Ensimmäinen Kioto-päivämme on kimonojen ja kettujen päivä. Aamulla keli on pilvinen, mutta ei sada. Lähdemme siis heti kohti Fushimi-Inari-temppeliä. Kiipeämme vuorta ylös vaihtelevassa seurassa. Alhaalla on sellainen ryysis, että jo huolestuttaa mitä koko käynnistä tulee. Matkan aikana väki kuitenkin vähenee ja välillä saamme olla täysin itseksemme oranssien porttien reunustamissa käytävissä ja kettujen vartiomilla hautausmailla.
Miten kauniita ovat nämä kimonot ja niiden sisällä olevat tytöt.
Tämä Inari-jumalalle rakennettu temppelikompleksi kätkee sisäänsä lukuisia oransseja portteja, joita ovat rahoittaneet niin yritykset kuin yksityiset henkilötkin. Porttien lisäksi alueella parveilee lukuisia kivisiä kettuja. Temppeli on omistettu riisille ja sakelle ja ketuilla on ilmeinen vartioiva rooli niiden suhteen. Kimonojen lisäksi bongailen kettujen vaatteita. Niille on puettu erilaisia essuja ja joillekin tehty jopa hatut. Suussa ne pitävät avainta tai vaikka palloa. Matkan varrella on lukuisia hautausmaita ja paikkoja hartauden harjoittamiselle. Kiinnitän huomion mm. kynttilän sytyttämiseen, käsien taputtamiseen ja lukuisiin pieniin portteihin hautojen yllä. Mitä niillä halutaan sanoa? Mihin niitä käytetään?
Välillä on otettava välipala ja kiivettävä sitten taas. Kaunis kulho, mutta reissun ainut ruoka, joka ei oikein maistunut.
Olen ajatellut päivälle myös filosofien polun patikointia, mutta kun on kiivetty ylös ja palattu alas, ei huvitakaan enää kävellä. Ilma enteilee sadetta, joten ehdotan ajoa Naraan. Tämä sopii matkaseurueelle ja Naraan me siis suuntaamme. Alamme lopultakin pärjätä navigaattorin kanssa, mutta emme ole vielä keksineet, että miten estäisimme sitä ohjaamasta meitä maksullisille teille. Japanin moottoriteiden maksut ovat todella isoja. Emme olleet osanneet ajatella sitä ollenkaan. Maksukoppeja on muutaman kilometrin välein. Myös parkkimaksut ovat tyyriitä. Eilen asiaa harmittelimme asuntoamme näyttämään tulleelle mieshenkilölle, joka oli kuitenkin sitä mieltä, että kolmelle henkilölle tulee auton vuokraaminen edullisemmaksi kuin junaliput ja kaikki muu liikkuminen, jota kaupungissa tulee tehtyä. Niin tai näin, auto suo kyllä paljon vapauksia. Olisi jäänyt ilman sitä mm. nämä Naran peurat ihmettelemättä.
Kioton lähellä sijaitseva Nara oli Japanin ensimmäinen keisarillinen pääkaupunki. Siellä on lukuisia historiallisesti ja kulttuurillisesti tärkeitä kohteita, kuten museoita ja temppeleitä. Minua ja käynnin perusteella myös kakkosta kiinnosti kuitenkin eniten ne noin 1200 Naran puistossa elelevää peuraa. 700-luvulta asti peuroja on täällä suojeltu, koska niiden on ajateltu olevan jumalten sanansaattajia. Ovat siis rauhassa saaneet asettautua puistoihin ja temppeleiden pihoille. Jatkuva yhteiselo ihmisten kanssa on tehnyt peuroista pelottomia. Niille on myynnissä erityisiä keksejä, joita osaavat tulla vaatimaan. Ensin nyökyttelevät kohteliaasti kaulaansa, mutta jos ei herkkuja ala tippua, tarttuvat kiinni paidasta tai housun takamuksesta. Varsinainen kokemus tämäkin.
Kävimmehän me myös tuolla peuran takana näkyvässä Todai-jin temppelissä katsomassa suuren suurta Budhaa. Mutta se oli vaisu kokemus näiden peurojen rinnalla. Ja kun oli käynyt katsomassa aamulla sen huikean Fushima-Inarin, oli jotensakin temppeleillä kyllästetty.
Kun astuimme Narassa kierroksen jälkeen autoon, muistimme taas, että täällä on menossa sadekausi. Kiersimme siis takaisin tultuamme pienen kierroksen Gionissa autolla ja kävimme syömässä. Onhan se päivä vielä huomennakin ja tässä oli yhdelle päivälle kyllä ihan riittävästi ihmettelemistä. Luulen, että Kioto tarjoaa kaiken sen mitä ajattelinkin sen tarjoavan. Ja muutaman bonuksen kaupan päällisiksi.
