lauantai 17. syyskuuta 2016

YLLÄTYS

Miehen sisko siirtyi tällä viikolla aikuisen naisen ikään. Pyöreitä vuosia on nyt juhlittu eri tavoin. Eilen oli vuorossa yllätys naisten kesken. Yksi meistä kävi piirtämässä merkit katuun ja jätti kartan, jonka avulla niitä seurata. Odottelimme Höyrypanimon takana maljojen ja kukkien kanssa sankaria. Maljojen ääressä jo päästiin pohtimaan nelikymppisen naisen elämää. Olemme kaikki ikähaitarilla 38-45-vuotta. Naisia parhaassa iässä, tietenkin.



Sankari on osannut tulkita merkkejä ja saapuu paikalle.



Minä olen aina elänyt mielestäni elämäni parasta aikaa. Jokainen ikä on ollut kiva ikä. Nyt hakiessani töitä, aloin ymmärtämään, että saatan kohta jo joutua ikärasismin kohteeksi. Viimeistään tässä iässä olisi hyvä saada vakituinen paikka, sillä kohta saatan olla työnantajan mielestä liian vanha? Oikeasti nelikymppisen naisen luulisi olevan työnantajalle ihan parasta mitä on tarjolla. On kertynyt elämänkokemusta ja alkaa olla sinut itsensä kanssa. Tietää mitä osaa ja on vielä varsin oppimiskykyinen kaiken uuden suhteen. Lapset ovat suurimmalla osalla jo koulussa ja pikkulapsisairastelut on takanapäin. Oma kroppa on vielä voimissaan, eikä tarvitse sairaslomailla senkään vuoksi.





Meitä oli työnvaihtajia, uudelleen kouluttautuneita, useamman vuoden samassa paikassa työuraa tehneitä. Oli työhön innokkaasti suhtautuvia naisia, joista itse varmasti palkkaisin kenet tahansa. Olemme myös äitejä, vaimoja, siskoja. Eri elämänvaiheissa toisiimme törmänneitä. Ja nyt meitä yhdisti tämä ihana kälyni, jota saimme olla juhlimassa. Hyvä kun synnyit, muuten olisi nämäkin kekkerit jääneet välistä!


Maljojen jälkeen saatiin yllätysnumero, kun juhlakalun veljet ajoivat ohi laiturin:).



Juhlamme jatkuivat juuri kunnostetulla ja yleisölle avatulla Kotkan klubilla. Paikka oli minulle entuudestaan ihan tuntematon. Ilmeisesti se oli aikanaan sellainen herrain kerho, joka rapistui vuosien myötä melko nuhruiseksi paikaksi. Seisoi pari vuotta tyhjillään ja heräsi nyt taas henkiin innokkaan omistaja-pariskunnan toimesta. Heidätkin illan aikana tavattiin ja kuultiin, että kaikenlaista viritelmää paikan suhteen riittää. Hotellia yläkertaan, toimitiloja alakertaan. Jazzia, salakapakkaa ja hyvää ruokaa. Tila oli kunnostettu todella kauniiksi. Ruoka ja tunnelma oli hyvä. Toivon todella, että paikka saadaan kannattamaan.






Pöydän ääressä viihdyttiin pitkällä kaavalla. Oli elävää musiikkia ja monta asiaa mielessä jaettavaksi. Mietittiin jo, että millä verukkeella voitaisiin ottaa uusiksi. Suunnittelin myös, että tänne on pakko tuoda tuo mies joku kerta syömään. Palvelu pelasi, mutta mikään pikaruokaravintolahan tämä ei ole.






Ilta pimeni. Lautaset tyhjenivät. Tilattiin jälkiruoat. Pohdittiin tätä kotikaupungin tilannetta ja sen ravintolatarjontaa. Korkeat työttömyysluvut ja kaikki ne lopettaneet ravintolat. On mukavaa, kun joku uskaltaa silti yrittää. Meidän perhe käy kovin harvoin ulkona syömässä. Tämän hintaluokan ravintoloissa kuvittelen meidän käyvän erityisissä tilanteissa miehen kanssa. En tiedä osaisivatko meidän lapset nähdä pitkään haudutetun karitsan ja minttusuklaakastikkeen arvoa? Menisivät ehkä mieluummin pizzalle tai Heseen? Minä kyllä näen tämän arvon, mutta tili ei kestä tiheää ulkona syömistä. On silti mukava tietää, että tällainen paikka on olemassa juhlahetkinä. Hinta ja laatu olivat hyvässä suhteessa keskenään.






