tiistai 2. toukokuuta 2017

OLIKO PAKKO

Vappuaatonaattona piti hieman miettiä. Oliko pakko ryhtyä paluumuuttajiksi? Turkissa lämpötila oli 26 astetta ja joka paikassa kukkii. Näin sieluni silmit manteli-, luumu-, ja kirsikkapuut  sekä ne miljoonat tulppaanit. Muistin kattoterassin lämpimät laatat. Täällä on vietetty lumisateinen pääsiäinen ja vappuaatonaattona sudittiin kesärenkailla töistä kotiin varsin tylsistyneinä vallitsevaan säätilaan. Näyttää siltä, että ilmastonmuutos tekee Suomen säästä ikuisen Turkin talven. Ei lunta jouluna, mutta pääsiäisenä, vappuna ja ehkä juhannuksenakin kuitenkin? Kylmää, sateista ja märkää vuoden ympäri. Kuka sellaista kestää? 




Toisaalta sitä tulee vähään tyytyväiseksi. Hymähtelee epäuskoisena lehtien yltiöoptimistisille säätiedotuksille ja varautuu pahimpaan. Ja kun vappuna mittari näyttää kymmentä plusastetta ja aurinko paistaa, ei onnella ole rajoja. Sitä ymmärtää, että jokaiseen aurinkoiseen hetkeen kannattaa tarttua ja ottaa siitä kaikki ilo irti. Kyseessähän saattaa olla se kevään tai koko kesän ainut kaunis päivä.




Laajennettu perhe saapui syömään meille vappulounasta. Oli grilliruokaa ja munkkeja. Niiden päälle niin raukea olo, että vuode kutsui vastustamattomasti puoleensa. Mutta entä jos kyseessä oikeasti oli se vuoden ainut kaunis päivä? Tartuttiin siis esikoisen kanssa hetkeen ja käveltiin läpi kevään. Riemua revittiin auringon lisäksi hiirenkorvista, kalamiehistä ja siitä, että kevättakilla oli vain vähän vilu.


Sanoin: "Jos tämä tulee joskus myyntiin, menen asuntonäyttelyyn harkitsemaan sen ostoa."


Kun nyt tuli talonostoista puhe, niin esikoinen kysyi, että jos minulla olisi rutkasti rahaa, jäisinkö minä muka tänne Kotkaan. Päätin jäädä, karseista ilmoista huolimatta. Sillä jos minulla olisi rutkasti rahaa, voisin aina halutessani lähteä muualle hetkeksi lämmittelemään. Skipata ainakin marraskuun, tammikuun ja tällaiset keväät, jotka eivät ymmärrä lämmetä. Karseassa säässäkin Kotka on oma kaupunki. Täältä olen kotoisin ja tänne taidan kuulua.







Nyt paistaa jo toista päivää ja se on kumma miten nopeasti mieliala kohenee auringolla. Miten nopeasti se hyinen kylmyys unohtuu. Minulla on menossa kolmen päivän vapaa. Huomenna on jännittävä päivä, kun ajan esikoisen Helsinkiin pääsykokeisiin. Uusi tilanne meille molemmille.

Sinä päivänä, kun lapsesi on lähdössä,
kun pesän risukasan reuna vähän huojahtelee
sen siinä tepastellessa ja oikoessa lentimiään,
katso ettet sano:
jää kotiin, et sinä vielä osaa mitään.
Sinä päivänä muista-
lähdön ja rohkaisun hetki,
hetki joka ei toistu.

-Veikko Polameri.

Sinä osaat ja voit ja kaiken sinä voit hänessä, joka sinua vahvistaa! Asioilla on taipumus järjestyä ajallaan ja oikeassa paikassa. Luottamuksessa saa levätä. Onnea matkaan, Ainokainen. 

10 kommenttia:

Allu kirjoitti...

Mieluummin kylmässä Suomessa kuin sen autokraatin maassa, jossa sallitaan kuolemanrangaistus ja kielletään jopa Wikipedia.

Jael kirjoitti...

Onneksi vihdoinkin alkaa teillä kunnon kevät takatalvien jälkeen,joita toivottavasti ei enään ilmaannu. Ymmärrän hyvin kaipuusi,etenkin kun tuo talvenne on ollut niin pitkä. Täälläkin on nyt tosi lämmintä ja jakarandapuut kukkii kauniisti. Ihanat nuo hiirenkorvat,eli kohta teillä jo vihertää ja on kunnon kevät. Paljon onnea esikoiselle pääsykokeisiin!

Anonyymi kirjoitti...

Mihin pääsykokeisiin esikoisesi meni?
Tuli itselläni kauhea paniikki,että onko minunkin esikoiseni pääsykokeet jo nyt..ei mielestäni.
Menikö kirjoitukset hyvin?

Airi kirjoitti...