7 kommenttia:
Wau, varmasti yhdelle päivälle kylliksi nähtävää ja koettavaa, monta muistoa ja ihmetyksen aihetta. Rohkeita olette kun auton vuokrasitte, mutta tottahan se on, että siten tulee nähtyä ja lähdettyä, kunhan uskaltautuu liikenteen sekaan ja oppii navigaattorin käytön, mutta teiltähän tuo tuntuu jo sujuvan.
Hei kiitos hienosta matkakertomuksesta . Oletko itse seurannut Piilomajassa blogia. Blogin kirjoittaja kävi muutama vuosi sitten Japanissa poikansa kanssa. Blogista löytyy kiintoisia Japani kuvauksia.
Ihan tässä saa omassa nojatuolissa toistamiseen nauttia Japanin maisemista. Ja vielä ihanasti kirjoitettuna.
T. Marita
Ihania kuvia, ja Kioto ja Nara näyttävät paljon paremmilta kuin Tokyo. Ihanat nuo peurat, Tel Avivinkin puistossa niitä on, mutta aidan takana (ja hyvä niin koska muuten saattaisivat joutua sakaalien ruuaksi;D)
Oi, odotankin jo Kioto-kokemuksianne! Minulle Kioto oli/on ainokaisen Japanin-matkani paras paikka. Ja edellisen Fuji-kommenttini tähtäin ei tosiaankaan ollut valinnoissanne (varmuuden vuoksi sanon), vaan enempi omissa harha-ajatuksissani, mitä kaikkea siellä siis onkaan.Junassa vuonna x ohiajaneen ajattelemattomuutta siis. Sorry! :)
Aivan upeita nuo kimonot! Ovatko ne niin kuin paikallisia juhla-asuja, vai mikä niiden funktio tarkalleen ottaen on? Aamutakki tuskin kuitenkaan. :-)
Naran peurat on kyllä aika viikareita. Siellä käydessämme söivät parilta saksalaisnaiselta kartan kädestä.
On mielenkiintoista kuulla millaista on matkailla autolla Japanissa. Me liikuimme aikoinaan junalla enkä muista sen olleen kovin kallista. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että liput valikoi ja osti tytär, joka osaa japania ja on asunut maassa, osasi siis ilmeisesti tehdä edullisia valintoja. Japanissahan on useita rautatieyhtiöitä ja vuoroja oli ymmärtääkseni samalle välille monen hintaisia ja eri nopeuksilla. Jos itse olisin joutunut lippuostoksille, olisi tulos voinut olla aivan toinen ;)
Carola: Kynnys autolla ajamiseen on kyllä Istanbulin jälkeen ollut kaikkialla matala:). Japanilaiset ovat kurinalaista kansaa ja liikenne sujuu sääntöjen mukaan.
Marita: Kyllä vain. Luin ne moneen kertaan omaa matkaamme odottaessa:).
Jael: Tokio on suurkaupunki, jossa on hyvin vähän vanhaa säilytetty. Täällä on toisin. Ja tuo Gion on UPEA. Ajoimme eilen sen läpi, mutta satoi niin paljon, että ei menty. Sinne haluan vielä sen kimonoloiston kuvaamaan, jos vain sää sallisi joku ilta.
Airi: Ymmärsin kyllä sen Fujin poinntisi:D. EI hätää. Jos olisi ollut minun matkani, olisin eittämättä ollut järvellä kuvaamassa vuorta. Mutta hyvä oli näinkin. Kaikille kaikkea. Ja Kioto tulee varmasti olemaan minunkin matkani ykköspaikoilla. Jo tähän astisen perusteella.
Satu: Kyllä se siltä vaikuttaa, että kimonon kanssa tullaan näyttäytymään. Ei siis mikään arkinen asuste.
Telle: Harkitsimme kyllä junalla menoa, mutta ainakin ne liput olisivat olleet kovin kalliit mitä netistä katsoin. Kioton lähellä oli kuitenkin kohteita, jossa halusin myös käydä, kuten tuo Nara ja Arashiyama, jonne suuntaamme kelin salliessa tänään, joten auto tuntui kätevämmältä peliltä kulkea. Jos olisin pitänyt kirjaa tietulleista yms. osaisin lopulta sanoa, että kumpi olisi tullut lopulta kalliimmaksi. Molemmissa on varmasti puolensa.
Lähetä kommentti