Kun Kotkassa haluaa katsella kattoja, kannattaa kiivetä Haukkavuoren näkötorniin. Kattojen lisäksi saa hyvän yleiskuvan saarella sijaitsevasta keskustasta, ympärillä olevasta saaristosta ja tehdasmiljöökin tulee hyvin havainnoiduksi sieltä ylhäältä käsin. Torni sijaitsee Kotkansaarella ja sen huippu nousee 72 metriä merenpinnan yläpuolelle. Hyvällä säällä tornista näkyy pohjoisessa sijaitsevaan Kouvolaan tai etelässä sijaitsevaan Suursaareen asti. Hyvä sää meillä siellä käydessämme olikin, mutta en osannut katsoa Kouvolan suuntaan sillä silmällä. Ehkä sitten ensi kerralla.
Haukkavuoren näkötorni rakennettiin alkujaan vesitorniksi. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1914 ja kuusi vuotta myöhemmin torni lopulta valmistui. Toisen maailmansodan aikana lotat valvoivat tornista käsin ilmatilaa. 1960-luvulla Haukkavuoren tornista tehtiin näkötorni uuden vesitornin valmistuttua Metsolan kaupunginosaan, eli meidän nykyiseen naapurustoon.
Tornin alakerrassa on aikojen saatossa ollut erilaista yrittäjää. Tällä hetkellä siellä näytti sijaitsevan italialainen tilausravintola La Majacca, joka on meiltä vielä kokeilematta. Meren elävät kun eivät edelleenkään ole Paluumuuttajattaren ylimpien intohimojen kohde. Toista se voisi olla jos Majacca tarjoaisi aitoa Italian pizzaa? Mutta heille, joiden makunystyröitä meren väki kutkuttelee, Majacca tarjoaa varmastikin erityisen kokemuksen monessa mielessä.
Me katselimme tornista Kotkan torin suuntaan, sillä olin päättänyt viedä vieraat torikahville possoja syömään. Niihin suunnitelmiin tuli vain pyhäinpäivän vuoksi muutos. Torihan oli tyhjä ja possot karanneet parempiin suihin. Parempi onni ensi kerralla ja auton nokka käännettiin kohti pakollista Sapokka-kierrosta. Mutta siitä sitten ensi kerralla.
Tosielämässä kirkkaat aurinkoiset lauantait ovat vain muisto ja meidän maanantai näytti jokseenkin tältä:
Ei tässäkään ole syytä masentua. Sadetihkuinen ilma on hyvä hengittää. Ripeästi kävellessä ei tule kylmä ja kun on oikein pukeutunut, ei muutenkaan tarvitse palella tai kastua. Sisälle saapuminen tuntuu joka kerta erityisen mukavalle, kun on tarponut aikansa ulkona. Kuppi kahvia, takkatuli ja peiton alle pujahtaminen saa myös arjen luksuksen arvonimen. Pidän siis edelleen syksystä. Kaikesta tästä hämärästä ja tihkuisesta huolimatta.