Upeat kuvat Kotkan maisemista. Turkki on kaunis maa ja Istanbul ihana kaupunki. En ole siellä koskaan asunut, mutta aikoinaan rampannut toistakymmentä kertaa lomailemassa. Ja vähän purjehtinut etelärannikolla. Mutta - kuten Allu kommentissaan mainitsi - maa alkaa kyllä henkisesti kaatua pahaan suuntaan. (Ja Suomi tosiaan ehkä on vaihtamassa vuodenaikojaan myös "kehnompaan" suuntaan... vaikka ne kuulemma ovat maamme rikkaus?)

Carola Lehtonen kirjoitti...

Usein olen minäkin miettinyt näitä nykyisiä sääoloja...toivottavasti tyttärenne pääsykokeet sujuivat hyvin. Nauti vapaistasi ja näistä kevätsäistä...ennenkuin taas viilenee, kuten ennustettu jälleen on!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Kaikenlaista hullutteluahan siellä oli koko senkin ajan kun siellä elimme. Mutta silti kukat kukkivat ja aurinko paistoi.

Jael: Lupaa taas kylmenevää. Mutta jo tämä kolmen päivän auringonpaiste on virkistänyt niin, että kestän taas vaikka yhden lumisateen. Eipähän tarvitse vielä miettiä istutuksia, kun en ehtisikään vielä puutarhahommiin. Kohta tosin on pakko, kun ne juhlat lähestyy...

Anonyymi: Kirjoitukset meni hyvin. Tämä oli pääsykokeiden osa 1. Pääosin taitavat pitää ne varsinaiset pääsykokeet kesäkuun puolella.

Airi: Turkissa on kautta aikain ollut päättäjiä, jotka ovat olleet joidenkin mielestä huonoja ja joidenkin mielestä hyviä. Tällä hetkellä siellä on päättäjä, jota puolet kansasta fanittaa ja puolet vihaa. Fanittajien mielestä Turkin henkinen tilanne on parempi kuin pitkään aikaan. Kun tästä päättäjästä aika jättää, tulee ehkä päättäjä, jota ne nykyiset vihaajat fanittaa ja toisinpäin. Summasummarum: Turkin kansa on niin jakautunut, että saa olla aikamoinen tyyppi, joka saisi koko kansan taakseen, muuten kuin pakolla. (Sitähän tämä nykyinen nyt yrittää. Ja niin teki todennäköisesti ne päättäjät ennen häntä.)

Carola: Vaikea oli ollut, mutta katsotaan sitten kun vastaukset tulevat. Me nautimme anopin kanssa kokeen ajan Helsingin lämmöstä. Nyt on vapaat vietetty ja huomenna on tiedossa pitkä päivä töissä.



Petra kirjoitti...

Kylla se kevat tulee sinnekin, taalla on nyt se kevaan ja kesan taiton alku, paivat t-paitakeleja mutta illat viileita ja lampötilaerot aiheuttavat nuhaa ja parskimista. Mutta kaunista on, Turkissa vietetaan tanaan kevatjuhlaa eli Hındrellezia. Ja totta puhut tasta Turkin jakautuneisuudesta, kai se on nyt vasta tullut meille paivanselvaksi kun pitkasta aikaa jakautuneisuudesta karsivat ns. lansimaalaismieliset ( kuten me) mutta aina taalla on tuosta ongelmasta karsitty, kiinnostus oli vain vahaisempaa silloin kun karsijöina olivat ne muut.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Ja sekin on kai luonnollista, että pitkään painoksissa olleet nyt antavat takaisin kaikkien niiden vuosien edestä? Inhimillistä, mutta niin se koston kerre kasvaa ja voimistuu. Nyt olemme saaneet nauttia muutamasta kauniista keväisestä päivästä, joten kestämme taas tuleviksi päiviksi luvatut räntäsateet...

MatkaMartta kirjoitti...

Ikuinen Istanbulin talvi ei kyllä oikein vastaa ideaalikuvaa syksystä, keväästä saati sitten talvesta. Täällä on nyt päivisin siinä 25-30 asteen välillä, mutta yö vielä viilenee. Kohta sitten onkin jo kunnolla kuuma - liiankin. Toivotaan että kevät saapuuu pian sinnekin. Ihanaa kesän odotusta!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: ideaalikuvat antaa kuule vähän odottaa itseään. Mutta nyt on muutaman päivän ollut aurinkoista ja vain vähän vilakkaa, joten ei ihan jatkuvaa Istanbulin talvea kuitenkaan. Enkä kaipaa mitään helteitä, todellakaan. Muistan kyllä kyllin hyvin Istanbulin läkähdyttävän heinä-elokuun. Mutta kyllä me pitkän pimeän talven jälkeen olisimme ansainneet paljon aurinkoa ja sellaisen yli 20 asteen lämmön.