Monia vuosia, armorikkaita vuosia, monia armorikkaita vuosia kälylle! Tuokoon tulevat vuodet juhlan aiheita, arjen iloja, monia yhteisiä hetkiä. Yllätyksiä ja ennalta-arvattavia hetkiä. Olette rakkaita<3. Kiitos myös tämänpäiväisestä. Ei jäänyt tarjoilut eilisen varjoon:). 

ps.Tämä ei ollut maksettu mainos. Kunhan kerroin. Tervemenoa Kotkan klubille testaamaan ihan itse.

18 kommenttia:

anumorchy kirjoitti...

Hieno juhlapaikka! Toivotaan etta jatkavat hyvalla menastyksella!

Sita tosiaan ihmettelen miten jo 40-50v voi olla niin vanha ettei toihin haluta. Sehan olisi todella ihan paras ika, varsinkin naiselle. Vauvat jo saatu isoiksi ja uusia ei tulossa, ihan mahtavaa tyoaikaa. Kokemusta ja tietoa ja viela voimia ja intoa uuttakin oppia.

A kirjoitti...

Todella puhutteleva ja hieno tarina, kiitos Mine! Onnittelut sankarittarelle!

♥♥

Jael kirjoitti...

Järjestittepä hienon yllätyksen kälyllesi:) En minäkään tajua tuota ikärasismia,koin sitä viimeksi viime vuonna yhdessä haastattelussa

Hurmioitunut kirjoitti...

Ihana tapa yllätää! ♥ Tuollaisia ystäviä pitäisi olla kaikilla. Kaunis juhlapaikka. Ja minusta tuollaisissa kalliissa (tai vaikka vähän vähemmänkin kalliissa) paikoissa pitää nimenomaan käydä harvoin, jotta niissä säilyy se erikoisuus.

Satu kirjoitti...

En tuommoista Kotkan klubia muistakaan. Tosin silloin kun nuorena opiskelijana Kotkassa asuin, ei tullut juurikaan käytyä ulkona syömässä. Muuta kuin makkaraperunoita. :-D

Anonyymi kirjoitti...

Luin ja ajattelin "jospa kuvaaja itsekin näkyisi jossain kuvassa. Ja lopuksi, siinä olit, haarukka ja veitsi käsissä. Sinähän et vanhene ollenkaan!!
Hieno juhlapaikka!
Hyvää tulevaa viikkoa ja arkea!
tv kaijjaanilainen

Paluumuuttajatar kirjoitti...

anu: Nykyään pitäisi olla nuori, nätti, ahkera, luova ja omata runsaasti kokemusta. Aika mahdoton yhtälö, jos minulta kysytään.

Aili: Jokainen ihminen on tarinan arvoinen.

Jael: Minä en ole vielä kokenuts suoranaisesti, mutta ilmeistähän se on. Jos Suomessa jäät työttömäksi viidenkympin korvilla, on vaikeaa työllistyä enää.

Hurmioitunut: Sepä se. Sehän se juhlan tekee, että se ei ole jotakin sellaista mitä aina arkenakin tekisi. Tämä oli minusta sellainen juhlapaikka. Toki sellainenkin, joka tekisi arjesta juhlan:).

Satu: En minäkään muista. Ja mieskin kysyi kuvat nähdessään, että missä ihmeessä tämä oikein on. Ilmeisesti siis sellainen tietyn porukan paikka. Minun nuoruuteni ravintolat Kotkassa oli Sanremon pizza puoliksi ja Keittiöruudun makkaraperunat:D.

