Elämän hyviä asioita: hetki perjantain siivouksen jälkeen. Herätä ilman herätyskelloa. Aamukahvit pedissä ilman kiirettä mihinkään. Hento savun tuoksu, kun sauna on lämpenemässä. Keittiöstä tuleva ruoan tuoksu nälkäisen nenään. Tieto siitä, että huomenna saa nukkua pitkään. Suoretki lauantain ratoksi pikkuväen kanssa.
Tukiperheviikonlopuksi povattiin kaunista säätä. Onhan täällä ihan lämmintä, mutta helteitä ei näy. Ajaessamme kohti Valkmusan suota, oli sateen mahdollisuus silminnähtävissä. Ei satanut kuitenkaan, vaan saatiin kiva suoretki. Pienet pojat eivät olleet ikinä täällä käyneetkään ja tykkäsivät kovin juoksennella pitkospuilla. Kukaan ei pudonnut suonsilmään, joten onnistunut retki senkin puolesta. Sankoa kannettiin huvin vuoksi. Sieniä oli vaikka kuinka, mutta ei oltu varmoja niiden syömäkelpoisuudesta, joten jätettiin ne suolle.
Viihdyn suolla. Pidän sen värimaailmasta, joka näin syksyn väreissä pääsee erityisen hyvin oikeuksiinsa. Punaista, okraa, vihreää ja ruskeaa. Tuoksut on laimeammat, hiljaisuuden katkoo vain lasten äänet. Milloin on eväshetki?
Esikoinen ajaa meidät suolle ja takaisin. Kiertää lenkin kolmesti sillä aikaa, kun me suoritamme yhden kierroksen. Meidän täytyy näet pysähdellä: eväitä syömään, tutkimaan sieniä ja kasveja, kuvaamaan, ihastelemaan, leikkimään. "Onpa reippaita lapsia, kun kukaan ei yhtään kitise", sanon. "Ei tietenkään, kun oli niin hyvät leikit", vastaa porukan pienin. Ja hevosella pääsee.
Automatkan voi hyödyntää, kun ei itse aja. Yllättäen pystynkin kutomaan autossa, vaikka lukeminen aiheuttaa pahoinvointia. Sukatkin valmistuvat syksyn väreissä ja maastoutuvat hyvin ohi kiitävään maisemaan:).
Kotipihan omenapuu tuntuu olevan ehtymätön. On paistettu omenahyvää, leivottu piirakkaa, tehty omenahilloa ja mummo on surautellut mehuakin. Reissun päätteeksi kerään taas kulhollisen. Mitähän tällä kertaa tekisi? Hyviä ja nopeita omenareseptejä otetaan vastaan, sillä toinen puu ei ole vielä päässyt edes kunnolla vauhtiin.
Keskiparveke on saanut kukkalaatikot, lopultakin<3.
Sauna on lämmin. Mummo on tuonut sämpylöitä ja karjalanpiirakoita iltapalaksi. Kohta kylvetään ja syödään. Peitellään pikkumiehet "omaan huoneeseensa" ja luetaan iltasadut. Tuntuu ihanan lauantaiselle. Kaksi seuraavaa viikonloppua olenkin töissä, joten nautitaan tästä hetkestä sitten sitäkin hartaammin. Mukavaa viikonloppua myös sinulle!
14 kommenttia:
Ihana hyvan mielen postaus. Kauniit on teilla nyt syksyn varit, syyskuu taitaa olla kiva kuukausi vahan joka paikassa. Tuli niin ikava saunaan etta nyt sita korvaava jonkunlaista höyryhuonetta on alettava etsia taalla. Omenat sattuvat minusta hyvin kanan kanssa, vaikka ihan kanasalaattiin tai sitten uuniruokaan lohkoina persikan ja kanan seka kerman kera.
Oi, minäkin olen soiden suuri ystävä! Kävinkin sellaisella (aika isolla vielä) joskus viime kuussa. Ja myös putosin suohon. :-) Oliko Valkmusan suo pitkänkin matkan takana?
Suoretket ovat aivan ihania, etenkin jos tajuaa ottaa eväät mukaan! Lapsuudesta muistan että etenkin eväsretket oli niitä parhaita.
Ihanan väristä lankaa sinulla, taitaa olla sienan ruskeaa nimeltään :D
Omppuja meilläkin on -liikaakin. Oletko kokeillut laittaa viipaleita kastikkeen joukkoon? Antaa kivaa makua ja raikkautta myös ruoanlaitossa.
Ihana lauantain retki teillä.
