Voi mikä kesä meillä onkaan ollut. Helle ei ahdista tippaakaan, vaan nautin jokaisesta lämpimästä hetkestä. Istanbulin hellekesiä en ole kaivannut huonoinakaan Suomen kesinä, sillä siellä helle kuumensi kodin sietämättömäksi pätsiksi. Kesäpäivistä tuli selviytymistaistelu, jossa ajatuskin ruoan teosta, siivoamisesta tai ylipäänsä yhtään mistään tuntui ylivoimaiselle. Suurinta huvia oli ajaa ilmastoidulla autolla tai hengailla pitkään kaupan maito-osastolla. Sympatiani siis japanilaisille, jotka yrittävät selvitä hirveissä helteissä.
Täällä meillä kodin sisälämpötila pysyy päivä toisensa jälkeen järkevissä asteissa ja iltaisin lämpötilat ovat ihmiselle mitä sopivimmat. Jos kaipaa vilvoittelua, voi ajaa veneellä saareen.
Olen itse asiassa viettänyt päivän kuumimmat hetket lähes järjestään töissä. Tämä kuukausi on ollut erittäin aamupainotteinen. Kello herättänyt aamu aamun jälkeen klo. 5:50 ja kotiin olen palanut kolmen jälkeen. Päivänokosia on tarvinnut ottaa, sen verran on jatkuvat aikaiset aamut ja lämmin veroittanut voimia. Mutta illalla on usein lähdetty veden ääreen, joko veneellä tai jalkaisin. Vielä en ole uskaltautunut uimaan. Kertoohan sekin jotain ilmojen kohtuullisuudesta? Eilen jo puin saarireissulle uikkarit vaatteiden alle, mutta niin taas vilvoitti jo pelkkä venematka, että saareen päästyä ei enää ollutkaan tarvetta pulahtaa veteen. Kävin kuitenkin kahlaamassa ja huomasin veden olevan jo melkein uimakelpoista. Lapsille aina sanon, että uin sitten, kun vesi on 25 asteen paremmalla puolella. Ehkä sellainen ihme vielä tänä kesänä nähdään?
Nämä kaksi serkusta sen sijaan ovat uineet. Joka päivä monta tuntia.
En ole paljoa koneella viihtynyt. On myös harmittanut blogin ulkoasu ja postimerkin kokoiset kuvat. Tänään siis pyysin teknistä tukihenkilöä asentamaan kuvat oikean kokoiseksi. Katsotaan kohta, että onnistuiko.
Vieläkö siellä helle hellii vai kaipaatko jo viileämpiä päiviä? Minun puolestani helle saa jatkua, mutta sadetta tarvittaisiin jo kipeästi. Ruoho on palanut lähes kauttaaltaan. Kasvit kituvat ja sato on naurettavan niukka. Olemme sen verran paljon olleet pois kotoa, että kastelu on jäänyt ja sen kyllä huomaa. Mutta tuleehan niitä sadekesiäkin, joten mitäs noista.
7 kommenttia:
Nyt kesä tuntuu ihan siedettävältä, kun sentään tuulee. Niitä yli 30 asteen päiviä, jolloin ei tuullut yhtään, en todellakaan kaipaa.
Kyllä sinun on varmaan kohta uimaan mentävä. Uhkaavalta näyttää. :-D
Satu: Olet oikeassa. Luulen, että se päivä on tänään.
Sulla on samat vaatimukset uimavedelle kuin mulla.
Hyvä että sisällä on mukavat asteet, jotenkuten kuvittelin että noissa Suomen helteissä on myös sisällä sietämätöntä, kuten kirjoitit Istanbulin helteistä (ja joita nyt on täällä minun suunnallani, puh...)
Kaunis kesä on teillä ollut todellakin tähän asti:)
Allu: Mä kävin tänään uimassa. Kahdesti. EI ole mittaria, mutta luulen, että nyt ollaan aika lähellä mun standardeja. Ja kyllä virkistää kummasti.
Jael: Kerrostalot on varmaan melkoisia pätsejä näillä kelillä, mutta meillä on nyt sellaista 24 astetta makkarissa. Yksi ilta oli 28 ja silloin pistettiin yöksi läpiveto, onnistui ja huone viileni heti. Yläkerta on varmaan kuumempi, mutta ei ole lapset valittaneet, eli vielä ovat siellä pystyneet nukkumaan.
Meillä uimavesi 26 asteista. Uin reilu puoli tuntia reippaasti ja hikeä pukkaa. Pakko nousta järvestä pois. Minun uimaveden lämpötila on aina sopiva. Koskaan ei ole jättänyt uimatta. Paras keli reilu kaksikymmentä pakkasastetta ja aurinko.
Wilumiina: Meillä ei ole mittaria. Jäädyn aina kun menen veteen, mutta tähän veteen olen aika nopeasti tottunut. Siitä päätellen ollaan jo reilusti yli 20 astetta.
Lähetä kommentti