Kotkassa vietetään parasta aikaa Meripäiviä. Ilma on paikoin suosinut juhlia ja paikoin sitten taas ei. Kävimme katsomassa perinteisesti avajaisparaatin torstaina. Siitä ei ole ainuttakaan kuvaa, koska jouduimme ensiksikin ruuhkaan. "Katsokaa, täällä on ihan oikea ruuhka. Kotkassa!" hihkui kolmonen, kun juutuimme Hyväntuulentien autojonoon. Ehkä hänestä tuntui kotoisalta, kun matelimme sitä muutamaan kilometriä ihan valehtelematta puoli tuntia? Paraati pääsi jo alkuun, kun jätin perheen lopulta tien viereen ja lähdin itse etsimään parkkipaikkaa. Löytyihän sellainen lopulta silloin, kun paraati oli jo mennyt. Onneksi muut ehtivät sen nähdä! Kuopuksen jumppajoukkue voitti ilmeisesti paraatin parhaimmain palkinnon. Hipsi vettä, mutta väkimäärän paljoudesta päätellen suomalaiset eivät ole sokerista.
Sen koommin emme ole ehtineet Meripäiviä ihmettelemään. Täytynee siis kysyä, että miksi mennä Meripäiville, kun voi esimerkiksi lopultakin käydä pesemässä keittiön ja eteisen likaiset matot läheisellä matonpesupaikalla? Muiden juhliessa ja sään melkein suosiessa saadaan kuopuksen ja kolmosen kanssa matot pestyä alta aikayksikön. Pesupaikan mankeli on ihan onnen omiaan näiden Turkin tuliaisten kanssa.
Minulla tätä kesälookkia sitten löytyy joka kuvaan. Pitäisiköhän käydä muotibloggariksi:D?
Isäntä miettii, että miksi mennä Meripäiville, kun voi kärrätä soraa, kiskoa tiilejä irti seinästä, alustaa terassille paikkaa, paikata kellarin seiniä tms. Tekee hurjan pitkää päivää. Herää öisin miettimään, että kuinka se betonivalu nyt menisikään ja pitää siippaakin valveilla pohdinnoillaan. Ja huolihan tarttuu. Minä lähinnä murehdin sitä, että kuinka saadaan rahat riittämään, kun projekti vain paisuu ja paisuu… Oikeasti minulla on kyllä luottoa Korkeampaan. Jotenkin ne asiat ovat aina järjestyneet. Rahatkin mitä merkillisimmin riittäneet. Tälläkin kertaa? Aamen.
Tässä pitäisi parin viikon päästä olla terassi. Tai sitten ei?
Kuopus miettii, että miksi mennä Meripäiville, kun voi ratsastaa pitkin pihoja. Nythän täällä esteitä riittää!
Kasvimaalla kukoistaa. Ehkä minussa piilee sittenkin joku puutarhuri tai sitten kaikki on tämän kummallisen kesän syytä? Perunanvarret kaatuilee pitkää pituuttaan. Kesäkurpitsa pukkaa satoa ja kukkaa. Tomaateissa, omenapuissa ja herneissä on paljon potentiaalista syötävää. Harrastan kasvimaatutkailuja päivittäin. Aina yllätyn iloisesti. Näkyy se kasvunihme nuorisoakin kiinnostavan. Miksi mennä Meripäiville, kun voi tutkia, että onko kesäkurpitsat kypsyneet?
Sveitsiläinen vieraamme kehui kesäkurpitsan kukkia herkulliseksi. Sisään kala ja paistetaan pannussa. En ole kokeillut, vielä. Onko joku muu? Sen sijaan olen testaillut muita uusia ruokareseptejä ja sen johdosta olen kyllä ihan tyytyväinen itseeni.
'
Jos totta puhutaan, meillä on hieman syyllinen olo ja paha mieli siitä, että lasten kesä menee tämän projektin ehdoilla. Isä ei kerkeä ja äiti ei ehdi. Ovat raukat saaneet olla kärräämässä, kantamassa tai olla liian paljon itsekseen. Toisaalta yllättäviä yhteisiä hetkiä syntyy, kuten vaikka tänään. Mies oli kehoittanut kuopusta rakentamaan seinien tiilistä grillin, jossa voisimme polttaa oksia, seinän välistä löytynyttä vaneria ja muuta palavaa roskaa. Tyttö oli tehnyt työtä käskettyä ja tällainen tekele ilmestyi keskelle pihaa. Täytti tehtävänsä hienosti ja lopuksi piti tietysti paistaa hiilloksessa makkarat.
Veikan kanssa rakensivat myös penkin grillin eteen:).
Ehkä me joskus muistelemme lämmöllä tätäkin salaojakesää, jolloin pihalla oli kuopuksen itse tekemä grilli ja pimenevässä illassa paistettiin makkarat? Ja huomenna meillä on kyllä tarkoitus lasten kanssa ehtiä vähän niitä Meripäiviäkin katsomaan, vaikka isännän täytyykin jatkaa täällä pihamaalla. Ehkä saan muutaman kuvan otettua teillekin siitä toisenlaisesta tunnelmasta?
8 kommenttia:
Kyllapa kasvimaa kukoistaa, vau! Ihan varmasti lapset tykkaavat remonttitouhusta ja muistelevat sita myöhemmin lammölla. Meillakin menee tama kesa vahan muilla kuin lapsen ehdoilla, kiiretta pukkaa mutta paaasia etta saadaan olla yhdessa. Voimia terassihommiin!
