Juuri kun kirjoitin siitä ilmastonmuutoksesta, sain siitä osani. Mies vei minut eilen aamulla töihin. Mietti siinä mennessään, että pitäisi kai ottaa taas pyörä käyttöön, kun ei ole mitään estettä sen käytölle. Tiet olivat kuivat ja mustat.
Joku jo luovutti. Oikeasti pyörällä ei vaan pääse.
Kello kolmelta odotin pysäkillä bussia aivan hurjassa räntäsateessa. Maassa oli kerroksittain märkää loskaa. Sitä samaa tippui päälle pysäkin viereisistä puista. 25 minuutin odottelun jälkeen astuin lopulta bussiin hiukset päähän liiskautuneena ja läpimärkänä. Ikkunasta seurasin pyöräilijöitä, jotka järjestään taluttivat ratsujaan. Oli mahdotonta polkea. Kotona selvisi, että olin kuljeksinut ihmisten ilmoilla ripsivärit poskille valuneena. Hitsit, että jäi ottamatta se päivän kuva. Oli nimittäin melkoinen kiire riisua litimärkä toppatakki, villatakki ja paita. Pestä naama. Vaihtaa ylle kuivaa sukkaa ja housua. Pelastautua hypotermialta villaan kääriytyen ja kahvia juoden.
Kun oli keho saatu taas kuivaksi ja normaalille lämpötilalle, oli aika lähteä kuopuksen kanssa asioille. Tällä kertaa olin varustautunut kumisaappain. Tiet olivat auraamatta ja auto suti paksussa sohjossa. Heti autosta ulos astuessani viereinen auto kuorrutti minut märällä sohjolla. Onneksi oli tuore kokemus märissä housuissa kuljeksimisesta. Ostokset tuli kuitenkin tehtyä ja illalla vietyä vielä kolmonen harkkoihin. Tässä vaiheessa ajettiin edelleen sohjossa, mutta taivaalta tuli ihan rehtiä vettä. Tajusin kaupungin säästäneen tietoisesti. Ajeluttivat meitä päivän sohjossa, koska tiesivät yöllisen vesisateen hoitavan homman ihan ilmaiseksi. Tänään tiet ovat epäilemättä märät ja mustat.
Iltavuoron alkua odotellessa en siis kuuntele ainakaan kappaleita Let it snow, I'm dreaming of a white Christmas tai I'm singing in the rain. Pitää olla tosi varovainen sen suhteen mitä tilaa. Taivaalta kun voi nykyään tulla näemmä ihan mitä tahansa. Toivottavasti teillä hieman idyllisemmät olosuhteet?