Siskoni kuivatti uunissa pellillä ohuehkoja omenalastuja. Laittoi lastut lasipurkkiin, josta niitä oli kiva napostella. Omenasipsejä!
Petra: Ruska ei ole päässyt vielä vauhtiin, mutta syksyn värejä alkaa löytymään sieltä ja täältä. Minä kaipasin Turkissa aina saunaa, sillä INHOAN suihkussa käymistä. Koska paleltaa. Saunassa en jaksa olla kovissa löylyissä enkä pitkään. Vain sen verran, että lämpeän suihkua varten. Saunan jälkeinen lämpö kestää kehossa pitkään. Tänään olin rannassakin uimavahtina saunomisen välillä. Ei ollut kylmä, vaan ihana ilta ja taivas kaunis kuin mikä.
Satu: Valkmusa on Pyhtäällä, eli meiltä sellainen vajaa puolituntia Helsinkiin päin. Voit yhdistää suokäynnin siihen, kun ajatte meille kylään:). Googleta Valkmusa, niin tulee osoite siihen mihin autot voi jättää.
Matkatar: Lasten kanssa pitää aina olla eväät, tai muuten menee pieleen:). En muista langan värin nimeä. Minusta se on kyllä okra tai oranssi ennemmin kuin ruskea. Sellainen väri, jota en itse osaisi käyttää, mutta joka on silti hyvin hyvin kaunis. Olen kutonut nyt monet sukat ja meinaan niitä kaupitella jossakin jossakin välissä. Meillä on sukkia ihan yllin kyllin jo käytössä:).
Petra ja Matkatar: Kiitos omppuvinkeistä. Täytyypä yrittää ujuttaa johonkin ruokaan tai etsiä joku omenakastike-ohje.
Raija: Meidän mummokin tekee noita kuivattuja omenoita. Niinkin voisi tehdä.
Ihana retki teillä,ja kauniit syksyn värit jo kuvissa:) Ja onpa hieno tuo mitä kudot,olen niin peukalo keskellä kämmentä sellaisessa-Pari vuotta sitten putosin suohon kun olin mustikoita poimimassa,puoli kroppaa vajosi syvyyteen.Onneksi en ollut yksin,en tiedä miten olisin päässyt muuten pois.Ihanaa viikonloppua teille:)
Omenaremmejä.Teen omenasosetta,laita ohuena kerroksena uunipellille ,voidellun leivinpaperin päälle,kuivata uunissa noin 60 asteessa,uunin oviluukku hieman raollaan,kunnes seos kuivunut.Leikkaa siitä sitten remmejä,nam:)
Jael: Sinä annoit meille omenaremmejä, kun tavattiin. Olivat HYVIÄ. Tuota minä joskus vielä kokeilen, kiitos ohjeesta. Minulla on hirmuinen neulomisbuumi ja opettelen uusia malleja sitä mukaan kun saan käsiini. Sen vuoksi sukkia on yli omankin tarpeen;).
Kauniit kuvat suoretkeltänne, täällä on sunnuntai aamu sumuinen, mutta veikkaan, että päivästä tulee kaunis ja lämmin.Pitää ulkoiluttaa kameraa ja itseään;) Luonnosta pitävänä on jäänyt hyvin mieleen joku yläasteen suoretki, josta tykkäsin kovasti, tänä kesänäkin mieli teki suolle kuvaamaan kaunista tupasvillaa, se retki ei kylläkään toteutunut.Luulenpa, että lapsille jää hieno muisto evässuoretkestänne, jota sitten aikuisenakin muistella!
Carola: Jos pääsisikin joskus suolle kuvaamaan sumun. Mutta on se sen verran pitkän matkan takana, että vaatisi aika lailla viitteliäisyyttä:). Tosin olisi kai täällä jotain soita lähempänäkin, mutta ei niitä pitkospuita.
Voi ihanuus! Voin miltei tuntea suon tuoksun. Ja pitkospuut - ah! Mikään retki ei voi olla ikävä, jos siihen sisältyy pitkospuilla kävelyä.
Paljon onnea vielä,toivottavasti oli oikein mukavat synttärit:)
Oi että mitkä kuvat ja ihana teksti. Voi ihan aistia lauantai-fiiliksen ja muistan myös lapsuudesta monenmoisia metsäreissuja. Itse kävin tänään etsimässä täältä myös "metsän".
Hurmioitunut: Ihan totta. Pitkospuita on vaikea yhdistää mihinkään huonoon tai ikävään:).
Jael: Synttärit on siis huomenna, mutta juhlittiin tänään. Mukavasti meni, kiitos.
MatkaMartta: Toivottavasti löysit hyvän metsän:).
Lähetä kommentti