Täälläkin on matot saatu pestyä...tosin ulkokuivausta ei tuo sää suosinut...mutta onneksi on pesutupa ja siellä isot kuivaushuoneet:)
Kasvimaasi on upea...täällä peruna näyttää samalta muu sitten ei ihan samalta...jostakin syystä edes tilli tai salaatti ei juuri itämistä suuremmaksi ole kasvanut??No ehkäpä sitten ensi vuonna??
Minulla alkaa työt maanantaina..ja kyllä on viiden vkon loma tehnyt tehtävänsä...tuntuu että asioita on tullut tehtyä ja saanut levättyä sekä nautittua ja ei harmita loman loppuminen.
Yhteinen tekeminen hoituu teillä ihan hienosti arkisissa puuhissa olen sitä mieltä ettei vanhempien tulekaan olla ohjelmatoimistoja lapsilleen ja koittaa koko ajan järjestää ohjelmaa vaan yhteinen aika voi olla ihan sitä arkea ja sen touhuja sitten silloin tällöin on toki kivaa järjestää jotakin extra kivaa:)
Hauskoja Meripäiviä!!
Ymmärrän huolesi lasten kesäloman "menettämisestä", mutta tietyllä tavalla luulen, että tämä voi olla yksi niistä kesistä, joka jää voimakaimmin mieleen, ainakin sitten vanhemmiten. Yhdessä tekeminen, tässä ei ole edes enää yhdessä tekemisen MEININKIÄ vaan tämä on ihan oikeaa YHDESSÄ OLEMISTA. Vaikka työn kautta, niin silti kaikki huhkitte yhteisen päämäärän eteen. Muistan itse lapsuudesta, että esim. syksyn marjojen poiminta oli aika ajoin ärsyttävää ja tylsää puuhaa, mutta nyt nuo hetket tuntuvat hyviltä, koska se oli yhdessä olemista, ilman ulkoisia ärsykkeitä, (nykyisin elektroniikka), mutta tuolloin sai keskustella ja tehdä yhdessä, oikeasti.
Toivon (ja tiedän) että terassi valmistuu ajoissa.
Hienolta näyttää kasvimaa!
Minä olen maatilalta kotoisin ja lapsuuden kesistä muistan päivät heinäpellolla, porkkanamaata perkkaamassa jne. Sitten töiden jälkeen mentiin uimaan tai grillattiin tai tehtiin lättyjä. Onnellisena muistan kesät, vaikkei kierretykään ympäri Suomen ja käuyu joka kesä kaikissa huvipuistoissa. Ehkä ensi kesänä on vähän enemmän aikaa teilä vanhemmillakin tai ehkä Suomen kesä hellii teitä vielä elokuun lopussakin ja antaa vielä lämpimiä viikonloppuja.
Edelleen tsemppiä remppaan ja terkkuja!
Voimia ja kärsivällisyyttä toivon teille kaikille! Lopussa kiitos seisoo...varmasti. Lasten on hyvä oppia ja nähdä yhteistä puurtamista. Se monelta puuttuu. Eipä ole helteetkään vieneet teiltä voimia. Muistattehan pitää lepopäiviä...mieskin?!
Susku
Vauhtia riittää ja jälkeä syntyy niin kuin entisaikaan heinäpellolla..;)
Muistakaa nauttia elämästä kiireittenne keskellä! ♥♥
Teistä on tainnut tulla jo "oikeita" kotkalaisia, kun eikös kotkalaisilla ole aina tapana pakoilla Meripäiviä. :-)
Petra:Tällä hetkellä kukaan ei enää tykkää remppahommista, mutta ei auta muu kuin jatkaa! Ehkä jälkikäteen aika kultaa tämänkin rempan muiston, sillä huomasin vastikään, että en enää yhtään ole muistellut vessarempan vaivoja:).
Kirsi: Minulla työhön paluu on kahden viikon päästä ja en ainakaan vielä koe olleeni levännyt. Päinvastoin. Onneksi sinulla on mennyt oman lomasi suhteen paremmin.
Minä olen samaa mieltä tuosta ohjelmatoimistona olemisesta, mutta olisihan kuitenkin tärkeää viettää yhteistä aikaa.
Hurmioitunut: Marjaankaan ei ole keretty. Anoppi oli tänään käynyt katsomassa ja mustikoiden suhteen ei vielä ole kiirekään. Katsotaan siis, että löytyisikö jostakin voimat ja aika poimimiseen.
MatkaMartta: Ja onneksi tämä perhe ei katoa kesän loputtua. Voidaan syksyn pimeinä iltoina kokoontua sitten enemmän yhteen.
Susku: Sunnuntait pyhitetään levolle. Huomenna se tarkoittaa ajomatkaa Sastamalaan ja takaisin kakkosta katsomaan hänen rippileirilleen. On siis vierailupäivä.
Aili: Sillä jatkaa kummasti, kun näkee työn etenevän. Ja niinä päivinä kun ei oikein etene, on motivaatiota kaivettava jostakin ihan muualta.
Satu: Niinhän se taitaa olla. Mutta kyllä me tänään siellä käytiin lasten kanssa.
Lähetä kommentti