Kotkassa vietetään parasta aikaa Meripäiviä. Ilma on paikoin suosinut juhlia ja paikoin sitten taas ei. Kävimme katsomassa perinteisesti avajaisparaatin torstaina. Siitä ei ole ainuttakaan kuvaa, koska jouduimme ensiksikin ruuhkaan. "Katsokaa, täällä on ihan oikea ruuhka. Kotkassa!" hihkui kolmonen, kun juutuimme Hyväntuulentien autojonoon. Ehkä hänestä tuntui kotoisalta, kun matelimme sitä muutamaan kilometriä ihan valehtelematta puoli tuntia? Paraati pääsi jo alkuun, kun jätin perheen lopulta tien viereen ja lähdin itse etsimään parkkipaikkaa. Löytyihän sellainen lopulta silloin, kun paraati oli jo mennyt. Onneksi muut ehtivät sen nähdä! Kuopuksen jumppajoukkue voitti ilmeisesti paraatin parhaimmain palkinnon. Hipsi vettä, mutta väkimäärän paljoudesta päätellen suomalaiset eivät ole sokerista.
Sen koommin emme ole ehtineet Meripäiviä ihmettelemään. Täytynee siis kysyä, että miksi mennä Meripäiville, kun voi esimerkiksi lopultakin käydä pesemässä keittiön ja eteisen likaiset matot läheisellä matonpesupaikalla? Muiden juhliessa ja sään melkein suosiessa saadaan kuopuksen ja kolmosen kanssa matot pestyä alta aikayksikön. Pesupaikan mankeli on ihan onnen omiaan näiden Turkin tuliaisten kanssa.
Minulla tätä kesälookkia sitten löytyy joka kuvaan. Pitäisiköhän käydä muotibloggariksi:D?
Isäntä miettii, että miksi mennä Meripäiville, kun voi kärrätä soraa, kiskoa tiilejä irti seinästä, alustaa terassille paikkaa, paikata kellarin seiniä tms. Tekee hurjan pitkää päivää. Herää öisin miettimään, että kuinka se betonivalu nyt menisikään ja pitää siippaakin valveilla pohdinnoillaan. Ja huolihan tarttuu. Minä lähinnä murehdin sitä, että kuinka saadaan rahat riittämään, kun projekti vain paisuu ja paisuu… Oikeasti minulla on kyllä luottoa Korkeampaan. Jotenkin ne asiat ovat aina järjestyneet. Rahatkin mitä merkillisimmin riittäneet. Tälläkin kertaa? Aamen.
Tässä pitäisi parin viikon päästä olla terassi. Tai sitten ei?
Kuopus miettii, että miksi mennä Meripäiville, kun voi ratsastaa pitkin pihoja. Nythän täällä esteitä riittää!
Kasvimaalla kukoistaa. Ehkä minussa piilee sittenkin joku puutarhuri tai sitten kaikki on tämän kummallisen kesän syytä? Perunanvarret kaatuilee pitkää pituuttaan. Kesäkurpitsa pukkaa satoa ja kukkaa. Tomaateissa, omenapuissa ja herneissä on paljon potentiaalista syötävää. Harrastan kasvimaatutkailuja päivittäin. Aina yllätyn iloisesti. Näkyy se kasvunihme nuorisoakin kiinnostavan. Miksi mennä Meripäiville, kun voi tutkia, että onko kesäkurpitsat kypsyneet?
Sveitsiläinen vieraamme kehui kesäkurpitsan kukkia herkulliseksi. Sisään kala ja paistetaan pannussa. En ole kokeillut, vielä. Onko joku muu? Sen sijaan olen testaillut muita uusia ruokareseptejä ja sen johdosta olen kyllä ihan tyytyväinen itseeni.
'
Jos totta puhutaan, meillä on hieman syyllinen olo ja paha mieli siitä, että lasten kesä menee tämän projektin ehdoilla. Isä ei kerkeä ja äiti ei ehdi. Ovat raukat saaneet olla kärräämässä, kantamassa tai olla liian paljon itsekseen. Toisaalta yllättäviä yhteisiä hetkiä syntyy, kuten vaikka tänään. Mies oli kehoittanut kuopusta rakentamaan seinien tiilistä grillin, jossa voisimme polttaa oksia, seinän välistä löytynyttä vaneria ja muuta palavaa roskaa. Tyttö oli tehnyt työtä käskettyä ja tällainen tekele ilmestyi keskelle pihaa. Täytti tehtävänsä hienosti ja lopuksi piti tietysti paistaa hiilloksessa makkarat.
Veikan kanssa rakensivat myös penkin grillin eteen:).
Ehkä me joskus muistelemme lämmöllä tätäkin salaojakesää, jolloin pihalla oli kuopuksen itse tekemä grilli ja pimenevässä illassa paistettiin makkarat? Ja huomenna meillä on kyllä tarkoitus lasten kanssa ehtiä vähän niitä Meripäiviäkin katsomaan, vaikka isännän täytyykin jatkaa täällä pihamaalla. Ehkä saan muutaman kuvan otettua teillekin siitä toisenlaisesta tunnelmasta?
