinut paljastua Kotkan Kirin joulunäytös. Olimme sitä katsomassa miehen, esikoisen ja lainalasten kanssa. Kuopuksen jumppa harrastus jatkuu ja näistä Kirin näytöksistä alkaa tulla ihan perinne. Valitettavasti tulimme vain esitykseen sen verran myöhään, että kuvaamisesta ei tullut syrjäisen istumapaikan vuoksi mitään. Sain siis keskittyä kahden tunnin ajan ihan vain joukkuevoimisteluun. Tai ainakin melkein.
Päivän luukusta olisi voinut näet paljastua myös Kotkan reippaan (KoRe) jännittävät otteluhetket. Kolmonen joukkueineen pelasi kautensa tähän asti jännittävimmät pelit tänään Vierumäellä. Seurasimme niitä jumppanäytöksen ohessa netin palvelun kautta miehen puhelimesta. Molemmat pelit olivat hurjan tasaisia ja jännittäviä. Ensimmäinen päättyi viime minuuteilla tasoittavaan tasapeliin ja toinen tiukkaan voittoon. Tyytyväinen maalivahti saatiin kotiin illalla. Johtaa maalivahtitilastoja ja tykkää selvästi taas lajistaan.
Koska kolmonen oli koko päivän reissuillaan, paikkasin häntä mainosten jaossa. Kahden edellä mainitun sijasta päätin tuoda 16. päivän luukkuun Metsolan iloisimman talon. Joka joulukuun alusta alkaa tähän taloon ja sen pihapiiriin ilmestymään valoja. Lapset mieluiten ajaisivat kotiin aina koulun kautta. Ei sen koulun vuoksi vaan talon, joka Ainoa lainatakseni "tekee niin iloiseksi."En tunne asukkaita, mutta talon perusteella voisi päätellä, että sana minimalismi ei tee heille oikeutta. Piha on normaalisti täynnä autoja. Joulukuussa jouluvaloja on riittävästi. Eri väreissä ja vilkkuen. Kuvat eivät kerro koko totuutta. Ajakaa siis ihmeessä Metsolan koulun vierestä, jos mahdollista:).
Pariisin iskujen aikaan talon takapihalla oli valoviritys. Sen nähdessäni kysyin, että; "Mikä ihme tuo nyt on?" Kakkonen sanoi heti, että "No tietenkin: Pray for Paris". Se ei nyt kyllä näy kuvissa. Eikä takapiha muutenkaan. Kerron siis, että siellä vilkkuu kaiken väristä valoa.
Ja tietenkin Suomi 100 teema on myös nähtävissä.
Tämän rinnalla tunnustan: meidän kodin jouluvalaistus on tosi tylsä. Mutta se tuskin estää naapuria nukkumasta.
Ihailen ihmisiä, jotka ovat ihan övereitä. Itse en kuitenkaan ole sellainen. Enkä haluakaan olla. Minä olen sellainen äärikonservatiivi. Mieluummin ali kuin yli. Metsolan peruskoti kuulostaa siis ihan hyvälle. Ja kuitenkin sanon, että eläköön sinä Metsolan iloisin talo. Yaşasın!
Kumpaan ryhmään laitat itsesi? Saat myös olla kohti avaruutta ja sen yli tai jostakin kaiken väliltä.
10 kommenttia:
Yaşasın!! Ihana överitalo! Itse olen myös enemmän hillityn kannalla ainakin jouluvalojen kohdalla, olkoot vilkkumatta ja välkkymättä ja tulkoot yhdessä värissä. Turkissa se on joskus se suurin haaste ;) Mutta ihana on valoja kohtuudella laittaa.
No huh huh!Meidän jouluvalaistus rajoittuu ulkoapäin nähtäväksi siihen, että terassilla on vilkkumattomat yksiväriset ledit kiedottu terassin kasviritilöihin ja terassin kattopalkkiin, etuovessa on kranssi, jossa on niinikään yksiväriset ja vilkkumattomat ledit, sekä ikkunan välissä perinteinen kynttelikkö, ei värivaloja eikä vilkkuvia ole, eikä tule meille:)ugh olen puhunut!!Eli tässä kohtaa olen tylsä konservatiivi ehdottomasti, vähemmän on enemmän, minusta tuo kuvaamasi talo on sitä "jenkkityyliä", mutta kukin saa koristella juuri kuten itse haluaa ja mistä pitää ja
loka-joulukuun pimeyteen tuo tuo kieltämättä sitä kaivattua valoa!
Kamalinta on mielestäni vilkkuvat eriväriset valot.