Kajjaanilainen: En osaa olla kuvissa ja olen useimmiten tyytymätön minusta otettuihin kuviin. Tässäkin näytän mielestäni lihoneelta. Siksi pysyttelen mieluummin siellä linssin toisella puolella. Aika tosin armahtaa. Nyt kun teen reissua viiden vuoden takaa, pystyn laittamaan albumiin kuvia itsestäni ja olen niihin jopa tyytyväinen. Ainakin parempi kuin nyt:D Tästä voisi joskus tehdä blogitekstin. En tietenkään mieti täällä omaa ulkonäköni päivät pääksytysten, mutta selvästi se on se osa elämässäni, jonka kanssa en ole sinut. Luonnossa vielä käy, mutta kuvissa: hui hirveä. Aina on joku tyhmä ilme, kroppa lysyssä, kaksoisleuka, lihavan näköinen tai jotain muuta. Mutta ei se mitään. Vuonna 2020 kun katson tätä, se varmaankin on jo ihan kiva kuva.D.

Anonyymi kirjoitti...



Vinkki! Sinulle sopisi otsatukka ja pitempi polkkatukka.
Nuorenisit hetkessä = )

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos vaan ystävällisestä vinkistä. Ei kiitos otsatukalle, olen kokeillut monet kerrat, mutta en tunnista itseäni siinä. Enkä osaa pitää hiuksia auki.

Anonyymi kirjoitti...

Olet ihan hyvä sellaisena! :) Haluan sanoa ettei se ollut minä anonyymi, joka ehdotti sinulle otsatukkaa ;) Olen tottunut näkemään sinut juuri tuollaisena. Güzelsin!

kaijjaanilainen

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ihanan ylläri; juhlat olitte kälyllesi järjestäneet, kiva tapa muistaa ja hemmotella!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kajjaanilainen: En minä ajatellutkaan, että se olisit sinä:).

Carola: Kiva iltahan se oli. Hemmottelu ei ole meille kenellekään pahaksi.

Leena Lumi kirjoitti...

Kiitos vinkistä<3 Jos me Kotkaan tulemme, syömme tuolla!!!

Mikä upea käly!

Ison firman työottajana toimineena olen pähkäillyt noita mainitsemiasi asioita paljonkin. Sieltä toiselta puolelta katsottuna työnantajalle ei pitäisi olla riski palkata 40+ naista, hehän ovat parhaissa voimissaan ja lapsien sairauksista ja pitkistä äityslomista jo vapaita. Voivat antaa työlle ison panoksen. Päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen on paljon ajanut 50+ naisten työllistymistä ja kehunut juuri, mikä voima-arsenaali he ovatkaan.

Henkilökohtaisesti koin ainoan ikäkrisiini kun täytin 40, mutta kun tätyin 50 vee, olin vahvimmillani kaikessa. Sitä samaa toivon teille<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Suosittelen. Ja syön toivottavasti itsekin vielä useampaankin kertaan:).

Hyvä Anna-Liisa! Löytää väsähtäneiden ja uraansa tippuneiden seasta ne innokkaat, tarmokkaat ja oppimishaluiset aikuiset naiset ja miehet, on varmasti työpaikan voitto. Siinä mielessä tämä pätkätyöaika on myös mahdollisuus. On pakko kehittää itseään, aloittaa uudestaan, ottaa selvää, kehittää itseään ja työtään, eikä tuudittautua siihen, että tässä saan olla eläkkeeseen asti, vaikka hoitaisin hommani hieman huonomminkin. Hyviä ja huonoja työntekijöitä on kaikissa ikäluokissa. Myös kaikissa ikäluokissa on omat mahdollisuudet ja hyvät puolet. Toivottavasti se nykyisillä työmarkkinoilla vielä ymmärretään.

MatkaMartta kirjoitti...

Ihana ylläri! Tuollaiset on kyllä ihan parhaita. Paikat myös upeita! Kai se Kotka on pakko joskus tulla katsastamaan ;)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: yhdessäolo on parasta. Onneksi meillä on jo suunnitelmissa seuraava yhteinen illanistujainen:). Ja PAKKO on tulla, ei siitä pääse mihinkään.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Paluumuuttajar ylläri-illan kuvista ja tästä hienosta blogista. Sekä tietysti myös yhteisestä illasta.<3 Tästä jäi upea muisto, joka lämmittää pitkään!Ï Ihana ilta ja ihanat naiset koolla! Kiitos onnitteluista. <3
Halauksella, KÄLY

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Käly: Ja huomenna jatketaan:D.