Iltapimeässä töiden jälkeen kävelen hautausmaalle yksin. Siinä konkretisoituu se tosiasia, että siitä ensimmäisestä perheestäni ei ole ketään muuta jäljellä. Isän hauta on pimeä ja kasvaa rikkaruohoa. Yksinäinen kynttiläni tuo heikosti valoa. Äidin haudalla on asiat paremmin. Kynttiläni pääsee toisen viereen ja valaisee siistit istutukset. Minua ei kannata niistä kiittää. Pyhäinpäivä on illassa. Vuodatan sydämeni Hänelle, jolta olen sen saanut.
Tänään kokoontui pieni saattojoukko viemään veljeni viimeiselle matkalle.
Kun vuodet tulevat täyteen
ohjaan veneeni valoisalle merelle
tuuli puhaltaa myötäisesti
ja pilvettömän taivaan alla
unohdun aalloille.
-Olavi Heino-
Elämä jatkuu näissä.
Ja tässä. "Äiti, kato!" Ei paina murheet, ei pimeys, ei kuolema.
Ja viimein sun matkaan, ei pääse saattajatkaan.