MatkaMartta: Olen joskus miettinyt, että tuo valon määrä ja etenkin sen vilkunta on pakko näkyä talon naapureille sisälle asti. En tiedä kuinka iloisia he ovat naapurien innostuksesta valaista. Mutta kun me asumme vasta nurkan takana, ei valoista ole ollut muuta kuin hupia ohi kulkiessa.
Carola: Tuosta kuvasta ei kyllä meidän valaistus näy, kun musta maa nieli sen kaiken. Mutta ikkunoissa meillä on kynttelikkö molemmin puolin taloa. Kuopuksen kynttelikkö hajosi, joten hänen ikkunassaan on tähti. Tähti on myös portaikon ikkunassa. Talon vieressä olevissa puissa on valkoiset vilkkumattomat valot, kuten myös parvekkeen kaiteessa. Valoista vain moni on rikki, joten valoketjuissa on aukkoja. Hyvin pliisua siis, kun tuohon vertaa.
Allu: Minulle vilkkuvat valot varmasti aiheuttaisivat liiallisella annoksella migreenin. Turkkilaiset taas rakastivat niitä. Mitä tiheämmällä vilkunnalla sitä parempi. Siellä oli haaste löytää pliisut tavalliset värittömät ja vilkkumattomat valot:). Toisaalta tämä Metsolan iloinen talo varmaan on heistä siksi niin mukava, että se tuo lapsuuden mieleen:).
Onpahan melkoisen amerikkalaiset jouluvalot! Tuollaisia harvemmin Suomessa näkee.
Minä en ole onneksi mikään överi ihminen, vaan joka asiassa sellainen tasainen keskitien kulkija. :-)
Olen jo päättänyt, että jos vuelä joskus olen jouluna New Yorkissa niin lähden sille jouluvalokierrokselle -viimeksi nähtiin vain vähän yhden kadun alkupään valoja Manhattanille tullessa. Täällä ei sitä valoöveriä ole lähellekään, enkä ikinaailmassa haluaisi sellaisia omaan naapuriinkaan, mutta olishan ne kiva livenä kerran nähdä 😄
(Itse asiassa joulun NYkissa voisikin laittaa harkintaan...)
Täällä mennään kynttilöiden ja yleisen tunnelmoinnin voimin. Kuusikin oli niin nätti pelkillä valoilla, että taidan vielä riisua muut koristukset pois.
Lämminhenkistä joulun odotusta ❤️
Ihana talo :D
Jos mä saisin yksin päättää, olisin ehkäpä juuri tuollainen lopputulos olisi myös tässä talossa, mutta kun en vaan täytyy kuunnella myös tuota miestä joka on hyvinhyvin konservatiivinen, niin meillä on ulkona omenapuussa 480lediä (kuvia fbssä) ja kaivossa (viime vuonna viritetty) 240lediä, ruusupensaassa 100ledia (monta vuotta sitten laitettu) ja muutamassa tuijassa 20m ledejä kussakin ja se on miehen meilestä ihan max.
Mutta mulla jo siintää mielessä ensi jouluksi laitetaan koirien aitauksen yläreunaan kiertamänn ledinauha. Mies on jo melkein suostuvainen siihen :D :P
Pidän itseäni hyvin maltillisena mutta mieheni on sitä mieltä etten todellakaan ole... ;)
Satu: Viime vuonna oli yksi talon isännän autokin saanut valoverkon päällensä. Harmitti, kun se ehti hävitä ennen kuin ehdin kameran kanssa paikalle.
Pepi: Minäkin mielelläni näkisin jonkun kunnon jouluvaloshown. Mutta kun haluaa olla jouluna kotona, se on hieman vaikeaa. Mutta jos joskus matkustaisin jouluksi johonkin, olisi se sitten varmaan juuri joku tosi jouluinen kohde.
Sammakko-mamma: Automaattisesti oletamme, että valot on talon rouvan intohimo, mutta saattaahan ne olla miehenkin? Meillä ei kumpikaan kaipaa noin valaistua taloa tai halua maksaa siitä syntyvää sähkölaskua. Mutta onhan täällä tätä pimeää ja mustaa, joten jos joku saa tällaisesta valoterapiaa, niin siitä vaan.
Ikkunan takaa avautuu miljoonakaupungin valomeri - juhlistavat joulua tietämättään!
Mutta koska pidän yleensä verhot kiinni, on adventtitähdelle ja parille led-nauhalla paikkansa.
Rouva Noksu
Rva Noksu: Parille on aina paikka. Ehkä yöllä kannattaa hetkeksi avata ne verhotkin ja katsella sitä ikkunan takaa aukeavaa maisemaakin. Kansaa, joka pimeässä vaeltaa, miljoonista valoista huolimatta.
Lähetä kommentti